Osaako teidän vajaa kaksivuotiaat jo numeroita ja kirjaimia?

Kun joku onneton erehtyy kyselemään tai kertomaan lapsensa osaamisesta, niin johan tulee näitä " miksi pitäisi osata, en jaksa opettaa ihmelasta, heh superlapsi" - vastauksia. Kuten tuolla jo todettiinkin, ei kaikki lapset ole samanlaisia eikä osaa samoja asioita. Ei se tee teidän Tanelista sen huonompaa, vaikka se ei osaakaan täsmälleen samoja asioita kuin naapurin lapsi. Kyllä av-mammoilla on itsetunto nollassa kun täytyy kadehtia ja väheksyä toisten PIKKULASTEN taitoja.

Meidän poika alkoi puhumaan varhain. Nyt 3-vuotiaana hän puhuu todella selvästi, hänellä on laaja sanavarasto ja neuvolassakin kehutaan verbaalista lahjakkuutta. Silti hän vasta nyt 3-vuotiaana osaa numerot 1-10 ja muutamia kirjaimia.

Poika taas ei - tai no miten sen ottaa; kun hän näkee jossain mielenkiintoisen värisen ison kirjaimen, hän sanoo öö-isi, tai öö-äiti tai vaikkapa öö-sisko.

Tytär osasi kaksi ja puolivuotiaana sanoa useimmista kirjaimista jonkin sanan, joka alkoi sillä kirjaimella.

Vierailija:

Meidän poika alkoi puhumaan varhain. Nyt 3-vuotiaana hän puhuu todella selvästi, hänellä on laaja sanavarasto ja neuvolassakin kehutaan verbaalista lahjakkuutta. Silti hän vasta nyt 3-vuotiaana osaa numerot 1-10 ja muutamia kirjaimia.

Just meidän 1 v 10 kk latelee tuolla lauseita äiti ajaa auton talliin isi tulee töistä. Minusta tuntuu ettei kannata kuitenkaan kauhesti innostua kahdesta syystä. Ensinnäkin lapset kehittyy eri tavalla eri asioissa, varmasti jokainen lapsi on hyvä jossain. Mun tuttavan samanikäinen poika ei juuri muuta kuin osoittele, mutta hän on tosi näppärä liikkumaan. Meidän poika vielä jotenkin töpöttää kävellessään.



Sikstoisekseen tiedän itsestäni kuinka ärsyttävä olen, kun koko ajan seuraan lasta sillä silmällä, että oho kuinka mahtava lause taas tuli. Se ärsyttää varmasti muita mammoja =) ja tiedä vaikka lapsikin rupeasisi kuvittelemaan itsestään liikoja tai tuntemaan jotain painetta keksiä niitä hienoja lauseita.

hoitamani lapsi osaa numerot 1-5, puhuu usean sanan lauseita ja tunnistaa kirjaimia. Hän täyttää kesäkuussa kaksi vuotta. Eli ei minústa kuulosta ihmeelliseltä.

Meillä on tallella vanha nauhoitus siitä kun laulan aakkoslaulun sekä kymmenisen muuta lastenlaulua ja joululaulua, ikää oli tuolloin 1 v 8 kk. Mutta kyllä meillä luettiin ja laulettiinkin kotona ihan hirveästi. Opin ensin lempikirjat ulkoa ja sitten kenenkään huomaamatta aloin oikeasti lukea kolmen vanhana. Eipä tuosta mitään haittaakaan ole myöhemmässä elämässä ollut. Paitsi likinäköisyys, jota ei tosin voi laittaa ihan pelkästään lukemisen piikkiin :)

ja tuo superlapsi-heitto oli vitsi, siksi hymiökin perässä. Tiedän samoin että jotakuta voi ärsyttää se, jos jonkun lapsi osaa enemmän tai eri asioita kuin oma. Mua ei ärsytä, olen vilpittömästi iloinen muutaman lapsituttuni kehityksestä ja iloitsen ja kehun takuulla äidin kanssa jos lapsi jotakin uutta oppii. Ei tosiaan ole multa tai lapseltani pois. Oma lapsi on toki musta kaikkein paras ja taitavin, vaikka onkin vähän vielä kömpelö ja esim. ujo ja arka.

Kuten jo totesinkin, en mitenkään erityisesti ole tästä asiasta innostunut, en kehuskele, enkä odota lapselta hienoja lauserakenteita. Mutta toki kehun poikaani joka päivä hänen taidoistaan ja kannustan oppimaan uutta, ei ole mieleenkään tullut että vaarana voisi olla se, että " lapsi alkaisi kuvittelemaan itsestään liikoja" . Ajatteletko muuten ihan todella noin omasta lapsestasi? Halusin vaan tietää miten muut tämänikäiset kehittyy, kun meillä ei niin paljon saman ikäisiä lapsituttuja ole. Et tainnut lukea koko ketjua ja aikaisempia kommenttejani?

Ap

Vierailija:

Just meidän 1 v 10 kk latelee tuolla lauseita äiti ajaa auton talliin isi tulee töistä. Minusta tuntuu ettei kannata kuitenkaan kauhesti innostua kahdesta syystä. Ensinnäkin lapset kehittyy eri tavalla eri asioissa, varmasti jokainen lapsi on hyvä jossain. Mun tuttavan samanikäinen poika ei juuri muuta kuin osoittele, mutta hän on tosi näppärä liikkumaan. Meidän poika vielä jotenkin töpöttää kävellessään.

Sikstoisekseen tiedän itsestäni kuinka ärsyttävä olen, kun koko ajan seuraan lasta sillä silmällä, että oho kuinka mahtava lause taas tuli. Se ärsyttää varmasti muita mammoja =) ja tiedä vaikka lapsikin rupeasisi kuvittelemaan itsestään liikoja tai tuntemaan jotain painetta keksiä niitä hienoja lauseita.