Lue keskustelun säännöt.
Hankala 9-vuotias. Kaikista tilanteista vääntöä. Onko normaalia?
20.05.2016 |
Ei tule syömään kun pyydetään,ei mene pesemään hampaitaan kun pyydetään. Hidastelee aamutoimissa, kun pitäisi lähteä kouluun. Ei välitä mitä hänelle sanotaan, näsäviisastelee. Onko tämä normaalia? Alkaa olla hermot aika kireällä, kun mikään tilanne ei suju. Hirveää hoputtamista koko arki. Onko muilla tällaista? Neuvoja?
Kommentit (44)
Huonosti kasvatettu.Syyllinen löytyy kun katsot peiliin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho, kirjoitinko minä tämän? Meillä tosin aina ollut hankala, kasvattaa on yritetty kyllä vaan ei näytä tarttuvan.
Normaalia. Varmaankin haluaa jo itsekin vähän päättää asioistaan ja tehdä niitä omassa tahdissaan. Omani kanssa on myös välillä vääntöä esim. läksyjen ja nukkumaanmenon kanssa. Ei auta kun ottaa rauhallinen aika ja keskustella asioista lapsen kanssa. Itse pidän vain tärkeimmät asiat joustamattomina, lapsi tietää ne ja niiden laiminlyönnin seuraamukset. Joka jutusta ei jaksa vääntää ja toisaalta lapsen pitää oppia myös, mitä tapahtuu jos aioita ei hoida sovitusti.
Normaalia..
Kotona pärjätään mutta opettaja on ihan helisemässä kun koulussakin vääntää ja uhmailee.
Ope teki jopa lasun :O
Onneksi oltiin jo kaukaa viisaita ja ollaan perheneuvolassa käyty jo ennen ilmoitusta. Opettaja tietää että käydään siellä.
Lastensossu kiitteli meitä hyvästä asioiden hoidosta ja ihmetteli opettajan toimintaa. PeNen työntekijätkin ihmettelivät että koittaakohan opettaja siirtää vastuutaan muille.
Koulusta ei ole kukaan muu kuin opettaja ollut yhteydessä, ei kuraattori eikä koulupsyka...
Opettaja on ollut meitä kohtaan kyllä ihan asiallinen ja juttelut yms on mennyt hyvin, mutta tuo ilmoituksen teko kyllä hieman vähensi luottamusta opettajaan...
Jep...just totesin aamulla että on turha puhua kun hän ei välitä mitään mistään mitä sanon. Toisaalta välillä tottelemattomuus kostautuu hänelle....tänään lähti kouluun toppakintaissa ja paksulla pipolla kun sanoin neulesormikkaat ja lippis....
Parhaiten "kasvatus" menee perille kun lopputulos on äidin paha mieli...turhasta työstä (siivous, pyykkäys) ja siitä ettei ehditä tehdä yhdessä mitään kivaa kun aika menee raivoamiseen ja rauhoittumiseen. Eli ap:lle vinkiksi: pillahda itkuun.
9 päivää tuo jaksaa korkeintaan tsempata, sitten taas räjähtää.Eilen räjähti kun pyysin etsimään tietyn värisiä hiuslenksuja lauantain juhliin... ei niitä kuulemma ole, mutta löytyivät -yllätysyllätys- näsäviisastelijan sängyn alta ja koulurepusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykyään hösätään liikaa lapsien ympärillä ja koko ajan kytätään ja vahditaan. Muistelkaa omaa lapsuuttanne, kytättiinkö teidän kouluun menoa joka aamu tai joka ilta teidän iltatoimianne vielä 10-vuotiaana...
Antakaa niiden lasten kasvaa!
Vierailija kirjoitti:
Normaalia..
Kotona pärjätään mutta opettaja on ihan helisemässä kun koulussakin vääntää ja uhmailee.
Ope teki jopa lasun :OOnneksi oltiin jo kaukaa viisaita ja ollaan perheneuvolassa käyty jo ennen ilmoitusta. Opettaja tietää että käydään siellä.
Lastensossu kiitteli meitä hyvästä asioiden hoidosta ja ihmetteli opettajan toimintaa. PeNen työntekijätkin ihmettelivät että koittaakohan opettaja siirtää vastuutaan muille.
Koulusta ei ole kukaan muu kuin opettaja ollut yhteydessä, ei kuraattori eikä koulupsyka...
Opettaja on ollut meitä kohtaan kyllä ihan asiallinen ja juttelut yms on mennyt hyvin, mutta tuo ilmoituksen teko kyllä hieman vähensi luottamusta opettajaan...
Eikös openkin pidä ensin keskustella ilmoituksesta vanhempien kanssa, ei sitä selän takana tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep...just totesin aamulla että on turha puhua kun hän ei välitä mitään mistään mitä sanon. Toisaalta välillä tottelemattomuus kostautuu hänelle....tänään lähti kouluun toppakintaissa ja paksulla pipolla kun sanoin neulesormikkaat ja lippis....
Parhaiten "kasvatus" menee perille kun lopputulos on äidin paha mieli...turhasta työstä (siivous, pyykkäys) ja siitä ettei ehditä tehdä yhdessä mitään kivaa kun aika menee raivoamiseen ja rauhoittumiseen. Eli ap:lle vinkiksi: pillahda itkuun.
9 päivää tuo jaksaa korkeintaan tsempata, sitten taas räjähtää.Eilen räjähti kun pyysin etsimään tietyn värisiä hiuslenksuja lauantain juhliin... ei niitä kuulemma ole, mutta löytyivät -yllätysyllätys- näsäviisastelijan sängyn alta ja koulurepusta.
Juuri tätä: " ettei ehditä tehdä yhdessä mitään kivaa kun aika menee raivoamiseen ja rauhoittumiseen." Ja myös tuo kuulostaa tutulta: "lopputulos on äidin paha mieli,,,turhasta työstä (siivous, pyykkäys), lapsi ei siivoa jälkiään vaikka pyydetään, ja kaikki jää äidin tehtäväksi. Mitä tässä on tehtävissä? Arki pelkkää nalkuttamista.
Tutulta kuulostaa jossain määrin.Äksyilee välillä ja kiroilee. Kestämme kyllä, mutta rajat on oltava siinäkin. Rakastettava lapsi joka tapauksessa ja osaa käyttäytyä koulussa aina hyvin. Känkkis tulee välillä kotona kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samaa meillä. Tosin, on myös jaksoja kun kaikki sujuu hyvin.
M37 yh
Vierailija kirjoitti:
Jep...just totesin aamulla että on turha puhua kun hän ei välitä mitään mistään mitä sanon. Toisaalta välillä tottelemattomuus kostautuu hänelle....tänään lähti kouluun toppakintaissa ja paksulla pipolla kun sanoin neulesormikkaat ja lippis....
Parhaiten "kasvatus" menee perille kun lopputulos on äidin paha mieli...turhasta työstä (siivous, pyykkäys) ja siitä ettei ehditä tehdä yhdessä mitään kivaa kun aika menee raivoamiseen ja rauhoittumiseen. Eli ap:lle vinkiksi: pillahda itkuun.
9 päivää tuo jaksaa korkeintaan tsempata, sitten taas räjähtää.Eilen räjähti kun pyysin etsimään tietyn värisiä hiuslenksuja lauantain juhliin... ei niitä kuulemma ole, mutta löytyivät -yllätysyllätys- näsäviisastelijan sängyn alta ja koulurepusta.
jos 9 päivää jaksaa olla kiltti, niin se on jo liikaa!!! kyllä minä aikuinen ihminen olen pahalla tuulella useammin ja päästän pari kirosanaa. Ei elämä voi olla mikään satukirjan satu, vaikka te perheitä perustaessanne niin luulette. Ihminen on keskimäärin aika vittumainen ja itsekeskeinen, ja niin ovat suurella tod. näköisyydellä myös lapset. TÄmän kun ymmärtää, pääsee paljon helpommalla.
Meillä lapset jaksaa koulussa tsempata ja olla kunnolla ja olen sitä mieltä että kotona saavat sitten purkautua ja kiukutella, se on heidän oikeutensa tiettyyn pisteeseen asti, kunhan ketään ei satuteta.
Mutta joku hiuslenkki oikeesti, osta sille vaikka 100 kpl pakkaus niitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juu, meillä kanssa samaa vääntöä. Jossain vaiheessa sovittiin yhdessä muutama yksinkertainen pelisääntö, joita on noudatettava, ja sitten kun niitä oli sovitusti noudatettu käytiin yhdessä jätskillä ostosreissun yhteydessä. Tämä auttoi kivasti ja turha jankkaaminen jäi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep...just totesin aamulla että on turha puhua kun hän ei välitä mitään mistään mitä sanon. Toisaalta välillä tottelemattomuus kostautuu hänelle....tänään lähti kouluun toppakintaissa ja paksulla pipolla kun sanoin neulesormikkaat ja lippis....
Parhaiten "kasvatus" menee perille kun lopputulos on äidin paha mieli...turhasta työstä (siivous, pyykkäys) ja siitä ettei ehditä tehdä yhdessä mitään kivaa kun aika menee raivoamiseen ja rauhoittumiseen. Eli ap:lle vinkiksi: pillahda itkuun.
9 päivää tuo jaksaa korkeintaan tsempata, sitten taas räjähtää.Eilen räjähti kun pyysin etsimään tietyn värisiä hiuslenksuja lauantain juhliin... ei niitä kuulemma ole, mutta löytyivät -yllätysyllätys- näsäviisastelijan sängyn alta ja koulurepusta.jos 9 päivää jaksaa olla kiltti, niin se on jo liikaa!!! kyllä minä aikuinen ihminen olen pahalla tuulella useammin ja päästän pari kirosanaa. Ei elämä voi olla mikään satukirjan satu, vaikka te perheitä perustaessanne niin luulette. Ihminen on keskimäärin aika vittumainen ja itsekeskeinen, ja niin ovat suurella tod. näköisyydellä myös lapset. TÄmän kun ymmärtää, pääsee paljon helpommalla.
Meillä lapset jaksaa koulussa tsempata ja olla kunnolla ja olen sitä mieltä että kotona saavat sitten purkautua ja kiukutella, se on heidän oikeutensa tiettyyn pisteeseen asti, kunhan ketään ei satuteta.
Mutta joku hiuslenkki oikeesti, osta sille vaikka 100 kpl pakkaus niitä
Tämä on ihan totta. Meillä saa kiukutella ja olla huonoja päiviä. Ongelma ei kuitenkaan ole kiukuttelu, vaan se että arki ei suju yhtään. Kaikki asiat pitää pakottaa. En ymmärrä miksi lapsi haluaa käyttäytyä näin, ei voi olla koko ajan niin väsynyt ettei jaksa liikkua edes olohuoneesta keittiöön, kun pyydetään. Vastauksena aina joo joo, mutta mitään ei tapahdu. Eikö 9-vuotias käsitä, että äitikin hermostuu jos lapsi ei koskaan tee mitään? Vai onko kyse jostain keskittymishäiriöstä tms? Onko teillä muillakin siis niin, että lapsi ei tottele mitään ja kaikki perusasiat pitää pakottaa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi muuttuu kriittisemmäksi
8–10-vuotiaan käytöstä voi leimata vaihtelevan pitkä kehitysvaihe, jota kutsutaan 9-vuotistaitteeksi (mm. Dunderfelt 1999). Vaihe liittyy yksilöllisyyden vahvistumiseen: lapsi kokee itsensä entistä vahvemmin erilliseksi yksilöksi, joka haluaa ilmaista mielipiteensä ja oikeutensa. Aiemmin opettajiin ja vanhempiinsa lähes kritiikittömästi suhtautunut lapsi voi olla nyt hyvinkin kriittinen. Moitittavaa löytyy ehkä opettajasta, oppiaineista, vanhemmista ja itsestäkin. Yhteistyöhalu vaihtuu tiuskinnaksi ja ovien paiskomiseksi.
Tyypillistä kehitysvaiheelle on, että lapsi käpertyy ja on tyytymätön itseensä: ”Miksi olen näin tyhmä ja ruma?” Tavallisia ovat myös vieraantuneisuuden tunteet. Lapsi voi esim. kokea, että hänet on adoptoitu perheeseensä tai että hän on yksin ja erilainen kuin muut. Lasta kiinnostaa maailmankaikkeuteen, elämän tarkoitukseen ja kohtaloon liittyvät filosofiset kysymykset: ”Mistä olen tullut? Mitä minulle tapahtuu, kun kuolen?”
Maailma voi tuntua välillä pelottavalta. Aikuinen voi elämänkokemuksellaan tuoda siihen turvaa. Kehitysvaihe menee ajallaan ohitse. Myrskyvaihetta seuraa seesteisempi kausi. Lapsi suuntautuu taas enemmän ulospäin ja jatkaa kasvuaan ja kehitystään astetta vahvempana ja kypsempänä.
