Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan kokenut sellaista, että "kaikki kaatuu yhtä aikaa"?
20.05.2016 |
Minulla on läheinen, joka on sairastunut fyysisesti. Hänen iäkäs äitinsä on samoihin aikoihin viime kuukausina sairastanut ja lähestyy kuolemaa. Ja nyt lähipäivinä on tullut tieto, että myös hänen lapsensa on sairastunut ja hänen toisella lapsellaan on vakavia psyykkisiä ongelmia koulukiusaamiseen liittyen. Lisäksi taloudelliset ongelmat ovat kärjistyneet tänä keväänä sairastumisien myötä.
Hän hokee, että "kaikki on kaatumassa" ja kokee olevansa "sekoamassa". Olen ohjannut hänet puhumaan ammattilaiselle ja hänellä onkin hoitosuhde, mutta eihän sekään nyt ihmeisiin pysty ja aiheuta sitä, että blimm!! asiat ovat paremmin.
Onko täällä ketään, joka on joskus kokenut, että kaikki kaatuu? Onko ketään, jolla on monta asiaa yhtä aikaa mennyt kauhealla tavalla pieleen? Miten olette selvinneet siitä tilanteesta? Mikä on auttanut eniten?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vakavaa diagnoosia lyhyen ajan sisällä. Laiton irtisanominen yt-neuvotteluissa vakavan sairauden vuoksi. Äidillä vakava sairauden jälkeen kuolema. Isovanhemman kuolema. Sukulaisella psyykkisiä ongelmia ja raivokohtauksia - omasta mielestään hän on terve ja muut ääliöitä. Vakavan sairauden aiheuttamia hankalia lisäsairauksia. Heikko rahatilanne pitkän sairausloman vuoksi.
Selviäminen: asiat voisivat olla huonomminkin. Tyytyväinen niin kauan, kun on psyykkisesti terve ja kestää kaikki vaikeat muutokset ja heikkenemisen.
No mulla on vähän sellainen tunne. Ehkä eräänlainen irtipäästäminen on auttanut. Kaikkea ei voikaan hallita. Ei vain voi. Miettii, mistä voi päästää irti ja päästää siitä irti. Saadakseen voimia muuhun. Esimerkiksi jos aiemmin oli tärkeää, että koti on siisti tai tip top tai muuten pään sisäinen diktaattori suomi minua niin sanon sille vain kylmän rauhallisesti: "mua ei enää kiinnosta sun mielipiteesi aiheesta, en enää siivoa kuin välttämättömimmän, koska.." Mutta osa näistä asioista joista jouduin päästämään irti on sitten to do -listalla kun tilanne paranee, eli ylös kiivetessä joutuu ihmettelemään, että mites mä nyt siivoamiseen suhtautuisin, kun ennen se oli aikamoista kuritusta enkä enää halua palata siihen?? Mutta kyllä se oma, rennompi tapa sieltä löytyy kun vain jaksaa antaa sillekin aikaa.
Nyt on rankkaa. Äiti sairastui ja tarvitsee paljon apua. Koira sairastui ja oli lopulta pakko lopettaa. Mies jäi työttömäksi. Itsellä töissä yt neuvottelut ja luultavasti saan maanantaina loparit.
Epävarmuutta on paljon
Kuullostaa todella rankalta tilanteelta ja itse selvisin pahimmista ajoista puhtaasti arkirutiinien ja sen ajatuksen avulla, että voimien pitää riittää vain iltaan asti. Aamulla kun herää, niin on uudet voimat käytössä. Rutiinit puolestaan loivat jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Vaikka maailma tuntui kaatuvan ympärillä, niin arjessa oli silti jotakin normaalia kuten työssäkäyntiä, kotihommia jne. Toki näitä ei pystynyt suorittamaan samalla teholla, mutta ne toivat järjestystä kaaokseen.
Hoidosta sanoisin, että se on erittäin hyvä asia eikä sitä kannata lopettaa vaikka tuntuisikin ettei siitä ole nopeaa apua. Itsellä rankkaa aikaa kesti useampi vuosi ja käytännössä putosin ihan pohjalle. Kaikki meni, mutta jotenkin sieltä kipusin taas jaloilleni. Noin puolen vuoden päästä siitä kun olin jotenkin pystyssä, niin tipuinkin johonkin syvään kuoppaan. Kävin kyllä töissä ja hoidin työni erinomaisen hyvin, mutta mitään muuta en tehnytkään. Järki sanoi, että asioita pitää hoitaa, mutta en yksinkertaisesti pystynyt toimimaan. Käytännössä kävin töissä, kaupassa ja tein ruoan, mutta puoleen vuoteen en mitään muuta. En kyennyt hoitamaan raha-asioita, siivouksien väli venyi kuukauden puolentoista mittaisiksi enkä jaksanut tavata ketään.
Asioiden hoitamatta jättäminen vei tietysti talouden syöksyyn, mutta en yksinkertaisesti pystynyt toimimaan enkä tänäkään päivänä ymmärrä, että mikä tämä tila oli mihin putosin. Siitä kun taas puolen vuoden päästä tokenin, niin sitten olikin setvisimistä raha-asioissa (ne jotka oli puolivuotta aikaisemmin saatu kuntoon). Jälkiviisas on hyvä olla, mutta harmittelen miksi en ymmärtänyt hakea apua kun pahin tilanne oli päällä. Pidin itseäni jotenkin niin kovana luuna, että selviän mistä vaan. Hoito ei tosiaan ole mikään nopea keino, mutta se auttaa varmasti pitkällä tähtäimellä eikä toivottavasti tule sellaisia takapakkeja kun itselle tuli.
Kaksi vakavaa diagnoosia lyhyen ajan sisällä. Laiton irtisanominen yt-neuvotteluissa vakavan sairauden vuoksi. Äidillä vakava sairauden jälkeen kuolema. Isovanhemman kuolema. Sukulaisella psyykkisiä ongelmia ja raivokohtauksia - omasta mielestään hän on terve ja muut ääliöitä. Vakavan sairauden aiheuttamia hankalia lisäsairauksia. Heikko rahatilanne pitkän sairausloman vuoksi.