Osaako teidän vajaa kaksivuotiaat jo numeroita ja kirjaimia?

Ja pari kuukautta sen jälkeen tunnisti kaikki kirjaimet, kun niitä hänelle yksitellen näytettiin. Oltiin luettu aakkoskirjaa, jossa joka kirjaimeen liittyi runo, ja osasi monet näistä runoista lallatella ulkoa. Kyseessä on kuitenkin vain ulkoa oppiminen, ei mikään harvinaisen älykkyyden osoitus. Kun kiinnostus kirjaimiin ja numeroihin jäi vähemmälle, ne myös unohtuivat. Nyt reilut 3-vuotiaana osoittaa jälleen asiaan kiinnostusta, ja kirjaimet ja numerot ovat jälleen palanneet muistiin. Emme kuitenkaan viitsi niitä opettamalla opettaa, vaan sitä mukaa mitä lapsen kiinnostus riittää.

mut hei, mä oon ollu kunnon lapsinero na nyt oon tod. tavis :D



-eli ei se välttämättä mitään hurjaa hetelmää kanna

Meillä ei osata numeroita eikä kirjaimia, poika 1v11kk.Ja miksi pitäisikään?

Ei osannut esikkokaan, nyt 13v, ja on kumminkin 9 keskiarvon oppilas:)



Että ehkäpä on meidän kuopuksellakin vielä toivoa...

Ja siitä luulenkin poitsun ne oppineen. Itsekin yritän välttää varsinaisesti opettamasta kirjaimia hänelle, siitähän on takuulla enemmän haittaa kuin hyötyä jos väkisin opettaa.

Tiedän pojan joka alle kaksivuotiaana tunnisti kaikki AUTOMERKIT, ja ihan tosissaan osasi nimetä lähestulkoon kaikki vastaantulevat autot:). Ei onnistu monelta aikuiseltakaan tuo. Musta se oli jo tosi hurjaa.

Kolmonen, ikävä kuulla että kaikki toivo on menetetty:). Mihin se sun nerous silleen katosi:)?

Kyselee ap

Vierailija:

Ja pari kuukautta sen jälkeen tunnisti kaikki kirjaimet, kun niitä hänelle yksitellen näytettiin. Oltiin luettu aakkoskirjaa, jossa joka kirjaimeen liittyi runo, ja osasi monet näistä runoista lallatella ulkoa. Kyseessä on kuitenkin vain ulkoa oppiminen, ei mikään harvinaisen älykkyyden osoitus. Kun kiinnostus kirjaimiin ja numeroihin jäi vähemmälle, ne myös unohtuivat. Nyt reilut 3-vuotiaana osoittaa jälleen asiaan kiinnostusta, ja kirjaimet ja numerot ovat jälleen palanneet muistiin. Emme kuitenkaan viitsi niitä opettamalla opettaa, vaan sitä mukaa mitä lapsen kiinnostus riittää.

eli lienee aika tavallista kuitenkin. Poika puhuu kahdella kielellä 4-5 sanan lauseita, osaa numerot 1-12 toisella näistä kielistä, tietää monesta sanasta millä kirjaimella alkavat. Olen ajatellut, että puheenkehitys ym. johtuvat ennemminkin siitä, kuinka paljon lapselle lukee ja selittää asioita. Ollaan luettu joka ainoa ilta ainakin puolisen tuntia jo vuoden ajan, ehkä näitä sanoja tarttuu päähän siitä.

Ei todellakaan tarvi kaksivuotiaan osata tollaisia, mutta eihän kaikki lapset olekaan samanlaisia. Toiset on taitavampia jossain asiassa ja toiset jossain muussa. Meidän poika ei esim. ole motorisesti lainkaan lahjakas vaan aika kömpelö vielä:).

Ihan vaan huvikseni kyselen, kun meillä ei paljon lapsituttuja ole, niin en tiedä onko kovinkin yleistä. Oikeasti en kuvittele kasvattaneeni lapsineroa:).

