Uusi mies ei kestä sukuani

Omassa tuttavapiirissäni ei ole pariskuntia jotka viihtyisivät puolisonsa sukulaisten seurassa kovin pitkää aikaa. Ei tule kertakaikkiaan mieleen ketään.

Vaikka välit ovat yleensä aika lämpimät, ei kukaan silti jaksa esim. Lomalla mökkeillä anoppinsa kanssa.

Ja nämä fiksut vanhemmat ovat tämän tosi hyvin ymmärtäneetkin.

Tajuavat yleensä pysyä taustalla.

Muista kuulleeni valituksia puolison liian tungettelevista tai perheriitoihin sekaantuvista sisarruksista.

Mies on ihana kahdestaan. Meillä on pitkiä pohtivia keskusteluja joita olen aina kaivannut. Mutta kontaktit muihin ovat haaste. Olemme paljon hänen luonaan ja ne on parhaita hetkiä!

Lapset pitävät häntä jäykkänä ja ärsyttävänä. En tiedä miksi, kun harvoin mies heille valittaa. Eivät osaa itsekään sanoa. Mies ja lapset eivät oikein luontevasti tule juttuun. Lapset ovat isäänsä tulleet, joten jopa miehen samalla talk-yritykset ovat ajan haaskuuta. Välillä tuntuu, että lapsillani ei ole mitään käytöstapoja. Ovat kai mustasukkaisia kun aikaani menee nyt myös mieheen. Isällään käyvät vain satunnaisia viikonloppuja.

Ap

Ja sukulaisilla tarkoitan omia sisaruksia ja vanhempia. Serkut, tädit yms ovat itsellekin läsnä vain juhlissa.

Ehkä sitten odotan liikaa. Lasten isän kanssa olin teinistä asti.. Kai sitä vahingossa olettaa samanlaisen suhteen myös tälle uudelle miehelle. Oli ihan normaalia, että lasten isä kinasi siskoni kanssa vaikka politiikasta ja vietimme koko päivän vanhemmillani. Nythän kyse on vain juhlista ja todella nopeista tapaamisista. Sisko hakee koiran minuutissa, eikä veljenikään täällä tunteja istu. Ei me ainakaan tällä tavalla voida yhteen muuttaa. Teinien kannalta emme muutenkaan hetkeen.

Mies silti on puhunut, että meidän pitää tehdä elämästä myös hänen näköistään, ettei se mene niin että hän vaan tulee elämään kotiini minun ehdoilla.

Ap

Pohdin samaa, kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa. Olemme myös seurustelleet kolme vuotta, olemme tosin vielä nuoria ja lapsettomia.

Vanhempieni kanssa ollaan välillä paljonkin tekemisissä, sillä mies auttaa välillä paljon heidän luonaan fyysisissä hommissa. Muuten ei juurikaan tapaa sukuani, itse olen hoitanut yksin sukutapaamiset ja monia sukulaisia ei ole tavannut ollenkaan vaikka olen läheinen heidän kanssaan.

Nyt oli minulle vaikeampi jakso, josta kyllä koko suku tiesi, yksi ihminen soitti ja kysyi kuulumisia, tämä oli henkilö kenen en olisi sitä uskonut tekevän. Läheisimmät sukulaiset eivät edes viestiä laittaneet. Tai itse laitoin yhdelle ja tämä sitten soitti takaisin kyllä, muutaman minuutin nopean puhelun, yleensä puhutaan puhelimessa toista tuntia. Mies oli se joka minua lohdutti ja tuki, eikä enää kiinnosta edes miestä "viedä näytille" sukulaisille, naimisiin ollaan menossa, mutta sen teemme kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja sukulaisilla tarkoitan omia sisaruksia ja vanhempia. Serkut, tädit yms ovat itsellekin läsnä vain juhlissa.

Ehkä sitten odotan liikaa. Lasten isän kanssa olin teinistä asti.. Kai sitä vahingossa olettaa samanlaisen suhteen myös tälle uudelle miehelle. Oli ihan normaalia, että lasten isä kinasi siskoni kanssa vaikka politiikasta ja vietimme koko päivän vanhemmillani. Nythän kyse on vain juhlista ja todella nopeista tapaamisista. Sisko hakee koiran minuutissa, eikä veljenikään täällä tunteja istu. Ei me ainakaan tällä tavalla voida yhteen muuttaa. Teinien kannalta emme muutenkaan hetkeen.

Mies silti on puhunut, että meidän pitää tehdä elämästä myös hänen näköistään, ettei se mene niin että hän vaan tulee elämään kotiini minun ehdoilla.

Ap

Kannattaa kysyä, että mitä tuolla tarkoittaa..jos siskosi ei enää saa pikaisesti piipahtaa ilman soittamatta tai veljesi käyttää talliasi, niin miltä se sinusta tuntuu? Mikä olisi teillä kompromissi, johon molemmat voivat olla tyytyväisiä?

No eiköhän nuo ongelmat ole ratkaistavissa.

Ensinnäkin, puhu lapsillesi. He ovat jo sen verran isoja, että heidän pitäisi ymmärtää järkipuhetta. Sano heille, että miesystäväsi on sinulle tärkeä, ja että toivot heidän yrittävän tulla toimeen hänen kanssaan. Neuvo miten tulee käyttäytyä, miten sitä small talkia hoidetaan. Ihan hyvä oppitunti heille muutenkin.

Älä pakota miestäsi sukuloimaan jos hän ei halua. Mene itse niihin juhliin ja tapaa sukulaisia keskenäsi/lastesi kanssa.

Voisit ehdottaa miehelle, että hänkin toisi tytärtään teille välillä käymään? Tätä en ihan ymmärrä, että miksi haluaa pitää teidät erillään.. varmaan hänellä on joku hyvä syy. Keskustelkaa.

Tämä ei ehkä vielä ole ongelma, mutta mikäli muutatte yhteen, sovi sisarustesi kanssa että ilmoittavat ennen kuin tulevan teille. Ei enää yllätysvisiittejä. Ei ole tänä kännykkäaikana kovin vaikeaa pirauttaa hieman ennen kuin on oven takana.. varmasti sisaruksesikin ymmärtävät tämän.

Kuinka sosiaalisesti aktiivinen mies on noin muuten? Onko paljon kaverimenoja tms.? Haiskahtaa nimittäin aikalaisen introvertilta tapaukselta, mutta sellaiselta, joka ei osaa tunnistaa tätä itsessään. Käyttää sosiaalisen energiansa sinuun ja teidän parisuhteeseen, niin siinä vaiheessa kun "muita" paukkaa ovesta, menee viimeisetkin hiput energiasta.

Vierailija kirjoitti:

No eiköhän nuo ongelmat ole ratkaistavissa.

Ensinnäkin, puhu lapsillesi. He ovat jo sen verran isoja, että heidän pitäisi ymmärtää järkipuhetta. Sano heille, että miesystäväsi on sinulle tärkeä, ja että toivot heidän yrittävän tulla toimeen hänen kanssaan. Neuvo miten tulee käyttäytyä, miten sitä small talkia hoidetaan. Ihan hyvä oppitunti heille muutenkin.

Älä pakota miestäsi sukuloimaan jos hän ei halua. Mene itse niihin juhliin ja tapaa sukulaisia keskenäsi/lastesi kanssa.

Voisit ehdottaa miehelle, että hänkin toisi tytärtään teille välillä käymään? Tätä en ihan ymmärrä, että miksi haluaa pitää teidät erillään.. varmaan hänellä on joku hyvä syy. Keskustelkaa.

Tämä ei ehkä vielä ole ongelma, mutta mikäli muutatte yhteen, sovi sisarustesi kanssa että ilmoittavat ennen kuin tulevan teille. Ei enää yllätysvisiittejä. Ei ole tänä kännykkäaikana kovin vaikeaa pirauttaa hieman ennen kuin on oven takana.. varmasti sisaruksesikin ymmärtävät tämän.

Tämäkin voisi selittyä sisäänpäin suuntautuneella persoonana, nimittäin voi olla aika raskasta ja kuormittavaa jo kahdenkin läheisen ihmisen seurassa, joille haluaisi molemmille antaa sen täyden energian

Mikä ihme. Minä en jaksa edes omaa sukuani. Sisko pyysi juuri eilen kylään mutta onneksi oli jääkiekkoa niin ei tarvinnut keksiä jotain valhetta. En yksinkertaisesti jaksa hänen seuraansa. Hän puhuu suut ja korvat täyteen. En saa koko aikana suun vuoroa ja jos saan niin sanoo joo eikä kuuntele oikeasti yhtään ja jatkaa sitten taas omiaan. Ja ne hänen omat jutut on kaikki jotain negatiivista. Toisaalta ymmärrän sen kun hänellä on isoja hankaluuksia elämässä mm fyysisesti todella rajoittava sairaus. Oli hän ennen sairauttakin rasittava mutta nyt vai korostuu. En jaksa olla eikä minun tarvitse olla hänen terapeuttinsa.

Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista mutta jos aina on raskas ja jopa paha mieli jonkun tavattuaan niin ei siinä ole mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suku on ja pysyy, miehet vaihtuu rinnalla.

En oikein ymmärrä logiikkaasi. Ainakin minä olen ollut mieheni kanssa monta kertaa pidempään kuin mitä olen elämästäni viettänyt vaikkapa kaikkien serkkujeni, setieni ja tätieni kanssa yhteensä.

Niin ja ainakin minä ja mieheni ja meidän lapsemme ja heidän puolisot yms olemme meidän suku. Se oma perhe on tärkein asia ja yksikkö. Kuka esim on siskon tai veljensä kanssa aikuisena se oma perhe?

Yleensä sukutapaamiset ovat naisten kokoontumisia. Miehille niissä on aika vähän sisältöä. Keskustelunaiheetkin pyörivät lähinnä ruuissa, vaatteissa, lapsissa ja puutarhanhoidossa. Miehille ei ole yleensä mitään ohjelmaa. Yksinkertaisesti niissä on puuduttavan tylsää. Lisäksi kaikenlainen säätäminen ja häärääminen johtaa yleensä ennepitkää riitelyyn ja mielensäpahoittamisiin. Harva kyläilyreissu päättyy iloisiin ja hilpeisiin tunnelmiin.

Tuolla joku ehdotti, että apn sisarukset voisivat pirauttaa ennen vierailua, mikäli muuttavat yhteen miehen kanssa (en nyt jaksa etsiä lainattaavaa kommenttia). Riittääkö pelkkä pirauttaminen? Elin ennen miehen kanssa, josta olisin voinut kirjoittaa apn tavoin. Hän halusi ilmoituksen kylään tulosta päiviä etukäteen. Ja vierailuun valmistauduttiin aina henkisesti koko aamu. Jäykistyi heti jos joku tuli kylään ja läheisimpiekin ihmisien kanssa (lapsuuden perheeni) kahviteltiin, kuin uusien naapureiden. Meillä ollut aiemmin myös tapana, että sisaruksien ja äidin luo mennään ja tullaan kuin omaan kotiin sen kummemmin ilmoittamatta. Ei mennyt kauaa, kun meillä ei enää käyty ja kylään mennessä perhe alkoi hymyillä vasta kun huomasi, ettei mies ollut mukana. Aika vaikea tuohon olisi ollut kompromissia keksiä, jos ei oltaisi muista syistä erottu.

Tuntuisi oudolta, että veli soittaisi tulevansa laittamaan autoa... Tosi oudolta, kun en sillä tiedolla mitään tee.. Tuntuisi myös tökeröltä sanoa siskolle, että soita, kun lenkkipolku menee tästä ohi.. Eikä hänellä edes ole puhelin lenkillä mukana. Vaikeaa. Noh, ei sillä tavalla ajankohtaista.. Noiden miehen vierailujen takia en vielä kuitenkaan muutosta tee.

Ap