Muita lapsensa yo-tuloksiin pettyneitä?

Onks hyvät kun mun tyttö kirjoitti LLLEE?

Vierailija kirjoitti:

Ei noilla papereilla koville aloille saa lähtöpisteitä, mutta ainahan on ne kiintiöt joissa vain pääsykoe suoritus merkitsee. Olisin itsekin kyllä pettynyt noihin papereihin, ymmärrän surusi :/ t. 7 laudaturin ylioppilas ja oik.tiet.yo, jonka kaikki kaveritkin ovat päässeet yliopistoon vaikka kirjoittivat huonommin.

Ai koville aloille? Eli teknillisiin ja matemaattisiin? Niihin pääsee kaikista helpoiten. Jos amkiin haluaa sosionomiksi tai toiminterapeutiksi niin noilla ei pääse.

Omat paperit aikoinaan CCCMBB ja opiskelen tällä hetkellä Helsingin Yliopistossa opettajaksi. :D Pääsykoekiintiössä mentiin sisälle heti ekalla kerralla niin että humahti.

Ihan kuin niillä papereilla olisi väliä. Fiksu ja ahkera pärjää elämässä ilman ällän papereitakin. Tänä vuonna esimerkiksi AMK-haussa saa myös eximialla täydet pisteet. Puolisoni opiskelee lääketieteellisessä, vaikka lukion paperit ovat ihan keskivertokamaa. Itselläni on paremmat paperit kuin hänellä, mutta en todellakaan pääsisi lääkikseen heittämällä sisään ensimmäisellä yrityksellä, kuten puolisoni teki. Itse en haaveile akateemisesta urasta lainkaan, koska haaveammattiini voi koulututtautua lyhyemmässä koulutuksessa. Olisihan se toki kiva, jos äitinä voisi kohottaa kolhiintunutta egoaan lapsen menestyksen kautta... Vai olisikohan sittenkin parempi yrittää saavuttaa elämässä itse jotain merkittävää? Tosin kaikista helpoin olisi heittää ummehtuneet ajatusmallit kaatopaikalle ja ajatella, että lapsi on hyvä ja tärkeä, vaikka ei ole kahtatoista ällää tutkintotodistuksessa eikä akateemista uraa.

Tämän suuntaisissa keskusteluissa tulee aina esiin se, ettei saisi olla pettynyt. 

Kyllä on ihka, aito ja luonnollinen tunne olla lapseensa pettynyt joskus. Ymmärrän, että lapsi ei ole suoraviivaisesti tuotokseni samaan tapaan kuin muut tekeleet (vaikkapa työn onnistuminen). Mutta silti ihmetyttää asenne, että pettymisessä olisi jotain todella väärää. 

Sitä paitsi usko, että joka vanhemmalla näitä tulee. Täällä ei vain myönnetä. Minulle oli kova paikka, kun tyttäreni jäi kiinni myymälävarkaudesta. Olinko sitten enemmän pettynyt häneen vai itseeni? En tiedä, mutta pettymyksen tunne oli käsinkosketeltava. Kiukkuinenkin olin, totta kai...  Tunteiden sekamelska! 

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin niillä papereilla olisi väliä. Fiksu ja ahkera pärjää elämässä ilman ällän papereitakin. Tänä vuonna esimerkiksi AMK-haussa saa myös eximialla täydet pisteet. Puolisoni opiskelee lääketieteellisessä, vaikka lukion paperit ovat ihan keskivertokamaa. Itselläni on paremmat paperit kuin hänellä, mutta en todellakaan pääsisi lääkikseen heittämällä sisään ensimmäisellä yrityksellä, kuten puolisoni teki. Itse en haaveile akateemisesta urasta lainkaan, koska haaveammattiini voi koulututtautua lyhyemmässä koulutuksessa. Olisihan se toki kiva, jos äitinä voisi kohottaa kolhiintunutta egoaan lapsen menestyksen kautta... Vai olisikohan sittenkin parempi yrittää saavuttaa elämässä itse jotain merkittävää? Tosin kaikista helpoin olisi heittää ummehtuneet ajatusmallit kaatopaikalle ja ajatella, että lapsi on hyvä ja tärkeä, vaikka ei ole kahtatoista ällää tutkintotodistuksessa eikä akateemista uraa.

Niin että laiskasta ja saamattomastakin lapsesta pitäisi olla ylpeä? No minusta ei. Laiska vetelys on laiska vetelys, vaikka oma lapsi olisikin.

Riippuu mihin hakee. Pitää vaan suoriutua pääsykokeesta todella hyvin ja tytöllä oli myös haastattelu mikä meni nappii niin opiskelupaikka irtosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noilla papereilla koville aloille saa lähtöpisteitä, mutta ainahan on ne kiintiöt joissa vain pääsykoe suoritus merkitsee. Olisin itsekin kyllä pettynyt noihin papereihin, ymmärrän surusi :/ t. 7 laudaturin ylioppilas ja oik.tiet.yo, jonka kaikki kaveritkin ovat päässeet yliopistoon vaikka kirjoittivat huonommin.

Ai koville aloille? Eli teknillisiin ja matemaattisiin? Niihin pääsee kaikista helpoiten. Jos amkiin haluaa sosionomiksi tai toiminterapeutiksi niin noilla ei pääse.

Ai sosionomiksi ei pääse noilla papereilla? Älä höpötä!

voithan sentään pyyhkiä perseesi (mielellään paskaisen) niihin papereihin. ja mielellään vielä itse juhlissa sitten!

Jos yliopistossa haluaa hyötyä papereista, ei siellä saa olla yhtään M:ää tai huonompaa. Helpompaa on päästä suoraan pääsykoekiintiöstä, jolloin on ihan paskan hailee, vaikka kaikki olisi Approbaturia.

Mullakin vanhemmat olivat (ja ovat luultavasti vieläkin) pettyneitä, kun kirjoitin vain yhden L:n, ja loput M:ää. "Olisit pystynyt kyllä parempaankin" tuli vain kommenttia, kun tulokset tulivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noilla papereilla koville aloille saa lähtöpisteitä, mutta ainahan on ne kiintiöt joissa vain pääsykoe suoritus merkitsee. Olisin itsekin kyllä pettynyt noihin papereihin, ymmärrän surusi :/ t. 7 laudaturin ylioppilas ja oik.tiet.yo, jonka kaikki kaveritkin ovat päässeet yliopistoon vaikka kirjoittivat huonommin.

Ai koville aloille? Eli teknillisiin ja matemaattisiin? Niihin pääsee kaikista helpoiten. Jos amkiin haluaa sosionomiksi tai toiminterapeutiksi niin noilla ei pääse.

Ai sosionomiksi ei pääse noilla papereilla? Älä höpötä!

AMK:n pääsykokeeseen valitaan yo-todistuksen ja lukion todistuksen mukaan. Moneen AMK:hon vaaditaan nykyään reilusti yli 8 keskiarvo ja/tai todella hyvä yo-todistus että saa edes pääsykoekutsua.

Moni hakee AMK:hon varmuuden vuoksi (tavoitteet heillä yliopistoissa) ja näissä hakijoissa on paljon hyvän todistuksen saaneita. Tällaiset hakijat nostavat entisestään AMK:n pääsyvaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Tämän suuntaisissa keskusteluissa tulee aina esiin se, ettei saisi olla pettynyt. 

Kyllä on ihka, aito ja luonnollinen tunne olla lapseensa pettynyt joskus. Ymmärrän, että lapsi ei ole suoraviivaisesti tuotokseni samaan tapaan kuin muut tekeleet (vaikkapa työn onnistuminen). Mutta silti ihmetyttää asenne, että pettymisessä olisi jotain todella väärää. 

Sitä paitsi usko, että joka vanhemmalla näitä tulee. Täällä ei vain myönnetä. Minulle oli kova paikka, kun tyttäreni jäi kiinni myymälävarkaudesta. Olinko sitten enemmän pettynyt häneen vai itseeni? En tiedä, mutta pettymyksen tunne oli käsinkosketeltava. Kiukkuinenkin olin, totta kai...  Tunteiden sekamelska! 

Myymälävarkaus on vähän eri asia kuin yo-kirjoitukset. Tietysti jotkut vanhemmat rinnastavat nämä niin että jos lapsi kirjoittaakin VAIN M:n paperit, se on yhtä suuri rikos ja lapsi on niiiin vääryyttä tehnyt heitä kohtaan kun he ovat kaikkensa antaneet ja sitten odotukset tällä tavalla palkitaan.

Minusta tuo oli erittäin tärkeä pointti, että lapsi ne tavoitteet asettaa, eivät vanhemmat. Lapsi ei ole mikään vanhempiensa jatke eikä hänellä ole mitään velvollisuutta elää elämäänsä vanhempien sanelun mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 6 oikein ymmärtää ap:n surun. Voi herran jestas. Lapsi on päässyt ylioppilaaksi, kirjoittanut aivan hyvät paperit ja äiti suree. 

Miksei ihmisellä saisi olla kovempia tavoitteita kuin "ihan hyvä"? Ei kaikkien tarvitse kirjoittaa laudatureita, mutta kai ymmärrät, että jotkut voivat olla pettyneitä muuhun. Niin kuin edelläkin keskusteltu, jollekin 60 000€ on hyvät tulot ja toiselle taas se on pikku rahaa. Riippuu tavoitteista. :) ei pitäisi aina olla tuomitsemassa kunnianhimoisia ihmisiä.

T: nro 6

Saa toki, mutta se on ihminen itse joka ne tavoitteet asettaa. Ei äiti eikä kukaan muukaan. Äidin sietäisi olla ylpeä. Ja turha muistella jotain omia ylioppilaspapereita, reaaliaineeessa mahdollisuus vastata kaikkein helpoimpiin kysymyksiin ja E:tä ei varmaan oltu edes keksitty vielä silloin.

En ole ap, mutta olisin ylpeä jos lapsi olisi keskimääräistä vähälahjaisempi ja kovalla työllä kirjoittanut noin hyvät arvosanat.

Jos taas lapsi olisi selkeästi lahjakas, vetänyt lukion läpi nollat taulussa ja laiskuuttaan kirjoittanut noin keskinkertaiset arvosanat, olisin pettynyt kuten ap.

Pitää siis suhteuttaa lähtötasoon ja tehdyn työn määrään. Niiltä, joille on enemmän annettu, on voitava myös enemmän vaatia.

No ei nyt ehkä aivan noinkaan. Ylioppilaspapereilla ei ole oikeastaan mitään merkitystä, joten mielestäni aika tyhmää satsata paukkuja hirveästi niihin jos on jotain tärkeämpääkin. Itse olin hyvä lukiossa hyvä, mutta hakemassa lääkikseen samana keväänä kun pääsin ylioppilaaksi. Panostin enemmän lääkiksen pääsykokeisiin kuin ylppäreihin lukemiseen sen viimeisen lukiovuoden. Olisi voinut tulla paremmatkin yo-paperit, mutta eipä haittaa koska lääkispaikka aukeni myös ja eipä tuota yo-todistusta olla missää tarvittu.

Eiväthän aloittajalta mene sekaisin vanhat ja uudet laudaturit? Ennen vuotta 1996 laudatureja irtosi 20% parhaista, nykyään 5%:lle parhaista.

Nykyään yksikin L yo-todistuksessa on aidosti kova saavutus, jopa kannustus lähteä opiskelemaan kyseistä alaa. Kun aikaisemmin "kuuden ällän" ylioppilaita löytyi joka lukiosta, ei tulosta nykyään tule edes koko valtakunnassa joka vuosi. Tämä siitä huolimatta, että kirjoituksia voi uusia ja E:tä korottaa L:ksi.

Itse olisin rohkeasti ylpeä tuollaisista E:n / M:n papereista. Vähän aineista riippuen papereilla voi olla vaikea kävellä sisään yliopistoon: pääsykokeiden kautta ovien luulisi aukeavan.

Joka vuosi on ollut valtakunnassa yli 6 laudaturin ylioppilaita. Tänä vuonna paras tulos oli 12 laudaturia.

Oletpas sinä ihana äiti, ai että! Koska lapsi käykin sitä lukiota sinua varten, opiskelee sinua varten ja ennen kaikkea elää elämäänsä sinua varten. 

Ei muuten mene noin. Kai muistit vielä sanoa miten pettynyt olet? 

Onneksi oma äitini osaa kannustaa, vaikka en olekaan se fiksuin. Sääliksi käy ap:n ja muidenkin perfektionistien lapsia, jotka eivät vain ikinä voi tehdä äitään ylpeäksi, vaikka mitä tekisivät. 

Itse kirjoitin hieman huonommin muutama vuosi sitten kuin aloittajan lapsi ja hyvältä tuo tulevaisuus näyttää. T.LK (lääketieteen kandi)

Vierailija kirjoitti:

Ei noilla papereilla koville aloille saa lähtöpisteitä, mutta ainahan on ne kiintiöt joissa vain pääsykoe suoritus merkitsee. Olisin itsekin kyllä pettynyt noihin papereihin, ymmärrän surusi :/ t. 7 laudaturin ylioppilas ja oik.tiet.yo, jonka kaikki kaveritkin ovat päässeet yliopistoon vaikka kirjoittivat huonommin.

Oik.yo. Se ei lyhene oik.tiet.yo. Jos olisit oikkari, tietäisit tämän kyllä.

T. Oik.yo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noilla papereilla koville aloille saa lähtöpisteitä, mutta ainahan on ne kiintiöt joissa vain pääsykoe suoritus merkitsee. Olisin itsekin kyllä pettynyt noihin papereihin, ymmärrän surusi :/ t. 7 laudaturin ylioppilas ja oik.tiet.yo, jonka kaikki kaveritkin ovat päässeet yliopistoon vaikka kirjoittivat huonommin.

Ai koville aloille? Eli teknillisiin ja matemaattisiin? Niihin pääsee kaikista helpoiten. Jos amkiin haluaa sosionomiksi tai toiminterapeutiksi niin noilla ei pääse.

Ai sosionomiksi ei pääse noilla papereilla? Älä höpötä!

AMK:n pääsykokeeseen valitaan yo-todistuksen ja lukion todistuksen mukaan. Moneen AMK:hon vaaditaan nykyään reilusti yli 8 keskiarvo ja/tai todella hyvä yo-todistus että saa edes pääsykoekutsua.

Moni hakee AMK:hon varmuuden vuoksi (tavoitteet heillä yliopistoissa) ja näissä hakijoissa on paljon hyvän todistuksen saaneita. Tällaiset hakijat nostavat entisestään AMK:n pääsyvaatimuksia.

Et ole näköjään kuullut esivalintakokeesta, joka otettiin käyttöön tänä vuonna.