Vierailija:

Meillä ei osata numeroita eikä kirjaimia, poika 1v11kk.Ja miksi pitäisikään?

Ei osannut esikkokaan, nyt 13v, ja on kumminkin 9 keskiarvon oppilas:)

Että ehkäpä on meidän kuopuksellakin vielä toivoa...

No lähinnä varmaan siihen että koulussa ei ollut resursseja antaa lisäopetusta vaikka osasin hommat johonkin 3 luokan tasolle kun menin kouluun.



olin sitten kuitenkin käytökseltäni sellanen levoton ettei voitu siirtää ylemmille luokille. Sitten kun osasin jo kaikki niin häiriköin eikä mikään kiinnostanut.l



Jouduin tosissani opetteleen opiskelun lukion jälkeen kun koulunkäynti oli siihen asti ollu lähinnä laiskottelua ja lintsausta. Tuntuu kyllä että oon vähän tyhmempikin nykyään :D

ja lisäksi katsellaan kirjoista kuvia, joista kerron pojalle.Silti ei vielä puhu kuin muutaman sanan selvästi ja loput on omaa popotusta, josta joskus saa tolkkua ja joskus pitää arvailla:)



Esikoinen, poika myös, taasen puhui 1,5-vuotiaana 3-4 sanan lauseita, luetteli myös numeroita 1-10 ja hänelle luin samalla tavoin kirjoja vauvasta asti.



Joku lapsi vaan omaksuu asioita aikaisemmin kuin toinen ja on kiinnostunut tietyistä jutuista.Meillä kuopus on paljon kiinnostuneempi juoksentelemaan, potkimaan palloa, huitomaan kiekkoe/palloa mailalla, kiipeilemään kuin istumaan paikoillaan pitemmän aikaa.

Sitä turhautuu kun ei saa kykyjä vastaavia haasteita. Sitten se purkautuu levottomuutena.

Itsekin olin lapsena juuri kielellisesti lahjakas, opin aikaisin lukemaan ja luin romaaneja ekaluokalla kun muut opetteli lukemaan. Muistan että se turhautti, mutta sitten ero muihin tasaantui nopeasti kun muutkin oppivat lukemaan. Matikassa olen aina ollut aika surkea, että mistään oikeasta älykkyydestä ei mun kohdalla ole kyse:).

Summa summarum: Uskon kanssa tuohon, että runsaalla lukemisella ja puhumisella oikeasti edistetään kielellistä lahjakkuutta. Mulle on luettu lapsena paljon ja itsekin luen ja selitän asioita omalle lapselleni.

Ap

Vierailija:

No lähinnä varmaan siihen että koulussa ei ollut resursseja antaa lisäopetusta vaikka osasin hommat johonkin 3 luokan tasolle kun menin kouluun.

olin sitten kuitenkin käytökseltäni sellanen levoton ettei voitu siirtää ylemmille luokille. Sitten kun osasin jo kaikki niin häiriköin eikä mikään kiinnostanut.l

Jouduin tosissani opetteleen opiskelun lukion jälkeen kun koulunkäynti oli siihen asti ollu lähinnä laiskottelua ja lintsausta. Tuntuu kyllä että oon vähän tyhmempikin nykyään :D

Oon siis ruvennu puhuun 9kk iässä ja mulle luettiin paljon. Siskolle luettiin myös paljon ja se oli jotain 2 kun rupes puhumaan.

luin kans paksuja kirjoja kun menin kouluun ja osasin kertotaulut ja mitä kaikkee.



Nykyään oon ihan surppu matikassa, lukeminen on edelleen intohimo :)

eikä taatusti joskus pari-kolme vuosikymmentä sitten edes siten kuin nykyään. Tottakai sitten esim. se matikkapää jotenkin kuihtuu, kun sitä ei stimuloida sillein kiinnostavasti, että kehitys jatkuisi edelleen.



