Lue keskustelun säännöt.
Miten motovoitte isteänne tekemään scheisse duunia päivästä toiseen?
Merkityksetön työ=matalan paskan tallaaja
24.05.2016 |
Pelkkä palkka ei tee epätyydyttävästä työstä mieluisaa, eikä työttömyyden pelko auta aamulla heräämään.
Kokemuksia kadonneen motivaation löytymisestä? Uuden suunnan löytymisestä? Haistatitko työnantajalle pitkät? Hyväksytkö kohtalosi työntekijänä, jonka työt ei vastaa kykyjäsi?
Mitä vaan kokemuksia! Kertokaa.
Kommentit (28)
En pysty motivoimaan itseäni mitenkään. Vihaan työntekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Scheisseduunista julkisella pääsee monin tavoin tauolle. Olen tähän mennessä käyttänyt osittaisen hoitovapaan, vuorotteluvapaan ja opintovapaan. Rahapulassa kituvalta kunalta palkatonta virkavapaata saa rajattomasti. Olen pyrkinyt järjestämään asiat niin, että olen jatkossa max 8-9 kk vuodesta töissä ja viisvitosena eläkkeellä. En ole hyvätuloinen, mutta elelen vaatimattomasti ja arvostan vapaa-aikaa enemmän kuin muuta, joten tavoitteenani on tehdä vain sen verran töitä, kuin on pakko rahoittaakseni vapaat. Elämä on työn ulkopuolella.
Työni on ehtaa scheissea, tylsää ja aliarvostettua, vailla etenemismahdollisuuksia ja uran huipulla siitä maksetaan pari tonnia kuussa. Jos se katoaa alta, sitten niin käy, niin kauan kuin se on olemassa, pidän sen nimissäni ja yritän keskittyä muihin, mukavampiin asioihin.
Ajattelin kaikkia niitä levyjä joita palkallani ostan.
Täällä luokanopettaja, jota ei edes lähestyvä kesäloma motivoi. Ahdistaa jo nyt ajatus, että taas syksyllä pitäisi palata tuonne. Meillä on surkea rehtori ja monet hallinnolliset asiat aivan levällään, opettajia ei kuunnella, vaan asiat vain jotenkin päätetään tai sitten ne vain vaietaan kuoliaiksi. En myöskään jaksa enää näitä meidän "asiakkaita" ja heidän vanhempiaan vaatimuksineen. Tiedän sohaisevani tällä muurahaispesää, mutta en myöskään jaksa meidän koulun somalioppilaita. Osa on niin röyhkeitä, että ei mitään rajaa...
Ei varmasti ole terveydelle hyväksi tällainen. Olen jo kohta särkylääkkeiden suurkuluttaja kun päätä särkee tosi usein. Olen kotonakin väsynyt ja saamaton ja pinna kireällä. Viikonloppuna alkaa jo sunnuntaina päivällä painaa maanantain töihinmeno. Harvoin pystyn rentoutumaan kunnolla. Milloinkahan tämä johtaa täydelliseen sekoamiseen? Käykö joku aamu niin, etten vain enää pysty nousemaan ja lähtemään töihin?
Minulla on määräaikainen sopimus. Sitä varmaankin jatkettaisiin, mutta en tunne pystyväni jatkamaan tuossa paikassa. Aika paljon saisi muuttua, että pystyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti ole terveydelle hyväksi tällainen. Olen jo kohta särkylääkkeiden suurkuluttaja kun päätä särkee tosi usein. Olen kotonakin väsynyt ja saamaton ja pinna kireällä. Viikonloppuna alkaa jo sunnuntaina päivällä painaa maanantain töihinmeno. Harvoin pystyn rentoutumaan kunnolla. Milloinkahan tämä johtaa täydelliseen sekoamiseen? Käykö joku aamu niin, etten vain enää pysty nousemaan ja lähtemään töihin?
Minulla on määräaikainen sopimus. Sitä varmaankin jatkettaisiin, mutta en tunne pystyväni jatkamaan tuossa paikassa. Aika paljon saisi muuttua, että pystyisin.
Niin samassa veneessä mennään. Onneksi määräaikainen sopimus, sitten pääset etsimään jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä luokanopettaja, jota ei edes lähestyvä kesäloma motivoi. Ahdistaa jo nyt ajatus, että taas syksyllä pitäisi palata tuonne. Meillä on surkea rehtori ja monet hallinnolliset asiat aivan levällään, opettajia ei kuunnella, vaan asiat vain jotenkin päätetään tai sitten ne vain vaietaan kuoliaiksi. En myöskään jaksa enää näitä meidän "asiakkaita" ja heidän vanhempiaan vaatimuksineen. Tiedän sohaisevani tällä muurahaispesää, mutta en myöskään jaksa meidän koulun somalioppilaita. Osa on niin röyhkeitä, että ei mitään rajaa...
Sinun tilanteessa yrittäisin tehdä asioille jotain, jos vain mahdollista. Tai sitten etsisin uuden paikan missä hommat toimii. Ei ole väärin vaatia parempaa.
Onko sekään sit enään terveydelle hyväksi, hammasta purren joka päivä pakottaa itsensä huonoihin hommiin? Missä vaiheessa tulee viimeinen piste? Motivaatioita saattais löytää, jos kuuntelis itseään, alkaisi kunnioittamaan omaa tarvetta johonkin haastavampaan työhön? Askel askeleelta kohti parempaa. Mikä voisi mennä vikaan? Hetken aikaa työttömyyttä?
AP
(Ehkä sitä vain on oman elämänsä karaokelaulaja. Ihan nuotin viereen, mutta muut vain taputtaen hurraa, raaskimatta sanoa sitä, että nyt olisi aika lopettaa. Voisi tyytyä vaan siihen viimeiseen kipaleeseen.)