Minkä ikäinen lapsi on jo helppo?

15-vuotiaan kanssa pääsee jo aika helpolla.

Mun mielestä elämä helpottaa jo kummasti kun lapsi täyttää kolme. Alakouluikäinen on musta tosi helppo. Aika itsenäinen jo, mutta silti vielä ihan lapsi ja ohjailtavissa.

Vierailija kirjoitti:

15-vuotiaan kanssa pääsee jo aika helpolla.

Paitsi kun murrosikä iskee rajuna.... Joka ikinen päivä joku sanaharkka. Onneksi näyttäis, että näin on meillä vain 1/3 lapsesta.

Sen ikäinen, joka osaa lukea ja viihtyy pitkään kirjojensa parissa.

Sitten jossain vaiheessa siitä lapsesta alkaa olla jo paljon apuakin. On ihan luksusta, kun lapsi soittaa koulusta päästyään kotimatkan varrelta ja kysyy, mitä ruokakaupasta pitää ostaa <3

Sit kun muuttaa kotoa? ;-)

30-vuotias

Vierailija kirjoitti:

Eli kun uhmailut ja muut kriisit on ohitettu eli missä iässä helpottaa?

Riippuu niin paljon lapsesta. Esikoinen on aina ollut helppo, tai no sanotaan että 1v8kk iässä sai järkeä päähänsä sen verran että ei enää tehnyt tyhmyyksiä. Keskimmäinen aika lailla samanlainen, vähän herkempi. Mutta tuo maaginen 1v8kk taas helpotti tosi paljon.

Kuopuksella on ADHD. Ei helpota varmaan ikinä. Nyt 8v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

15-vuotiaan kanssa pääsee jo aika helpolla.

Paitsi kun murrosikä iskee rajuna.... Joka ikinen päivä joku sanaharkka. Onneksi näyttäis, että näin on meillä vain 1/3 lapsesta.

Mulla on vain tämä yksi...joka kieltämättä oli aika raivotar noin 12-vuotiaana, mutta silloinkaan niin raskas kuin 6-vuotiaana, huh. Elän toivossa, että isoimmat myrskyt olisivat jo ohi. Pitkään on ollut hiljaista, ehkä liian pitkään? 😀

No mulla on tommonen 25-vuotias; aika hyvin jo pärjäilee itekseen.

Hehehe olipas härski kysymys näin pedariketjujen perään...

8-10 v on helppo uhman ja murrosiän välissä. Riippu lapsesta milloin murroikä alkaa ja mihin asti kestää meillä neidit 16-18 on jo taas helppoja. Jollain toisella vielä ihan kauheita.

Sanoisin että 6v, tosin riippuu paljon myös siitä, miten lapsi on kasvatettu.

Tytöt 3-13 v.

Pojat 18 v - 

Noin 55v, on mennyt jo 50-villityskin.

Kaikki iät on helppoja. Katse peiliin.

Esikoispoika oli aika helppo huollettava kun täytti noin 1,5-vuotta. On nyt kohta 4 ja chilli ku mikä. Ollaan niin onnekkaita hänen kanssaan! Nuorempi poika täytti juuri vuoden ja tarpeet toki sen mukaiset. Oletan, että joulun tienoilla elämä hänenkin kanssaan helpottaa huomattavasti!

Jotkut ihmiset ovat syntymästään asti elämäänsä tyytyväisiä, eli helppoja aina, ja jotkut eivät ole koskaan tyytyväisiä mihinkään vaikka saisivat kuun taivaalta.

Mun lapsilla ei ole ollut mitään uhmaikää koskaan, joskus niitäkin vituttaa ja kiukuttelevat, mutta ne on yksittäisiä juttuja jotka menee nopeasti ohi. Minä ja mies ollaan rauhallisia ihmisiä, niin luultavasti sen takia lapsetkin on melko lunkeja. Kaksospojista toinen on sellainen joka on tarkka esim. vaatteista, siitä joskus kiukuttelee kun ei joku vaate ole mieleen ja ne mielivaatteet on just pesussa, usein sanoo ensin ei joka asiaan, toinen kaksosista taas on esiintyjä, kova puhumaan, vilkas luonteeltaan, mutta joustava, yleensä hänelle kaikki käy, innostuu uusista asioista, ei paljon mieti kun sanoo heti että joo. 

Esikoistyttären kanssa meni murrosikäkin ohi muutamalla kiukkukohtauksella ja oven paiskomisella. PMS oireet hänellä on pahat, niiden aikaan saa joskus kauheita raivareita mullekin jostain ihan pienestä.