Mutta onko mitään ihanampaa kuin katsoa näitä parivuotiaita, jotka tomerasti selittävät kaikenlaista mitä ei ikinä olisi uskonutkaan, että parivuotias vielä tajuaa :-)



t. se kaksikielisen äiti

vielä sen kummempia lahjakkuuksia.

Meidän 12v poika on saanut äidinkielenopeltaan kehuja ainekirjoituksistaan, vaikka käsiala ei olekaan kovin hohdokasta, aineiden sisällöt kuulemma harvinaisen monipuolista tekstiä tuon ikäiseltä:)



Hänelle on luettu vauvasta asti paljon, sekä me vanhemmat, että myös isovanhemmat.Nykyäänkin kantaa kirjastosta kassi tolkulla lukemista ja pelireissuillakin on monesti lukemista mukana viihdykkeenä.

Joo, kyllähän se on hauska seurattavaa. Kummityttö on tosi varhaiskehittyny 3 vuotias ja ällistyttää jutuillaan. Täytyy vaan toivoo ettei se käänny sitä ittiään vastaan sitten myöhemmin.



Pitää olla itse asialla kun lapsi menee kouluun...siis seurata meininkiä ettei tuu turhaa häirikköä.

Huomaa, että poika ymmärtää tosi paljon kaikenlaista mitä ei hänen edes uskoisi tajuavan, ei vaan osaa vielä niitä kertoa.

Kovasti odottelen puhetta, ois hauska tietää mitä tuola päässä pyörii. Poitsu keskittyy lähinnä kaikkiin liikunnallisiin juttuihin. Varsinainen apina.



t:3 joka oli apinakin :D

Vahan laskee perassa kun sanon 1,2,3,4 mutta siihen se jaa, yhtaan kirjainta ei tunne. Sanavarasto on laaja, kahdella kielella, muttei tuota kuin sellaisia lahinna vasta 2 sanaisia lauseita .

Mielesta hyvin normaalia tuon ikaiselle.

Emmehän me sano lapsen kysellessä muotoja tai värejäkään, että en minä niitä nyt sinulle opeta, odota kouluikään asti. Väkisin niitä ei kuitenkaan pidä mennä tankkaamaan.

Meillä kaikki lapset ovat olleet kiinnostuneita kirjaimista jo siksi, että he näkevät meidän vanhempien lukevan paljon, he varmasti kuvittelevat sen hengissä selviämisen suurimmaksi ehdoksi =) Olen vastannut kysymyksiin, jos lapset ovat kyselleet ja he ovatkin oppineet aakkoset hyvin varhain ja kaksi vanhinta oppi lukemaan nelivuotiaina.

Sen minä kuitenkin olen kieltänyt, että kun kolmevuotias on halunnut isoäitinsä kanssa piirtää, on tämä saattanut opettaa tyttöä vain kirjoittamaan aakkosia parin tunnin ajan. Sen haluan tehdä vasta, kun lapset itse sitä pyytävät, silloin he ovat valmiita oppimaan, tuon kieltämäni kirjoittamisen sijaan lapsi olisi kai ollut valmis opettelemaan piirtämistä, koskapa pyysi sitä.

Ei vielä edes kahta sanaa yhdistänyt kun kirjaimia alkoi kysellä.



Nyt pian 3 v, kiinnostus vähän vaihdellut ajoittain, eikä todellakaan lue vielä ;-)



Automerkit tulee tosiaan myös kuin vettä vaan. Ja poika tietysti kyseessä.

Meidän 1 v 9 kk oppi mummolassa muutaman toiston jälkeen laskemaan rystysistä ykki kakki kolme nejä viisi. Varmaankin oppisi myös kirjaimet jos niiitä toistaisi. Itse en kyllä jaksa ruveta opettamaan lapsesta " ihmelasta" .