Kommentti siitä mikä on elämän tuhoamista, mikä ei

Tällä näkee usein kommentteja siitä miten jonkun "elämä on tuhottu". Se on enimmäkseen naurettavaa. Elämässä tulee vastaan ikäviä juttuja mutta elämä jatkuu. Joillakin vastoinkäymisiä tulee enemmän, joillain vähemmän. Silti, jutut "elämän tuhoutumisesta", varsinkin kun kyseessä on aika tavallinen vastoinkäyminen, ovat joskus pikkasen överiksi vedettyjä.

Kun teini joutuu tottelemaan vanhempiaan ja tekemään jotain mikä ei huvittaisi, ei teinin elämää tuhottu. Jos joku toimii tökerösti ja joutuu rikosoikeudelliseen vastuuseen, ei kyse ole siitä että "palstamammat tuhoaa viattoman elämän" (varsinkaan kun oikeusprosesseissa ei huomioida palstahuuteluja). Jos joku pettää kännissä ja jää siitä kiinni, ei siinäkään elämä tuhoudu.

Sukulaiseni on töissä sairaalassa. Joskus hän on esimerkiksi joutunut kertomaan onnettomuuden jälkeen tajuihinsa tulleelle miehelle että rattijuoppo törmäsi hänen autoonsa, ja hänen vaimonsa ja lapsensa kuolivat. Tällaisessa tilanteessa voidaan jo alkaa puhua elämän tuhoamisesta. Ei silloin kun on hieman epämukavaa, varsinkaan jos on seurausta omasta urpoilusta.