Mun mielestä elämä helpottuu sitä mukaa koko ajan kun lapset kasvaa, osaavat itse ja itsenäistyvät, nyt nuorimmat ovat menossa syksyllä kouluun, ja hyvin lähellä on jo ne vuodet että ei muuta tarvi kun ruokkia ja pestä niille vaatteet, muusta huolehtivat itse. Saavat toki yläasteikäisenä opetella vaatteiden pesunkin niin osaavat kun lähtevät opiskelemaan.

Mulla on yleensäkin kokemus että jos vanhemmat ovat jollain lailla vaikeita luonteeltaan, niin on sitten lapsetkin, ja jos vanhemmat suorittaa, vaatii ja odottaa liikaa, aina pettyy.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset ovat syntymästään asti elämäänsä tyytyväisiä, eli helppoja aina, ja jotkut eivät ole koskaan tyytyväisiä mihinkään vaikka saisivat kuun taivaalta.

Mun lapsilla ei ole ollut mitään uhmaikää koskaan, joskus niitäkin vituttaa ja kiukuttelevat, mutta ne on yksittäisiä juttuja jotka menee nopeasti ohi. Minä ja mies ollaan rauhallisia ihmisiä, niin luultavasti sen takia lapsetkin on melko lunkeja. Kaksospojista toinen on sellainen joka on tarkka esim. vaatteista, siitä joskus kiukuttelee kun ei joku vaate ole mieleen ja ne mielivaatteet on just pesussa, usein sanoo ensin ei joka asiaan, toinen kaksosista taas on esiintyjä, kova puhumaan, vilkas luonteeltaan, mutta joustava, yleensä hänelle kaikki käy, innostuu uusista asioista, ei paljon mieti kun sanoo heti että joo. 

Esikoistyttären kanssa meni murrosikäkin ohi muutamalla kiukkukohtauksella ja oven paiskomisella. PMS oireet hänellä on pahat, niiden aikaan saa joskus kauheita raivareita mullekin jostain ihan pienestä.

Mun mielestä elämä helpottuu sitä mukaa koko ajan kun lapset kasvaa, osaavat itse ja itsenäistyvät, nyt nuorimmat ovat menossa syksyllä kouluun, ja hyvin lähellä on jo ne vuodet että ei muuta tarvi kun ruokkia ja pestä niille vaatteet, muusta huolehtivat itse. Saavat toki yläasteikäisenä opetella vaatteiden pesunkin niin osaavat kun lähtevät opiskelemaan.

Mulla on yleensäkin kokemus että jos vanhemmat ovat jollain lailla vaikeita luonteeltaan, niin on sitten lapsetkin, ja jos vanhemmat suorittaa, vaatii ja odottaa liikaa, aina pettyy.

Tuo lihavoitu on muuten kukkua. Ihmisen perustemperamentti periytyy toki ja kotikulttuuri tietty vaikuttaa käytökseen. Mutta nuo ei todellakaan mene mitenkään yks yhteen. Tasaisille vanhemmille voi syntyä tulinen lapsi ja toisin päin. Hankalien vanhempien lapsi voi yrittää kompensoida tilannetta olemalla ylihelppo ja tasainen. Tulinen tapaus taas on tulinen, vaikka miten olisi rauhalliset vanhemmat. "Helppoluontoiset" vanhemmat voivat myös olla sellaisia, että välttelevät konflikteja viimeiseen saakka ja siten tulevat hemmotelleeksi vaativan lapsen piloille. Toisaalta hyvällä tavalla rauhalliset vanhemmat ovat turvalliset, ja kasvava lapsi uskaltaa testata rajojaan heidän kanssaan.

Huvittaa muuten tuo, miten hehkutat helppoja lapsiasi  - mitä nyt yhdellä on helvetillinen PMS ja sen aikana saa raivareita, ja toinen nirsoilee vaatteita ja sanoo kaikkeen ensin "ei". Oisko kuitenkin niin, että sun ja miehesi omat tasaiset temperamentit saa teidät suhtautumaan noihin lastenkin juttuihin tasaisesti?;)

Vierailija kirjoitti:

Eli kun uhmailut ja muut kriisit on ohitettu eli missä iässä helpottaa?

Yleensä sitten kun niillä on omia lapsia. Eli ehkä noin 25-35 vuotiaana.

Esikoinen nyt 24 v.

On helppo.