Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Onko naiset teidän isäsuhteenne vaikuttanut aikuisena miessuhteisiinne? Olen nyt yli 3-kymppisenä alkanut miettiä onko mun niin vaikea tavata ja luottaa ihmissuhteissa koska isäni on kohdellut äitiäni "huonosti" ja ollut tiukka kasvattaja ja "kuningas perheessään"...

Fyysistä väkivaltaa ei ole ikinä ollut ketään kohtaan, eikä muutoinkaan mitään laitonta. Mutta on kova karjumaan ja käskemään, aina mielestään oikeassa, passauttaa äidilläni kaikki kotiasiat.... en voisi ikinä kuvitella ottavani samanlaista miestä itselleni!

Lapsena / teininä meillä oli kova kuri ja isällä hirveä auktoriteetti. Limudiscotkin oli totaalisen kielletty ja en olisi voinut kuvitellakaan seurustelevani teininä tai edes koskaan kotona asuneena. No 18v muutinkin sitten pois... meillä ei edes rankaistu mistään, pelkkä auktoriteetti riitti.

Ihan onnellisena olen kyllä elänyt, on harrastettu aina ja kaiken tarpeellisen saanut. Kontrolli vaan ollut hurja. Vieläkin huomaan isän puheissa että hän yrittää ohjailla valintojani. Meillä on ihan hyvät välit mutta en ikinä "uskaltaisi" nousta häntä vastaan edelleenkään.

Palatakseni alkuun.... mulle on ollut aina kunniakysymys pärjätä yksin. Elättää itseni, selvitä kaikesta moitteetta ym.ihan rehellisesti voin sanoa että en tarvitse miestä! Mutta haluaisin parisuhteen, juuri oikeanlaisen miehen kanssa. vaikuttaako isäsuhteeni alitajuisesti elämääni kokoajan..

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla