Kannattaako lisääntyä lyhyen suhteen päätteeksi ja alle 25-vuotiaana?

Keskity omaan pikku perheeseesi.

Vierailija:

Reilusti yli puolet tarhamme alle 25-vuotiaista äideistä on yksinhuoltajia. Nuorena (ja armottoman keskenkasvuisena) solmitut liitot eivät kestä. Etenkään jos takana ei ole edes yhtään kunnon avoliittoa kasvattamassa henkisesti ymmärtämään mitä haluaa ja mitä ei.

Niin se menee. Sittenpähän näette nuoret mammat, kun olette 30-vuotiaita. Jotkut harvat ovat silloin yhä yhdessä, mutta elämä on yhtä soutamista ja huopaamista ja ukoillanne on taatusti jo aika monta syrjähyppyä takana.

Tee sinä lapsesi vaikka 55-vuotiaana, jos se tuntuu hyvältä...

Saapa nähdä miten nuoret selviävät vauva-ajan kriiseistä.

Ja siitä, että vasta nyt alkaa pikku hiljaa hahmottua, mitä elämältä haluaa. Millaista työtä ja missä? Millaista rakkautta? Millaisen ihmisen kanssa? Mitä ei sittenkään halua?

Oma elämäntie voi olla hyvin erilainen kuin kumppanin...

ja se voi yllättää...



Jos on seurustelusuhteen alussa epävarma siitä, onko ihminen oikea minulle... vastaus on: ei ole oikea.

Jotkut puskevat sinnillä sen väärän ihmisen kanssa 10

vuotta, jotkut eivät. Kaipa joku puskee sinnillä

loppuikänsä, mutta kuolinvuoteella sopii ihmetellä: kannattiko?

taitaa sinun ystäväsi ap olla erittäin keskenkasvuisia.

Te muututte koko ajan. Ja se kumppaninnekin.

Eivätkä muutoksenne käy juuri koskaan samaan suuntaan.

Joskus vielä näette.... 90% teistä...

Alkoivat 18-vuotiaina. Tekivät 2 lasta. Erosivat 32-vuotiaina.

mutta tietenkin ollaan poikkeus sinun kattavasta tutkimuksestasi? tai niin no, ehkäpä se ero on vielä meillä kaikilla edessä? vai miten on, oi selvännäkijä ap?

Minä olen mennyt naimisiin 21-vuotiaana. Takana ei ollut päivääkään avoliittoa tulevan aviomieheni eikä kenenkään muunkaan kanssa. Seurustelleet olimme 4,5 vuotta tuolloin.



Esikoisen saimme kun olin 23v., kahden vuoden naimisissaolon jälkeen. Nyt toinen tulossa, ikää 25v.



Ja mitä muuta? Akateeminen tutkinto, vakituinen virka. Miehellä myös korkeakoulutukinto ja vakityö. Niin ja mies vasta 24v.



Yhdessä ollaan kunnes kuolema erottaa. Elämämme ei ole soutamista eikä huopaamista, vaan yhdessä kasvamista ja yhteisen elämän rakentamista ja siitä nauttimista. Että revi siitä.

Vierailija:

mutta tietenkin ollaan poikkeus sinun kattavasta tutkimuksestasi? tai niin no, ehkäpä se ero on vielä meillä kaikilla edessä? vai miten on, oi selvännäkijä ap?

No edessähän se, koska kulissien takana kuhisee.

Syrjis siellä, syrjis täällä. Erota ei kannata, koska

liitto toimii taloudellisesti ja kumppani ei kysele liikaa

syrjiksien yksityiskohtia...

onko 28 vuotias jo täysikasvuinen (siis ei keskenkasvuinen)?

vai pitääkö olla pyöreät 30v?

vai 35?



mihin ikään se keskenkasvuisuus loppuu ja " aikuisuus" alkaa?

Toiset ovat nyt 30 v. ja kaksi lasta. Pähkäilleet jo pitkään erotako vai ei. Toiset ovat jo 36 ja 37 v. Ei lapsia. Syrjähyppyjä ovat molemmat tehneet ainakin vuodesta 1994 alkaen...



Hyvin menee siis niilläkin, jotka eivät vielä ole eronneet!

Ja tekee syntinsä salassa.

Joillekin kulissiliitto sopii.

http://www.stat.fi/til/perh/index.html



Kuten näettä 20-24 vuotiaissa on aika vähän lapsiperheitä,

mutta jo yllättävän paljon yksinhuoltajia.



17% perheistä on yh-äitien perheitä

10% on uusioperheitä



Kuten tilastossa näkyy, vanhemmat alkavat erota rutkasti 30 vuoden rajapyykin jälkeen... katsokaapa 35-50 vuotiaiden yh-äitien määrää... hauskaa keski-ikää kaikille nuorena lisääntyneille....

http://www.stat.fi/til/perh/index.html



Kuten näettä 20-24 vuotiaissa on aika vähän lapsiperheitä,

mutta jo yllättävän paljon yksinhuoltajia.



17% perheistä on yh-äitien perheitä

10% on uusioperheitä



Kuten tilastossa näkyy, vanhemmat alkavat erota rutkasti 30 vuoden rajapyykin jälkeen... katsokaapa 35-50 vuotiaiden yh-äitien määrää... hauskaa keski-ikää kaikille nuorena lisääntyneille....

He alkoivat seurustelemaan äidin ollessa 20v. ja isän 24v. Kihloihin parin kuukauden päästä, ja vuosi ensitapaamisesta oltiin jo naimisissa. Lapsia alkoivat yrittämään heti, mutta tärppiin meni pari vuotta.

Nyt ovat 50v ja 54v. ja edelleen yhdessä eikä kovin vastenmieliseltä tunnu. Lapsia heillä on 2 ja lapsenlapsia muutama.



Olen ilmeisesti vielä niin nuori etten tajua mikä tässä kaavassa oli huonoa?

Vierailija:

He alkoivat seurustelemaan äidin ollessa 20v. ja isän 24v. Kihloihin parin kuukauden päästä, ja vuosi ensitapaamisesta oltiin jo naimisissa. Lapsia alkoivat yrittämään heti, mutta tärppiin meni pari vuotta.

Nyt ovat 50v ja 54v. ja edelleen yhdessä eikä kovin vastenmieliseltä tunnu. Lapsia heillä on 2 ja lapsenlapsia muutama.

Olen ilmeisesti vielä niin nuori etten tajua mikä tässä kaavassa oli huonoa?

Minäkin visssiin niin nuori!

Siskoani äiti alkoi odottamaan ollessaan 18v. Eivät asuneet vielä yhdessä tuolloin .Äitini oli 22v ja isäni 23v kun menivät naimisiin.Lapsen vuoksi eivät siis liittoaan solmineet. Heillä kaksi lasta jo tuolloin. Ovat edelleen naimisissa 22 vuoden jälkeen( 29 yhdessä olo vuoden) mielestäni hyvinkin onnellisesti! Itse sain esikoiseni 21 vuotiaana. yhteistä elämää kerkes avomieheni kanssa olla reilu vuosi. Nyt olemme olleet yhdessä 3½vuotta ja itse uskon vahvasti siihen että olemme yhdessä aina. Enkä epäile ettenkö ajan myötä muuttuisi ja varmasti miehenikin muuttuu,mutta ei tämä mielestäni tarkoita missään nimessä sitä että meidän pitää erota!

Mm. uskovaisille ja läheisriippuvaisille tuo käy.

Mutta katso tilastoja, mieti todennäköisyyttä,

tuleeko ero vai ei. Lapsiperheet hajoavat todella

usein, kuten tilasto osoittaa. Lapsettomat pariskunnathan

nyt eroavat vähintään tuplaten useammin 20-30 vuoden iässä.

kunnes faijan kuoleman jälkeen äiti kertoi totuuden salatusta perhehelvetistä: väkivaltaa, seksiin pakottamista, pettämistä, mustasukkaisuuskohtauksia, aseella uhkailua jne.

Äitini EI OLLUT USKALTANUT EROTA!

Ja mä en ollut tajunnut edes epäillä tollaista!



KOSKAAN ETTE VOI TIETÄÄ KUINKA HYVIN MUILLA IHMISILLÄ OIKEASTI MENEE SIELLÄ NELJÄN SEINÄN SISÄLLÄ!

vuoden päästä tehtiin eka lapsi, joka on nyt 3 v ja nyt meillä on myös puoli vuotias. ollaan nyt siisn 25v. ja omistusasunnossa asutaan, molemmilla ammatit on. onnellisia ollaan, vauva-arki ja nämä " paineet" ja keriisit lapsien tulon myötä, ei edes tajuta mitä ne muka on??? ei saisi sanoa,e ttä nautitaan täysillä lapsista, vaan pitäs olla väsynyt ja masentunut, en tajua!! eikä miehenikään!! syrjähyppyjä ei tarvita, suhde ja sekis toimii, rakkautta on yli rajojen :) ja molemmat tietää, että se on kerrasta poikki. eli ero tulee jos jompi kumpi muka pettäisi. niin ja tottakai on huonoja aikoja, ja hyviä aikoja, mutta mitä sitten, ymmärrämme, että s eon elämää!!



ja oikeesti jso erokin tulisi, niin olisin vaan tyytyväinen, että olen juuri tämän, elämäni rakkauden kanssa lapset saanut ja että olen 25v ja lapset tehty :)



mua on ainakin lapset kasvattanut niin paljon, että ei sitä enään ajattele niin kun teininä, että mitä noikin lapsen teki ja heti eros, ois se ero tullut ilman sitä lastakin! hei haloo!