Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Katkera ämmä

Siskoni erosi pitkäaikaisesta aviomiehestään, koska rakastui toiseen. Minä ja mieheni puolestamme selätimme ison aviokriisimme, jonka aikana pohdimme erittäin vakavasti avioeroa.

Siskoni, tuo armoitettu "yksinhuoltaja", joka on lastensa kanssa noin 15 päivää kuukaudessa ja niinäkin päivinä jakaa hoitovastuun lapsistaan uuden miehensä kanssa, saa nyt valtavasti tukea ja hoitoapua. Kun se on niin raskasta olla yh ja raskasta erota, voi voi. Pitäähän meidän vanhempiemmekin tottakai hoitaa sitten siskon lapsia, että sisko saa joskus edes levätä, kun ei ilmeisesti voi niinä viitenätoista päivänä, jotka lapset viettävät isänsä kanssa. Uuden miehensä kanssa reissaavat nyt sekä ulkomailla että kotimaassa kun on mahdollisuus kulkea ilman lapsia. On kylpylä- ja hotellilomia, ravintolaillallisia ja yökerhoreissuja.

Minä ja mieheni saimme hoitoapua lapsillemme keneltäkään viimeksi vuonna 2004. Sen jälkeen ei olla kahdestaan käyty ruokakauppaa kauempana. Rahalla hoitoapua saisi, mutta kun sitäkään ei ole liiaksi. Aviokriisin selättämistä ei arvosta kukaan sen vertaa, että jollain tapaa osoittaisi tukea tai empatiaa, saati että vanhempamme mahdollistaisivat jonkun pienen irtioton kahdestaan. Yksin on pärjättävä. Paitsi jos eroaisimme, sitten kyllä ilmeisesti mekin saisimme mm. lastenhoitoapua.

  • ylös 17
  • alas 2

Kommentit (8)

Vierailija

Oletteko pyytäneet hoitoapua? Miten kaikki se, mitä siskosi tekee uuden miehensä kanssa liittyy tähän? Tiedostatko että rivien välistä paistaa kateus siskosi elämäntilannetta kohtaan?

Katkera ämmä

Vierailija kirjoitti:
Oletteko pyytäneet hoitoapua? Miten kaikki se, mitä siskosi tekee uuden miehensä kanssa liittyy tähän? Tiedostatko että rivien välistä paistaa kateus siskosi elämäntilannetta kohtaan?

Haa haa, ihanko totta oikein paistaa. Totta helvetissä olen kateellinen. Minäkin haluaisin joskus lähteä mieheni kanssa kahdestaan vaikka kaupunkilomalle. Nukkua pitkään ja huolehtia vain toisistamme. 

Hoitoapua olemme pyytäneet, mutta emme saa apua kuin rahalla. Ei tässä enää montaa vuotta menekään, että emme hoitoapua enää tarvitse vaan lapset pärjäävät keskenään.

Kyllä minä olen kateellinen siitä, että toinen voi vain ottaa ja rikkoa perheensä ja sen jälkeen kerätä kermat päältä: saa sekä olla lastensa kanssa että saa paljon rauhallista ja romanttista aikaa uuden armaansa kanssa. Elämä on niin kovin epäreilua. Kun tekee parhaansa pitääkseen perheensä koossa, saa vain jatkaa raatamista vuodesta toiseen ilman minkäänlaista kevennystä ikinä. Ap

  • ylös 15
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kyllä tuossa nyt selvästi jotain muutakin on taustalla kuin pelkästään erilaiset elämäntilanteenne. Ehkä siskosi on kaikin puolin miellyttävämpi henkilö, vähemmän vaativa mitä tulee lasten hoitoon, kiitollisempi, tehnyt vanhempiesi eteen jotain mistä et edes tiedä? 

Vierailija

No eroa sitten sinäkin niin huomaat miten helppoa se on! Ja saat kaikki eronneen naisen elämään kuuluvat edut.

Vierailija

No en kyllä yhtään ihmettele, että olet kateellinen, kyllä olisin minäkin tuossa tilanteessa!
Minkä takia vanhempasi hoitavat siskosi lapsia, mutta eivät sinun??!!? Jos ei tälle ole mitään "järkevää" selitystä, niin on kyllä inhottavan epäreilua toimintaa heiltä.

Vierailija

Jos multa kysytään että eroisinko sen takia että on ollut vähän vaikeaa ja että saisin vapaata lapsistani ja pääsisin matkusteleen ja vietetään jotain perkeleen omaa aikaa. Eroaisinko kateuden takia?? En todellakaan!!! Mulla on ja on ollut nyt niin kauheet pari vuotta, on ollut taloudellisia ongelmia, työttömyyttä, pitkäaikais sairautta, huoltajuuskiistoja ja parisuhdekkin kärsinyt kaikista vastoinkäymisistä. Pikkulapsiaika vielä tähän päälle. Kaikesta on selvitty yhdessä ja päätetään selviytyä jatkossakin vaikka kivinen tie on vielä edessä. Ei en eroaisi oman hetkittäisen mukavuuden haluni takia, tiedostan kyllä että olisi varmaan paljon helpompaa jos eroisin mm. taloudellinen tilanne parantuisi, mutta ei pelkästä periaatteesta en eroa tuollaisesta syystä. Asia on eri jos olisi totaalinen rakkauden puute, pettämistä, jatkuvaa riitelyä, väkivaltaa tai alkoholismia, niin saattaisin harkita eroa muuten en.

Vierailija

Tiedän tunteen. Mun pikkusisko on kans eronnut lastensa isästä, ja heillä vuoroviikkosysteemit. Eli lepoa, omaa aikaa, joka toinen viikko. Silti _vähintäänkin_ kerran kuussa lapset mumolassa hoidossa, kun on niin raskasta ja on menoa (miksei mene silloin kun lapset isällä?!). Meidän lapset pääsee mummolle hoitoon ehkä kerran pari puolessa vuodessa. Joo olen kateellinen (mielestäni syystäkin).

Katkera ämmä

Vierailija kirjoitti:
No eroa sitten sinäkin niin huomaat miten helppoa se on! Ja saat kaikki eronneen naisen elämään kuuluvat edut.

Se huono siinä vaan olisi, että tahtoisin tuon oman ukkoni kanssa olla kahdestaan, ei minulla ole tarvetta vaihtaa miestä.

Mutta jos vaihtaisin, niin sitten saisin kyllä vaikka joskus valvoa aamuyölle viinipullon äärellä rupatellen tai voisimme mennä teatteriin tai Pariisiin, mitä mieheni haaveilee. Olispa ihanaa. Pitäis vaan ensin tosiaan löytää jostain se uusi mies. o_O Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla