Älkää koskaan ihastuko varattuun työkaveriinne

Voi harmi :-( Miksi noin kovat sydänsurut? Mitä te sitten teitte?

Se on vaan ihastuminen. Sen unohtaa kyllä. Oletko sinkkunakaan saanut jokaista naista tai miestä, johon olet ollut ihastunut? Elämä jatkuu.

Meillä oli neljän vuoden ajan satunnainen seksisuhde. En ole ylpeä, mutta tehty mikä tehty. Mitään tunteiluja ei harrastettu puolin enkä toisin, kyse oli vain himosta eli sydänsuruja en kärsinyt, morkkikset kyllä.

Kyllä meillä vaan on hommat toiminut aina, naimisissa ollaan oltu jo vuosia.

Älä yleistä :)

Ap olet mitä ilmeisimmin itse sinkku?

Vierailija kirjoitti:

Voi harmi :-( Miksi noin kovat sydänsurut? Mitä te sitten teitte?

Emme tehneet mitään, ihastuimme vaan palavasti toisiimme. Vaikka emme siitä koskaan puhuneetkaan. Ihastuminen toi kaivattua piristystä työpäivään, kun viihdyimme toisten seurassa. Ihan asiallisissa merkeissä siis, mutta monista pienistä seikoista huomasi, että hän ajatteli samoin kun minä. Nyt hän on kuitenkin ruvennut olemaan suorastaan tyly minua kohtaan, mikä tuntuu todella ikävältä. Minulle tuli tänäänkin töissä todella paha mieli hänen käytöksestään. Aion vältellä häntä jatkossa parhaani mukaan, mutta se on käytännössä mahdotonta, koska työskentelemme samassa työpisteessä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap olet mitä ilmeisimmin itse sinkku?

En ole ja siksi olen tavallaan itsellenikin vihainen, että mitä menen ihastumaan toiseen mieheen. Omassa miehessäni ei ole todellakaan mitään vikaa. Mutta en voi tunteilleni mitään, olisin erittäin kiitollinen vinkeistä millä näistä tunteista pääsee eroon..

Ap

Emme ihastu. Minuun on joskus työelämässä ihastuttu ja on se vähän ikävää, kun on yrittänyt olla vain kaveri ja toinen tulkinnut väärin.

Puoli vuotta tässä kärvistelty siitä ku hän vaihtoi työpaikkaa ja nyt alan pikku hiljaa unohtaa. Oli kyllä elämäni mies ja en halua uskoa että en enää koskaan näe häntä :(

Eli Ap on ollut ihastunut työkaveriin ja kuvittelee ihastuksen tunteneen samoin, vaikka mitään ei ole tapahtunut eikä puhuttu asiasta? Olet vain ylianalysoinut ihastuksesi kohdetta ja päättänyt, että hän on ihastunut sinuun vaikka mahdollisesti kyse on ollut hänen puoleltaan vain ystävällisyydestä.

Jotkut ihmiset vain käyttäytyvät tuttavallisemmin, flirttailevat kaikille, heittävät paljon läppää, katsovat suoraan syvälle silmiin jne ilman ihastumistakin.

Tiedän tunteen.

Olen itse se varattu osapuoli.

En voi kuin odottaa, että tämä menee ohi ja unohdan hänet.

Sitten tulee yksi käsivarren hipaisu ja minulta lähtee taas järki!

Kaikki tapahtuu vain ajatuksissamme.

No mä ihastuin ja rakastuin ja tunne oli molemminpuolinen. Molemmat varattuja. Puolen vuoden suhde ja sen jälkeen menikin seuraava puoli vuotta shokissa toipuessa murskaantuneesta sydämestä. Suhteen seurauksena erosin ja löysin myöhemmin elämäni suurimman ja upeimman rakkauden, joten loppu hyvin. Mutta olihan se hirveää. Tämä toinen osapuoli ei siis halunnut rikkoa perhettä.

Mene suggestioterapeutille. Saat hyvät keinot ja pääset ihastumisesta kerralla eroon. Näin minä tein.

Vierailija kirjoitti:

Eli Ap on ollut ihastunut työkaveriin ja kuvittelee ihastuksen tunteneen samoin, vaikka mitään ei ole tapahtunut eikä puhuttu asiasta? Olet vain ylianalysoinut ihastuksesi kohdetta ja päättänyt, että hän on ihastunut sinuun vaikka mahdollisesti kyse on ollut hänen puoleltaan vain ystävällisyydestä.

Jotkut ihmiset vain käyttäytyvät tuttavallisemmin, flirttailevat kaikille, heittävät paljon läppää, katsovat suoraan syvälle silmiin jne ilman ihastumistakin.

Olisinkin kuvitellut kaiken. Mutta kun näen joka päivä, että myös tämä mies kärsii tilanteesta edelleen yhtä paljon kun minäkin. Hän ei esimerkiksi kestä kuulla sanakaan minun miehestäni, vaan suutahtaa heti, jos joku muu kysyy jotain miehestäni ja vaihtaa äkkiä lujaan ääneen puheenaihetta. Hän myös taktikoi tiettyjä juttuja facessa ja minusta tuntuu että hän jopa stalkkailee illalla myöhään minua wa:ssa yms. Ja olemme aikuisia, yli 30-vuotiaita ihmisiä.

Ap

Ei helvetti, mä olisin veikannut että kyseessä on teinit....

No etköhän näillä maininnoilla jo ole hyvää vauhtia pääsemässä eteenpäin tilanteesta. 

Toisaalta ihmettelen näitä, miksi annetaan tilanteen mennä kovin tunteelliseksi jos oma suhde on kunnossa eikä aiota erota. Tai miksei erota, jos toinen on rakkaampi kuin oma.

Työkaverista haaveilu ei kannata. Työkaverin kanssa joutuu tekemisiin niin paljon, että tuo olisi kuin kivi kengässä eli koko ajan hiertää. Kuormasta syöminen on huono ajatus.

Jos huomaa ajattelevansakin jotakin tuon suuntaista niin heti ajatusketju poikki.

Itsellä sama tilanne, vielä kuukausienkin jälkeen melkein jokainen päivä on tuskaa ja itkua. Mielialat heittelehtii ja välillä tuntuu, että en jaksa enää.. Pitäisi varmaan etsiä uusi työpaikka, mutta se tarkoittaisi, että menetän hänet lopullisesti, vaikka niin onkin jo käynyt ja samassa paikassa työskentely on vain kärsimyksen pitkittämistä. Molemmat varattuja tahollamme, mutta toinen osapuoli ei sitten halunnutkaan rikkoa perhettään. On todellakin typerää rakastua sydänjuuriaan myöten varattuun.

Jos kerran ihastus on vain ihastus niin miksi ei saisi? Jos siitä ei seuraa koskaan mitään muuta? Kai nyt siitä tunteesta saa nauttia?

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran ihastus on vain ihastus niin miksi ei saisi? Jos siitä ei seuraa koskaan mitään muuta? Kai nyt siitä tunteesta saa nauttia?

Jos siitä pystyy nauttimaan, niin toki. Itsellänivaan on tälläkin hetkellä aivan hirveä olo kun joudun olemaan töissä tämän miehen kanssa. Onneksi pystyn ehkä sentään välttelemään hänen näkemistään tämän päivän. Enkä muutenkaan nauttinut siitä, että tämä mies pyörii päässäni jatkuvasti, koska tilanteemme ei koskaan kuitenkaan olisi johtanut mihinkään.

Ap