Kriittisestä asenteestaan huolimatta lapsi kaipaa lähelleen turvallisia ja ymmärtäviä vanhempia, jotka edelleen asettavat turvalliset ja perustellut rajat sekä pitävät niistä kiinni protesteista huolimatta. Näissä rajoissa lapsen on tärkeää saada tehdä sopivan kokoisia valintoja ja itsenäisiä päätöksiä. Lapsi haluaa tulla kuulluksi, vaikka aina hänen tahtonsa mukaan ei voida toimia.
Aito kuunteleminen hyväksyy lapsen vaikeatkin tunteet: ”Ymmärsinkö oikein, että sinusta tuntuu, että olet tyhmempi kuin ystäväsi? Haluaisitko kertoa siitä tarkemmin?”
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/9_12-vuot…
Vierailija kirjoitti:
Jep...just totesin aamulla että on turha puhua kun hän ei välitä mitään mistään mitä sanon. Toisaalta välillä tottelemattomuus kostautuu hänelle....tänään lähti kouluun toppakintaissa ja paksulla pipolla kun sanoin neulesormikkaat ja lippis....
Parhaiten "kasvatus" menee perille kun lopputulos on äidin paha mieli...turhasta työstä (siivous, pyykkäys) ja siitä ettei ehditä tehdä yhdessä mitään kivaa kun aika menee raivoamiseen ja rauhoittumiseen. Eli ap:lle vinkiksi: pillahda itkuun.
9 päivää tuo jaksaa korkeintaan tsempata, sitten taas räjähtää.Eilen räjähti kun pyysin etsimään tietyn värisiä hiuslenksuja lauantain juhliin... ei niitä kuulemma ole, mutta löytyivät -yllätysyllätys- näsäviisastelijan sängyn alta ja koulurepusta.
Minä en edes sano nuoremmille lapsille, mitä pitää laittaa päälle kouluun. Ainoastaan talvella pipo päässä ja toppavaatteet, mutta näin kesällä en juuri viitsi vaivautua. 9-vuotiaan voi ihan itse antaa jo päättää, mitä laittaa päälleen. Kehotan yleensä kurkkaamaan ovesta, millainen sää on ja valitsemaan sen mukaan sopivat vaatteet. Juuri tässä yhtenä päivänä ekaluokkalaiselle sanoin, että kannattaa laittaa lämmintä päälle kun olivat koko päivän ulkona koulusta. Sai hirveät hepulit, ettei laita. Vastasin, etten ala pakottamaan, suosittelen vain kun omasta kokemuksesta tiedän. Jätin siihen raivoamaan hetkeksi ja niin vain oli työntänyt lisävaatetta vähän reppuunsa.
Samoin jonkin tietynvärisen hiuslenkin etsiminen tuntuu vähän nipottamiselta. Itse annan yleensä vinkin tyyliin, että tuon kanssahan sopisi se yksi hiuslenkki. Käytännössä saa laittaa juhlia varten hiuksiinsa millaisen ja minkä värisen hiuslenkin tahansa.
Kannattaa tosiaan miettiä pitääkö äidin ja isän päättää ihan kaikesta. Kyllä lapsi voi valita erivärisistä vaatteista ja hiuskenksuista. kunhan sopivat säähän. Ei tarvitse sopia sävy sävyyn, jos itse tykkää erilaisemmasta.
Kannattaa istua alas sen lapsen kanssa ja jutella oikein kunnolla edes keran viikossa saunareissulla. Halata paljon ja kiittää onnistumisista sen sijaan, että jatkuvasti rutkuttaa ja arvostelee jokaisesta kädenliikkeestä.
Toi vanhempainnetti on hyvää luettavaa. Joskus olen ennenkin lukenut, mutta taas on uusi ikävaihe.
Esiteini.
Tämä on se vaihe mistä ei ikinä kerrota. Lapsia suunnitellessa kerrotaan kyllä hampaiden puhkeamisesta, 3 vuoden uhmasta, murrosiästä ja muista eri kausista, mutta koskaan ei kerrota esiteineistä mitään. Siis siitä vaiheesta mikä on ennen kuin puberteetti puhkeaa.
Jos mulle olisi kerrottu, niin en olisi ehkä tehnyt lapsia ollenkaan. Enkä ainakaan kahta!
Ps. Rakastan hirmusti mun esiteiniä, mutta voi hitto miten raskasta on se vääntäminen ja vastaansanominen, kun mikään ei kelpaa eikä mikään käy.
Aika normaalia ainakin joillakin valitettavasti.