Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen lievästi ylipainoinen. Minulla on ollut jonkinlainen syömishäiriö vuodesta 2006.

Koska aikaa on kulunut ja elämäntilanteet muuttunut, syömishäiriökin on muuttunut mukana. Olen mm. näännyttänyt itseäni, ollut koukussa ruoansulatuskanavaan vaikuttaviin lääkkeisiin, syönyt kunnes olen nukahtanut ruoan ääreen ja herättyä syönyt lisää, pureskellut ruokaa ja sylkenyt sen sitten pois, kokeillut monia erikoisia ruokavalioita, laskenut kaloreita, punninnut kaiken salaatinlehdistä lähtien ja salasyönyt (alaikäisenä söin salaa ja ostin salaa lisää ruokaa itselleni, kyläillessä olen öisin syönyt salaa, närppinyt pöydällä jäähtyviä ruokia, nykyään syön poikaystävältä salaa...).
Nämä eivät ole olleet yksittäisiä kertoja, vaan jokainen vaihe on kestänyt pitkään, ne ovat saattaneet olla päällekkäin, loppua ja alkaa uudestaan...
Ainoastaan pääni sisäinen toiminta on pysynyt suurin piirtein samanlaisena: tauoton ahdistus painosta ja ulkonäöstä. Itsetunto on murskana ja fyysinen olo huono.

Ei edes ole nälkä eikä ruoka välttämättä maistu mitenkään erityiseltä, silti syön? Todella vaikealta tuntuu myös siksi, että olen ylipainon puolella ja pitäisi oikeastikin laihtua.

Ulospäin varmaan vaikutan siltä, että olen ihan sinut itseni kanssa ja elän ihan tavallisesti. Poikaystävä tietää painoon liittyvästä ahdistuksestani, kun tuskailen asiaa hänelle. En tiedä, ymmärtääkö hän tilannettani sen paremmin tai onko tietoinen salasyömisestä.

Miten voin kertoa poikaystävälle tästä? Tarvitsisin hänen tukeaan. Minulla on muitakin mielenterveysongelmia, hän tietää että niitä on olemassa mutta hän ei tiedä niistä sen tarkemmin.

Kommentit (5)

Vierailija

Ja tosiaan vaikeus on siinä, että häpeän syömishäiriötä, koska olen ylipainon puolella. Varmaan suurin osa ajattelee, että vain alipainoisilla voi olla syömishäiriö. Että jos ylipainoinen puhuu syömishäiriöstä, hän vain keksii tekosyitä mässäilylleen...
Haluan kuitenkin parantua tästä, koska terveenä varmaan olisin normaalipainoinen ja pään sisällä rennompi olo. Tärkein syy se, että jos pystyisin syömään normaalisti, laihtuisin parempiin mittoihin. Nykyisellään en saa laihduttua. Olin normaalipainoinen kun aloitin tämän, nyt lievästi ylipainoinen. Lihasta ei ole, eli kiloni ovat läskiä. 
ap

Vierailija

Olisiko hyvä paikka etsiä kunnollista apua? Poikaystävä ei ole sinun roskakoriksi ja psykologiksi sopiva ihminen, joten älä hänen niskaan kaada ihan kaikkea ja odota, että tämä lähtee viemään asiaa eteenpäin. Ota vihdoinkin ihan itse vastuu, yritä ainakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olisiko hyvä paikka etsiä kunnollista apua? Poikaystävä ei ole sinun roskakoriksi ja psykologiksi sopiva ihminen, joten älä hänen niskaan kaada ihan kaikkea ja odota, että tämä lähtee viemään asiaa eteenpäin. Ota vihdoinkin ihan itse vastuu, yritä ainakin.

Ap aikoo kertoa poikaystävälleen että sairastaa syömishäiriötä niin täällä sekin kielletään :D Ihmiset puhuvat kumppaneilleen tuollaisista isoista mieltä painavista asioista, eikä se tarkoita että pitäisivät sitä kumppania roskakorina ja ainoana jolle puhuvat.

Ja ehkä ap kaipaa poikaystävän tukea siihen avun hakemiseen ja siihen että uskaltaa kertoa ystävilleen/läheisilleen sairaudestaan? Kumppani on yleensä ihmisen läheisin henkilö ja kumppanille kerrotaan ekana asioista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olisiko hyvä paikka etsiä kunnollista apua? Poikaystävä ei ole sinun roskakoriksi ja psykologiksi sopiva ihminen, joten älä hänen niskaan kaada ihan kaikkea ja odota, että tämä lähtee viemään asiaa eteenpäin. Ota vihdoinkin ihan itse vastuu, yritä ainakin.

Juuri näin! Patoa ap kaikki sisällesi, älä vaan kerro kenellekään. Poikaystävällesi voi tulla paha mieli jos kerrot että olet sairas?! Mieti nyt vähän hänen tunteitaan, älä ole itsekäs. Ensin hoidat itsesi terveeksi ja pidät huolen ettei enää varmasti tule mitään oireita tai huonoja fiiliksiä, vasta sitten kerrot poikaystävälle että oli tässä sellainen pikku projekti, eikös juu?

Yksi suurimpia virheitä parisuhteessa on puhua asioistaan ja odottaa tukea!

Vierailija

Tämä on juuri sellainen asia, jossa parisuhteessa kuuluisi tukea kumppaniaan. Jos poikaystävällä on jokin ongelma asian kanssa, kannattaa miettiä, haluaako jatkaa parisuhteessa, jossa ei voi olla avoin? 

Keskustelussa on jo ihmeellisiä kommentteja, joissa aloittajaa syyllistetään. Aloittaja kertoi että hänellä on muitakin mielenterveysongelmia, mistä tiedätte vaikka hän olisi jo avun piirissä ja nyt ottaisi rohkean askeleen läheisilleen puhumisesta? Älä ap välitä näistä syyllistäjistä :)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla