Vierailija

Mitä järkeä? Noloa sitoutua noin nuorena.

  • ylös 1
  • alas 19

Kommentit (10)

Vierailija

En etsinytkään, mutta mä rakastuin :) ja edelleen 4 vuotta myöhemmin rakastan ja haluan viedä suhteen edelleen vakavammalle tasolle. Näin se vaan menee joskus ;)

  • ylös 11
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

En mitenkään etsinyt, oli tarkoitus olla sinkkuna jonkin aikaa. Sitten vaan sattui sopiva mies kohdalle, muutettiin yhteen ja mukavaa on. Ei kyllä tunnu yhtään nololta.

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Miksi ei etsisi? Parikymppisenä osaa jo leikkiä ilman, että tarvitsisi leikkiä ihmissuhteilla..ihmissuhteilla leikkiminen ja pelaamisessa on helppo polttaa näppinsä. Mutta en sano, etteikö voisi joskus harrastaa yhden illan juttuja tms. Kunhan molemmat tietävät edes suurin piirtein missä mennään. 

Vierailija

Kuka ylipäätään etsii parisuhdetta? Eiköhän suhde tule sieltä ihan itsestään oikean kumppanin kautta. Itse en tuossa haarukassa halunnut mitään vakavaa mutta kappas, elämäni rakkaus asteli elämääni (vaikken häntä etsinyt). Takana 7vuotta yhdessä oloa ja perheessämme on taapero.

Vierailija

"Kuka ylipäätään etsii parisuhdetta? Eiköhän suhde tule sieltä ihan itsestään oikean kumppanin kautta. Itse en tuossa haarukassa halunnut mitään vakavaa mutta kappas, elämäni rakkaus asteli elämääni (vaikken häntä etsinyt). Takana 7vuotta yhdessä oloa ja perheessämme on taapero."

No valitettavasti - tai sitten onneksi meillä kaikilla ei ole vuosien saatossa ollut yhtä vaivatonta kohdata sitä omaa kumppana - Tässä kun on ikääkin jo kertynyt 30+ vuotta, niin kuinkahan kauan sitä olisi (ollut) lupa vain odottaa, etsiskelemättä edes hieman itse; tosissaan, mutta ei kuitenkaan hampaat irvessä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
"Kuka ylipäätään etsii parisuhdetta? Eiköhän suhde tule sieltä ihan itsestään oikean kumppanin kautta. Itse en tuossa haarukassa halunnut mitään vakavaa mutta kappas, elämäni rakkaus asteli elämääni (vaikken häntä etsinyt). Takana 7vuotta yhdessä oloa ja perheessämme on taapero."

No valitettavasti - tai sitten onneksi meillä kaikilla ei ole vuosien saatossa ollut yhtä vaivatonta kohdata sitä omaa kumppana - Tässä kun on ikääkin jo kertynyt 30+ vuotta, niin kuinkahan kauan sitä olisi (ollut) lupa vain odottaa, etsiskelemättä edes hieman itse; tosissaan, mutta ei kuitenkaan hampaat irvessä.

En osaa sanoa miksei aiemmin ole lykästänyt (tekijöitä voi olla monia) mutta jos olet yli 30v etkä koskaan ole ollut vakavassa parisuhteessa (mistä aloituksessa puhuttiin) niin varmasti tapaat pian jonkun joka on samassa tilanteessa ja se onkin sitten siinä! Eli älä etsi, kyllä se sieltä tulee etsimättäkin, joillain aiemmin joillain myöhemmin.

Vierailija

"En osaa sanoa miksei aiemmin ole lykästänyt (tekijöitä voi olla monia) mutta jos olet yli 30v etkä koskaan ole ollut vakavassa parisuhteessa (mistä aloituksessa puhuttiin) niin varmasti tapaat pian jonkun joka on samassa tilanteessa ja se onkin sitten siinä! Eli älä etsi, kyllä se sieltä tulee etsimättäkin, joillain aiemmin joillain myöhemmin." - Kiitos kauniisti kirjoittamastasi viestistäsi. - Odotin jo saavani ryöpytyksen, jossa haukutaan maanrakoon joko itsekkäänä k-päänä, joka kuvittelee itsestään liikoja. Tai sitten ulkonäöltäni vajaaksi - tai paremmin liiaan runsaaksi (läskiksi) tms. jonka itse pitäsi ymmärtää, että miksi ei ole onnistunut pariutumaan... 

Vierailija

Kuulostaa ehkä hassulta, mutta mun suurin ns. haave elämälle on löytää se mun suuri rakkaus. Ehkä mä olen pienenä tankannu vähän Disney-höttöä, mutta rakkaus nyt vaan sattuu olemaan mun päätavoite. Eikä se tarkoita, ettenkö tekisi muita asioita tai että olisin joku pelastajaa odottava neito tai että olisin metsästänyt miestä tavoitteellisesti.

Tällä hetkellä seurustelen ja asun yhdessä miehen kanssa. Tavattiin sattumalta kavereiden kautta. Tällä hetkellä mä uskon, että tää mies on se mun suuri rakkaus, mutta edes mä en voi olla niin hyväuskoinen, että uskoisin täysin 100%:sti että tää se on. Tällä hetkellä musta tuntuu siltä. Ja mä oon onnellisimmillani, kun voin olla oma itseni, jakaa asioita, kokemuksia ja arvomaailmani jonkun kanssa. Mä NAUTIN vakaasta ja "arkisesta" suhteesta. Siitä ajatuksesta, että tällä vakalla on oma kantensa.

Mulla on ystävä, jonka suurin haave elämässä oli olla äiti. Ei se oo muusta haaveillu, eikä sillä miehelläkään oo ollu mitään väliä, mutta perheidyllin äitinä on oltava. Eri ihmisillä on eri juttuja haaveinaan. Jos mä olisin sims-hahmo, mun elämäntavoite vaan sattuis olemaan se elämänkumppani. Kaverini taas perheenäiti. Jollekin se on ura tai mammona. En näe tässä mitään kummallista.

N23

Vierailija

Minustakaan siinä ei ole mitään kummallista, jos sitoutuu nuorena. Itse löysin oman kumppanini kun olin 20 v. En tosin kyllä etsinyt, sattui vaan tämän miehen kanssa elämänpolut kohtaamaan ja tässä sitä ollaan, avoliitossa. Olisin voinut olla sinkku kauemminkin, mutta tiesin, että tässä miehessä oli potentiaalia vakavaan suhteeseen. Itse en ikinä sinkkuna kaivannut mitään yhdenyön juttuja tai friends with benefits tapailua. Kepeät suhteet eivät ole mua varten, sillä olen aina halunnut löytää rakkauden ja mahdollisuuden elämän jakamiseen kumppanin kanssa. Mahdollisuuden ehkä jopa perheen perustamiseen. Tiedän, etten nauttisi mistään irtoseksistä, oma käsi riitti vallan hyvin sinkkuvuosina. En luota miehiin lyhyen tutustumisen perusteella enkä koe oloani mukavaksi. Ja itselleni seksin harrastaminen vaatii rakkautta. Joten pitäkööt joku tätä nolona, itse olen ainakin onnellinen. Mies on mun ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen. Avioliittoa ja perhettä suunnitellaan, toivottavasti elämä kantaa meidän kohdalla.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla