Jos voisit nyt lähteä parisuhteestasi, lähtisitkö?

Jos saisin taloudelliset asiat järjestykseen, niin lähtisin heti. Tässä joutuu nyt roikkumaan löysässä hirressä vielä jonkun aikaa.

Jos voisin? Voin lähteä toki, mutten lähde. Ongelma ei ole se, ettenkö voisi, mutten vain halua.

En lähtisi, koska kyllä ne ongelmat on mun omassa päässä ja mun itseni kanssa ja ne taas vaikeuttaa parisuhdetta kun olen niin epävakaa. Tuskin kukaan muu mies ois tällaista kestänyt, ehkä kysymys pitäiskin esittää mun miehelle?

Lähtisin ja lähden, mutta ennen lähtöä pitää hoitaa vielä muutamia asioita kuntoon, niin kiire ei ole. Muutaman vuoden olen tilannetta ja suhdetta yrittänyt miettiä ja korjata, mutta yksin ei sitä voi tehdä. Takana on pitkä yhteinen "ihan ok" historia, kolme lasta ja tottakai tulevaisuudessakin tiemme aika rinnakkain kulkevat lasten takia. Nyt ei auta kuitenkaan hötkyillä, vaan voin yhtä hyvin käyttää hieman aikaa vielä hyvään tulevaan.

Meillä on puhuttu erosta ihan avoimesti. Ollaan tultu siihen tulokseen, että jotain ongelmia se ratkaisisi, mutta toisi paljon uusia ongelmia (yhteisiä lapsia kun on). Suhteessamme ei ole suuria ongelmia rakkauttakin on jonkin verran, mutta tietynlaista syvää välittämistä enemmänkin. Se mitä me molemmat kaipaamme (eroamisen ainoa syy olisi) on vapaus tulla ja mennä ja sellainen tietynlainen kipinä, jota tuoreissa suhteissa on. Me ollaan ratkaistu tämä niin, että kumpikin meistä saa aina silloin tällöin tehdä reissuja niinkuin olisi sinkku. Kotona ja kotikaupungissa pelataan sitten normaalin parisuhteen säännöillä. Me ollaan molemmat tyytyväisiä tähän järjestelyyn ja ennenkaikkea tämä on lastemme kannalta paras ratkaisu. Meidä suhde ei kuitenkaan ole mitenkään sairas, joten lapsetkin oppivat varmasti ihan hyvät ja terveet roolimallit. Se mitä näillä lomilla tapahtuu jää vain meidän aikuisten tietoon. N34

Lähtisin. Ja haluaisin lähteä. Mies ei halua puhua erosta ja talon myynnistä. Tässä siis ollaan ja kittuutetaan. Ja haaveillaan toisesta miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin. Ja haluaisin lähteä. Mies ei halua puhua erosta ja talon myynnistä. Tässä siis ollaan ja kittuutetaan. Ja haaveillaan toisesta miehestä.

Tuo talon/lasten kodin hävittäminen tuntuu meistä kummastakin todella pahalta. Ja vain sen takia, että molemmat kaipaamme sellaista hetken huumaa, jonka tietäisi olevan ohi parissa vuodessa, jos siis uusia suhteita jatkaisi. N34

.

Vierailija kirjoitti:

Tässä kun olen itse juuri sinkkuuntunut ja katsellut/kuunnellut lähipiirin parisuhteita. Niin tuntuu että moni on ikäänkuin luovuttanut. Että ollaan siinä suhteessa vain kun ei uskalleta lähteä. Vaikka toinen ärsyttäisi kuinka paljon, tai ongelmia jotka eivät ole korjaantunet vuosienkaan jälkeen. Monet myös estävät toista osapuolta parisuhteissa elämästä ja toteuttamasta unelmiana. Mun mielestä se ei ole rakkautta.

Oletko itse "elämäsi suhteessa"? Sinkkuuntuisitko, jos voisit tehdä sen nyt ilman että se sattuisi henkisesti?

En ole varsinaisesti elämäni suhteessa,joskus mietin,rakastanko miestä vai olenko vain tottunut häneen.Itse asiassa nyt kun mies on matkoilla,minusta on mahtavaa olla yksin kotona ja tehdä mitä huvittaa,ilman kompromisseja.Eli joo,luultavasti lähtisin jos se kävisi kivuttomasti(molempien kannalta).

Nyt en.

Viitisen vuotta sitten oli tilanne, että olin lähteä. Keskustelut saivat uutta pontta ja parisuhde on taas hyvällä mallilla. Meille oli silloin muuttanut itsestäänselvyys.

Mun mielestä ihmiset parisuhteissa luovuttaa liian helposti. Mäkin olin valmis nostamaan kädet pystyyn, enkä taistelemaan meidän puolesta. Toki onhan niitä toisinpäinkin pariskuntia, mutta yksi ei päde kaikkeen. Niin me ollaan erilaisia yksilöinä ja parisuhteita.

En lähtisi. Olen viekö melko tuoreessa suhteessa 1,5 vuotta, lusikat ovat erillään. Tämä suhde perustettiin vapaus avainsanana. Menoja ei tarvitse tilittää, yhdenillanjuttuihin saa olla, annetaan toisillemme tilaa olla juuri niinkuin haluaa. Mutta tänä perustettiin koska erosin edellisestä miehestäni.

Olen lähdössä. Virallisesti sovittiin olevamme edelleen yhdessä, mutta muutamme omiin asuntoihimme. En usko siitä enää pitkälle jatkuvan, kun kaljapullo on niin rakas. Pari aihettakin aloittelin joku aika takaperin asiasta.

Vanhemman pojan maailma toki järkkyy aika pahasti, mutta uskon hänen ymmärtävän myöhemmin. Haluan lähteä ennenkuin lapset joutuvat vaaraan.

Harmi sinänsä, mies on muuten todella ihana ja mukava, ei väkivaltainen tms, mutta oma isäni oli juuri samanlainen ja näin mitä se teki vanhemmilleni ja tiedän mitä se teki itselleni.

Itsekästä, mutta lasten turvallisuuden lisäksi en halua itse katkeroituneeksi, vihaiseksi ämmäksi joka äitini oli tuhlattuaan vuosia viinanhuuruihin.

Paremmat lähtökohdat lapsille, kun oppivat tuntemaan isänsä silloin, kun on selvinpäin.. totuus selvitköön sitten kun ovat valmiita siihen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on puhuttu erosta ihan avoimesti. Ollaan tultu siihen tulokseen, että jotain ongelmia se ratkaisisi, mutta toisi paljon uusia ongelmia (yhteisiä lapsia kun on). Suhteessamme ei ole suuria ongelmia rakkauttakin on jonkin verran, mutta tietynlaista syvää välittämistä enemmänkin. Se mitä me molemmat kaipaamme (eroamisen ainoa syy olisi) on vapaus tulla ja mennä ja sellainen tietynlainen kipinä, jota tuoreissa suhteissa on. Me ollaan ratkaistu tämä niin, että kumpikin meistä saa aina silloin tällöin tehdä reissuja niinkuin olisi sinkku. Kotona ja kotikaupungissa pelataan sitten normaalin parisuhteen säännöillä. Me ollaan molemmat tyytyväisiä tähän järjestelyyn ja ennenkaikkea tämä on lastemme kannalta paras ratkaisu. Meidä suhde ei kuitenkaan ole mitenkään sairas, joten lapsetkin oppivat varmasti ihan hyvät ja terveet roolimallit. Se mitä näillä lomilla tapahtuu jää vain meidän aikuisten tietoon. N34

Tilanteenne kuulostaa aika samalta kuun meidänkin tilanteemme. Tosin meillä ei ole sovittu tällaista ratkaisua, mutta ainakin ajatustasolla tuo kuulostaisi helpolta ratkaisulta. Kauanko teillä on ollut tuo järjestely voimassa?

En. Minulla on elämäni mies ja sielunkumppani. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokainen on vapaa lähtemään parisuhteestaan, mutta kuitenkin kuuntelen jostain syystä monienkin ihmisten rutinoita vuodesta toiseen parisuhteistaan. He eivät uskalla erota. Toisaalta hienoa että jaksaa yrittää, mutta joku raja sillä scheissen määrälläkin on. Ihminen on turvallisuushakuinen, ja vaikka tietäisi sisimmissään ettei parisuhde toimi pidemmän päälle, moni ei silti uskalla lähteä. 

-ap

Kysymys ehkä olisi kannattanut kohdistaa heille jotka rutisevat ulkopuolisille kamalasta parisuhteestaan. Vaikka heitäkin on läheskään kaikki parisuhteet eivät sellaisia ole.

Itse en rutise parisuhteestani hyvässä tai pahassa ulkopuolisille. Joskus valitan puolisolle siitä että parempi olisi varmaan elää yksin kuin hänen kanssaan. Enemmän se on sitä että puran niitä asioita jotka ovat parisuhteessani negatiivisia asioita. Todellisuudessa positiivisia asioita on enemmän ja myös puoliso sen tietää. Parisuhdettani haluan jatkaa vaikka silloin tällöin riidelläänkin.

Ettekö te naiset tajua kuinka pahoja kiinnostuksen tappajia tollaset sanomiset on, miten paljon ne tuhoaa parisuhdetta? Ja lisäks tuo on ihan puhdasta henkistä väkivaltaa.

Lähtisin

Lasten takia yhdessä. Toisaalta myös lapset ovat se syy, että suhde on huonontunut. Ei ole aikaa ei jaksamista toisillemme. Uskon tilanteen parantuvan kun lapset kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin. Lasten takia tässä vielä kituuttelen.

Eli lapset on syyllisiä siihen, et olet huonossa parisuhteessa? Näinhän lapset voi hyvinkin helposti ajatella.

En lähtisi. Rakastan miestä, ja meidän elämä on mukavaa yhdessä. Meillä on tosi yhteneväiset tulevaisuudensuunnitelmat ja -haaveet mm. naimisiinmenon, lastenhankinnan ja asumisen kannalta.

Molempien intohimo on matkustaminen ja tykätään syödä paljon ulkona, joten rahankäyttökohteet on selkeät ja molemmille mieleen.

Lisäksi arvostetaan samoja asioita. Molemmille itsensä kehittäminen on tärkeää ja kannustetaan toisiamme opiskelemaan pidemmälle. Ollaan myös molemmat perhekeskeisiä, molemmille puoliso ja suku tulee kavereita ennen anytime. En voisi ikinä olla sellaisen miehen kanssa, joka mieluummin lähtisi kaveriporukalla laskettelemaan jouluksi, kuin viettäisi perhejoulua, suoraan sanottuna. Lisäksi luotan mieheen ja tiedän, että hän kunnioittaa minua avopuolisonaan, eikä ikinä vaihda toiseen.

Tiedän että pitäisi lähteä, mutten ihan vielä pysty. Narsistinen mies ja parisuhdeväkivaltaa.