Vierailija

Minulla todettiin kyseinen vaiva pitkällisen oireilun seurauksena. Välillä jalka on ollut lähes ok, välillä koko nilkka on ollut kipeä ja yhä lisääntyvästi turvoksissa. Kävin lääkärissäkin jossain vaiheessa, röntgen kuvassa ei näkynyt mitään. Vaiva jatkui vuoden päivät, alkoi olla koko ajan turvoksissa. Yöllä hieman laski, mutta koko ajan toinen nilkka selvästi paksumpi ja iltaa kohden paheni. Lopulta en voinut tehdä edes sauvakävelylenkkiä ilman kipua jumpista puhumattakaan. Enkä ole edes ollut mikään himoliikkuja vaan ihan tavallinen hieman ylipainoinen nainen, joka liikkuu 3x viikossa, mutta syö liikaa herkkuja.

Lopulta otettiin nilkan MRI ja paljastui sääriluun alaossa rasitusmurtuma, luu on sieltä 10cm matkalta turvoksissa. Kun lääkäri painoi oikeasta kohdasta, niin löytyi selvä kipupiste, jota en ollut itse huomannut, koska nilkkaa jomotteli tasaisesti turvotuksen mukaan. Sain heti kepit ja jalan käyttökiellon 2kk ajaksi. Kuulemma voi mennä 3-6kk tällaisen paranemiseen, koska luun turvotusta on niin paljon murtuman lisäksi. Töihin piti sopia istumatyötä ja jos ei olisi sopinut, olisin saanut sairaslomaa. 2kk kuluttua uusi lääkärin tapaaminen ja tarpeen mukaan uusi MRI. Siihen asti olin kävellyt jalalla ihan normaalisti, olihan se kipeä jne, mutta ei kuitenkaan estänyt kävelyä.

Nyt olen viikon mennyt keppien kanssa ja tympii kovasti. Olen esim. öisin mennyt vessaan normisti kävellen ja keittiössä ottanut varovaisia askelia eikä se mitenkään älyttömästi satu. Lääkäri kuitenkin painotti, että luu ei lähde luutumaan, jos kävelen jalalla ja koko paino jalan päällä on se asia, joka estää parantumisen. Miten te muut, oletteko todella kepitelleet koko tuon ajan vai oletteko esim. kotioloissa välillä unohtaneet sauvat käytöstä? Pilaanko luun paranemisen, jos menen välillä lyhyitä matkoja ilman sauvoja? Olin jotenkin niin yllättynyt diagnoosista, etten ortopedillä hoksannut tarkemmin kysellä keppien ehdottomuudesta.

Hankalaa on se, että en aina edes muista, että pitäisi mennä kepeillä, koska jalka ei ole niin kipeä, turvonnut kylläkin koko ajan (verratuna kun polvi leikattiin eikä todellakaan voinut astua jalalle kivun takia).

Eli kokemuksia, paranemiskertomuksia kaipailen.

Kommentit (3)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuore kokemus

Tuore kokemus rasitusmurtumasta jalkapöydän päällä isonvarpaan ja seuraavan varpaan välissä.Kyllä oli kiusallinen juttu.Tuli yhtäkkiä kipiäksi.Epäilys yhtäkkinen pitkäaikainen pyöräily pitempiä lenkkejä mummupyörällä..Yksipuolinen liikunta kesällä.Alkoi syyskuun lopussa.Vaiva kesti n.2 kk pahimmillaan.2 vkoa känkkäsin töissä ja sitte menin kivun kanssa lääkäriin.Epäili rasitusvaivaa ja kuvasi.Sairasloma 2 vkoa.Kontrolli oli 2 vkon päästä vaiva ei ollut hellittänyt oli kipua,turvotusta,vaikea astua.punanen murtuman kohdalta ja kipeä kun siihen painoi.Kuvattiin uudelleen ja rasitusmurtuma näkyi sitten.Ei näy kuulemma heti.Sairaslomaa tuli vielä n.3 vkoa.Johtuen työtäni ja työnkuvastani.Hoitona lepo!keppejä mietittiin, mutta en ottanut.Normi asiat kävelin wc käynnit,syömässä ja tarvittaessa autolla kaupassa.Liikunta pantaan ehdottomasti,joka vaati kyllä sinniä!Kylmäpussilla haudoin välillä kipugeeliä,mutta tuohon ei auttanut kuin aika.n.8vkon jälkeen rupesi menemään parempaan suuntaan,mutta ei liikuntaa muutakuin mitä töissä tuli käveltyä ja työhön n.1km suunta.Lääkäri määräsi työfysioterapialle, joka antoi jumppa ohjeet ja liikunta ohjeet.esim.kuminauha jumppaa,varvas venyttelyjä ja kävelyn aloitus 10-15min.jos ei tuu kipua ja tuntuu ok seuraavalla vkolla lisätä 20min.jne.samoin laittoi kinesin teipin murtumakohdan päälle.sitä olen pitänyt nyt lähes joka pvä.Pystyn kävelemään jo reippaita tunnin kävelylenkkejä ja käymään kuntosalilla.Kyllä liikunta nyt ollut ilo😊Mutta oli kyllä kiusallinen juttu!!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla