Älkää koskaan ihastuko varattuun työkaveriinne

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sama tilanne, vielä kuukausienkin jälkeen melkein jokainen päivä on tuskaa ja itkua. Mielialat heittelehtii ja välillä tuntuu, että en jaksa enää.. Pitäisi varmaan etsiä uusi työpaikka, mutta se tarkoittaisi, että menetän hänet lopullisesti, vaikka niin onkin jo käynyt ja samassa paikassa työskentely on vain kärsimyksen pitkittämistä. Molemmat varattuja tahollamme, mutta toinen osapuoli ei sitten halunnutkaan rikkoa perhettään. On todellakin typerää rakastua sydänjuuriaan myöten varattuun.

Tsemppiä, toivottavasti pääset tunteistasi pian eroon! Itse en näe muuta vaihtoehtoa itselleni kun työpaikan vaihtamisen. Mutta ei sekään ole niin vaan tehty, kun en halua kuitenkaan huonompaan työpaikkaan vaihtaa. Onneksi sentään kohta on kesäloma!

Ap

jos mitään tunnustuksia ei ole tehty on täysin mahdollista että olet kuvitellut kaiken.

minulla kävi näes päinvastainen tilanne. minun ihastuttiin ja tosiaan, olin ystävällinen ja avulias (kuten kaikille) ja sitten kävi ilmi tämä kiusallinen ihastus. hän myös kuvitteli minun ihastuneen koska sanoin aina moi ja huomenta ja onpas ihana päivä ja heitin läppää - ihan kuin kaikille töissä miehille ja naisille mutta hänhän tietysti näki vain mitä puhuin HÄNEN kanssaan.

olen varattu enkä mitenkään ollut ihastunut niin tuli todella kiusaantunut olo ja aloin kohdella häntä ehkä vähän tylysti että en olisi hänen silmissään enää ihastuttava. 

Helppoa siinä huudellä älkää...Nyt kun lähdit opettamaan isääsi panemaan niin kerro nyt ihmessä miten voi estää itseään ihastumasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sama tilanne, vielä kuukausienkin jälkeen melkein jokainen päivä on tuskaa ja itkua. Mielialat heittelehtii ja välillä tuntuu, että en jaksa enää.. Pitäisi varmaan etsiä uusi työpaikka, mutta se tarkoittaisi, että menetän hänet lopullisesti, vaikka niin onkin jo käynyt ja samassa paikassa työskentely on vain kärsimyksen pitkittämistä. Molemmat varattuja tahollamme, mutta toinen osapuoli ei sitten halunnutkaan rikkoa perhettään. On todellakin typerää rakastua sydänjuuriaan myöten varattuun.

Tsemppiä, toivottavasti pääset tunteistasi pian eroon! Itse en näe muuta vaihtoehtoa itselleni kun työpaikan vaihtamisen. Mutta ei sekään ole niin vaan tehty, kun en halua kuitenkaan huonompaan työpaikkaan vaihtaa. Onneksi sentään kohta on kesäloma!

Ap

Grow up! Suomeksi kasva aikuiseksi!

Vierailija kirjoitti:

jos mitään tunnustuksia ei ole tehty on täysin mahdollista että olet kuvitellut kaiken.

minulla kävi näes päinvastainen tilanne. minun ihastuttiin ja tosiaan, olin ystävällinen ja avulias (kuten kaikille) ja sitten kävi ilmi tämä kiusallinen ihastus. hän myös kuvitteli minun ihastuneen koska sanoin aina moi ja huomenta ja onpas ihana päivä ja heitin läppää - ihan kuin kaikille töissä miehille ja naisille mutta hänhän tietysti näki vain mitä puhuin HÄNEN kanssaan.

olen varattu enkä mitenkään ollut ihastunut niin tuli todella kiusaantunut olo ja aloin kohdella häntä ehkä vähän tylysti että en olisi hänen silmissään enää ihastuttava. 

Itsekin olen ystävällinen kaikille ja minusta tuntuukin, että tämä mies ihastui ensin minuun. Olen täysin varma, että en ole kuvitellut hänen tunteitaan, hän näyttää olevan tilanteesta aivan yhtä rikki kun minäkin.

Miten tunteet sitten ilmenevät, niin hän muunmuuassa suuttuu aina minulle, jos en lähde hänen kanssaan lounaalle enkä tiedä miksi hän niin tekisi, jos hänellä ei olisi mitään tunteita minua kohtaan. Lisäksi hän on todella mustasukkaisenoloinen, jos puhun miehestäni eikä hän halua kuulla mitään mieheeni viittaavaa. Hän on mustasukkainen jopa jos puhun toisen miespuolisen työkaverimme kanssa yms. Yms. Tällaisia merkkejä on monia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Helppoa siinä huudellä älkää...Nyt kun lähdit opettamaan isääsi panemaan niin kerro nyt ihmessä miten voi estää itseään ihastumasta?

Vähän ontuva vertaus. Helpottaisiko että ajattelee työkaverin työkaverina eikä potentiaalisena panokumppanina? Samalla tavalla kuin ajattelee sukulaisen olevan sukulainen. Pitää työasiat asialinjalla. En ole koskaan ihastunut työyhteisön ihmiseen tai yhteistyökumppaniin, kavereiden puolisoihin tai puolison kavereihin. Näin.

Joskus voi käydä niinkin, että eräänä päivänä se toinen ei enää olekaan varattu. Näin meillä. Nykyään olemme naimisissa.

No tuosta ei pääse eroon kuin jonkinlaisen elämänmuutoksen kautta. Paras ja helpoin olisi se työpaikan vaihto. Tai lähde vkloppuna lomalle miehesi kanssa, että muistat teidän suhteen hyvät puolet ja saat välimatkaa työkaveriin. Tärkeintä on ettet kasvata ihastusta koko ajan miettimällä toista ja hänen käytöksensä motiiveja.

Kapa kirjoitti:

No tuosta ei pääse eroon kuin jonkinlaisen elämänmuutoksen kautta. Paras ja helpoin olisi se työpaikan vaihto. Tai lähde vkloppuna lomalle miehesi kanssa, että muistat teidän suhteen hyvät puolet ja saat välimatkaa työkaveriin. Tärkeintä on ettet kasvata ihastusta koko ajan miettimällä toista ja hänen käytöksensä motiiveja.

Kiitos viisaista sanoista. Olen panostanutkin parisuhteeseemme ja se auttoi hetkeksi, mutta kun toista näkee töissä ma-pe 8h, niin omat tunteet on todella vaikea kuolettaa. Ja aivan totta, lopetan koko viikonlopuksi somen käytön yms. missä voisin häneen törmätä ja mistä hän taas pomppaisi mieleeni. Mutta, olemme välillä olleet jo useampiakin viikkoja erossa, mutta silti tunteet eivät ole hävinneet mihinkään.

Pitää yrittää myös ajatella hänen negatiivisia puoliaan. Jos totta puhutaan, niin en todellakaan edes tajua miksi häneen ihastuin, olemme oikeasti aivan erityyppisiä ihmisiä. Mutta kun omia tunteitaan ei pysty näköjään hallitsemaan. Minä ainakaan.

Ap