Saako sanoa suorat sanat jos sukulaiset olettavat asioita

Nähdään niin harvoin, että olen jättänyt sanomatta. Ja paljon on hyvää, joskus ne sammakot vaan ärsyttävät. Oletetaan, että olen tietynlainen.

Sinä olet niin mukavuudenhaluinen ja laiska ettei sinusta ole asumaan omakotitalossa. (Niin, asuin kyllä 10 vuotta omakotitalossa kunnes kyllästyin välimatkoihin, ei se sitä tarkoita etten pysty siihen halutessani, kyse on valinnoista). Sinä et osaa ajaa autoa, olet niin arka kuski. (Niin, olet viimeksi ollut kyydissäni kun olin parikymppinen teini, nyt on työmatka-ajoa takana yli kymmenen vuotta, ihminen kehittyy). Sinä olet samanlainen kunnes ja se, et nouse aamulla millään ylös. (kyllä minä saatana nousen joka arki-aamu klo 07 seitsemän ylös, ajattelin nyt teillä sunnuntaina nukkua yhdeksään).

Minä en raaski sanoa vaikka lauseet ovat mielessä. Ajattelin pitää tunnelman hyvänä lyhyellä vierailulla. Mutta että pitää ihmisten olla tyhmiä. En viitsi sanoa takaisin mutta monta hyvää tokaisua olisi takataskussa.

Mikä on yleinen linjaus? Sanotteko suoraan vai nielettekö kiukun?