Miksi sivariaikoja ei muistella samalla tapaa kuin inttiaikoja?

Mitä muistelemista on kirjastossa surffaamisesta ja Ylilaudalle työaikana kirjoittelusta?

Kaverilleni sivariaika oli kuin olisi ollut laitoksellaan töissä. Ja siinä sivussa sai tentittyä (ilmaiseksi) avoimen puolella kursseja, joista sai hyväksiluvut tutkintoonsa.

Fiksu jeppe, samaan aikaan minä ryönäsin jossain päin metsä-Lapin jänkiä ja luulin olevani kova jeppe.

Muistan, kun eräs juuri sivarin suorittanut valitti miesporukassa kuinka rankkaa se oli. Lastentarhassa kuulemma oltiin tosi tarkkoja ajan suhteen, ei saanut aamulla nukkua pommiin tai tuli kovasti sanomista. Onneksi intissä saa tulla ja mennä miten haluaa. Siellä ei olla niin tarkkoja, jos palaa vaikka lomilta myöhässä tmv.

Keskuksessa olo on ilmeisesti todella tylsää aikaa ja nekin jotka siellä pidempään viihtyvät taitavat muistaa vain kaljanjuonnin/ pössyttelyn. Kyllä aika moni sitten muistelee itse työjaksoa jos on mielenkiintoisessa paikassa ollut.

Kaksi kaveriani oli siviilipalveluksessa armeijan sijaan... molemmat ovat kerran sanoneet että oli ihan hirveä vuosi ja että ei siitä paljon tarinaa jäänyt tai mitään muutakaan.

Omasta puolestani voi taas sanoa että oma 11 kuukautta armeijassa oli todella hauska ja tärkeimpänä sieltä jäi monta kaveria joiden kanssa ollaan yhteyksissä vielä näin 20 vuoden jälkeenkin.

I/96

Mun yks kaverini oli sivariajan päiväkodissa hommissa. Se on kyllä jaksanut kertoa hauskoja juttuja :)