Miksi muuttaisin maalta kaupunkiin töiden perässä?

Minulla on juuri se ongelma, että en tunne oloani ollenkaan mukavaksi kaupungissa. Asun mahdollisimman kaupungin laidalla, metsäisellä kaupunginosalla, mutta silti täällä on kokoajan melusaastetta ja kiireen melkein tuntee ihossaan.

Kaipaan niiiin paljon omaa rauhaa, tilaa vaikka juosta alasti omalla pihalla ja elämän maalta lemmikkeineen ja puutarhoineen päivineen. Tiedän, että se tekisi ahdistuneisuushäiriölleni hyvää, enkä tule täällä pärjäämään pitkällä tähtäimellä. Juuri nyt rentoutumiskeinoihini kuuluu päihteiden käyttö, se on ainoa millä saan pääni hiljaiseksi hetkeksi aikaa (tiedän, paha juttu).

Kuitenkin, maalle muutto vaatisi suuret määrät rahaa, oman auton, tietotaitoa asioiden korjaamisesta itsenäisesti.. En tiedä, tuleeko haaveista koskaan totta, mutta tämä ainakin vie aikaiseen hautaan tai jonnekkin lepokotiin kun pää ei enää kestä!

Älä muuta. Työssäkäyntialue on kai 80 km tai mitkä ne mittarit nykyisin onkin, miltä alueelta työtä on otettava vastaan, joten istu kotona odottamassa että TE-toimisto tarjoaa siltä alueelta töitä. Jossain vaiheessa saat luultavasti passituksen johonkin työllistämistoimenpiteeseen tai lopulta kuntouttavaan työtoimintaan, ehkä ne tyydyttävät tekemisen tarpeesi - tosin palkkaahan niistä ei makseta. Mutta mikäpä siinä on elellessä, kun saa ensin työmarkkinatukea ja sitten toimeentulotukea. Todennäköisesti myös ainakin asumistukea. Korotuksia niihin ei kannata odottaa. Jos yhtään seuraat taloutta, niin osaat jo aavistaa, että etuuksia tullaan karsimaan kovalla kädellä tämän ja tulevien hallitusten toimesta, ihan sama ketä siellä hallituksessa on.

Jossain vaiheessa sitten loppuu pelko töihin patistelemisesta ja voit elellä ihan rauhassa kansaneläkkeellä. Kuluuhan se elämä niinkin.

Elämänlaatu on se, joka ratkaisee. Jos muuttaisin töiden perässä kasvuksekukseen (ei onneksi tarvitse muuttaa) tarvitsisin vähintään sata tonnia ylimääräistä pätäkkää pelkästään vastaavanlaisen omistusasunnon hankkimiseen. Puhumattakaan siitä, jos haluaisin omistaa esimerkiksi kivan pienen mökin vesistön rannalta isolla tontilla, se tuskin irtoaa näillä alueilla pikkurahalla puolen tunnin ajomatkan päästä keskustasta. Palkan pitäisi olla huomattavan paljon suurempi että pääsisin siihen mihin nyt pääsee melko vaatimattomallakin palkalla.

Mitä vässyköitä. Ennen suomalaisetkin muuttivat töiden perässä jopa valtamerien taakse. Nyt muutto edes oman maan sisällä ei onnistu kun pelottaa. Ei ihme, että maan talous on kuralla.

Vierailija kirjoitti:

En ainakaan halua rikkoa sosiaalisia yhteyksiäni nykyisellä asuinpaikallani. Jos muuttaisin vaikka 200 kilometrin päähän, tekisin töitä vuoden ja jäisin taas työttömäksi, olisin aivan yksin vieraalla paikkakunnalla.

Syrjäytyisin todennäköisesti kuukaudessa ja alkaisin käyttää alkoholia turruttaakseni orastavan masennuksen ja kamalan yksinäisyyden. En ole niitä, jotka hankkivat uusia ystäviä joka päivä. En luota ihmisiin, enkä halua heitä kotiini. En myöskään koe mielekkääksi vierailla puolituttujen luona. Täällä minulla on ne tärkeät ihmiset ja omat kuviot, joiden vuoksi olen onnellinen, vaikka minulla ei töitä olekkaan.

Eli et uskalla lähteä töitä tekemään ja käytät naurettavana tekosyynä tuota, aikuinen ihminen.

Ton takia ne onkin rajakkeja. Pelottaa ihmiset, jotka uskaltaa lähteä vähän pidemmälle kuin äidin helmat. Sosiaalituillahan te se siellä helmoissa elelette kumminkin.

Aikamoisia velliperseitä sitä onkin.

Itse lähdin 15-kesäisenä kesäduuniin ulkomaille ja siitä se lähti.

Muutamista työpaikoista taistellaan ja se joka halvimmalla tekee tai ilman saa duunin.

Muuttaminen ei välttämättä ratkaise yhtään mitään.

Sitten olet vain vilkkaassa kasvukeskuksessa jossa inhoat asua ilman tuttuja , edelleen työttömänä.