Lue keskustelun säännöt.
Minun ei ole lupa
21.05.2016 |
Tuntuuko teistä, että oletta asettaneet itsellenne muita ihmisiä tiukemmat säännöt, jonka seurauksena ette tunne että teillä olisi lupa tehdä samoja, ihan tavallisia asioita kuin muut? Terapiassa tästä usein puhun, mutta tekisi mieli kuulla vertaiskokemuksia.
Kommentit (10)
Niin siis minkälaisia asioita? Saisiko tähän jonkun esimerkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mulla ei ole lupa tukkia itseäni muiden tielle esim. baareihin tai grillille.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis minkälaisia asioita? Saisiko tähän jonkun esimerkin?
Esimerkiks itsetyydytys ja seksuaalisuus.
Mulla ei ole lupa rakastaa eikä loukkaantua, yleensä tuntea mitään, ettei se ole muilta pois.
Tiedän mitä tarkoitat, ap. Olen onnistunut purkamaan suurimman osan noista esteistä. Ilmeisesti sinäkin pyrit siihen, jos terapiassa käyt. Toivottavasti onnistut. Elämä on ainakin minulle parempaa ilman itselleni asettamiani rajoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mun tekisi esimerkiksi mieli kulkea luonnossa ja katsella kaikkea, mutta tunnen aina olevani jotenkin luvattomissa puuhissa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lupa rakastaa eikä loukkaantua, yleensä tuntea mitään, ettei se ole muilta pois.
Juuri tällaista minä tarkoitan!
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole lupa sosiaalisuuteen nautinnon vuoksi, tai tarvita ketään vain jutellakseni. Jos tekisi mieli soittaa ja tavata kaveri niin mietin, voisinko mitenkään viihtyä myös itsekseni ja jos voisin, niin en soita. Haluaisin eroon tästä, koska oikeasti en halua olla niin yksin.
Syynä se, että toisten tapaaminen jännittää, ja se, että en koe ansaitsevani tukea ja tuen saaminen on ajanhukkaa, ja hauskanpitoa ei saisi olla liikaa. Pitäisi varmaan tutkia, mistä nämä käsitykset kumpuavat.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lupa sosiaalisuuteen nautinnon vuoksi, tai tarvita ketään vain jutellakseni. Jos tekisi mieli soittaa ja tavata kaveri niin mietin, voisinko mitenkään viihtyä myös itsekseni ja jos voisin, niin en soita. Haluaisin eroon tästä, koska oikeasti en halua olla niin yksin.
Syynä se, että toisten tapaaminen jännittää, ja se, että en koe ansaitsevani tukea ja tuen saaminen on ajanhukkaa, ja hauskanpitoa ei saisi olla liikaa. Pitäisi varmaan tutkia, mistä nämä käsitykset kumpuavat.
Tämä! Mä en voinut lapsena oikein pyytää kotona mitään tai kertoa jos oli jotain mihin tarvitsin apua. Piti vain toivoa, että toiset huomaa ilmankin. Se varmaan vaikuttaa vielä aikuisenakin.
Onko muita?