Laittaisitteko viestiä varatulle naiselle, jonka kanssa miehenne on pettänyt teitä?
Ex-avokkini petti minua muutama kuukausi sitten naimisissa olevan naisen kanssa kotonani. Tuntuu, että haluaisin laittaa naiselle jonkinlaisen viestin, mutta pelkään, että kuulostaisin katkeralta ja säälittävältä. Kannattaako jättää sikseen vai etsiä esimerkiksi naisen puolison yhteystiedot? Nainen on naimisissa ja tiesi minusta - silti puski kotiini ja sänkyyni (eksän toiminta toki vielä törkeämpää) haluaisin mielenrauhan enkä usko että saan sitä ilman minkäänlaista yhteydenottoa...
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi tiesi, mitä teki, samoin tiesi tuo nainen. Miehesi on nyt entinen miehesi. Mitä sanottavaa sinulla enää olisi kummallekaan heistä? Kyllä he tietävät kertomattakin, että sinulla on tapahtumista paha mieli. Epäilet, että vaikuttaisit vain katkeralta ja säälittävältä, ja tottahan tuo onkin.
Ketjun edetessä nousee taas vouhottaminen siitä, että "tuon naisen miehellä on oikeus tietää". Kysymys ei taaskaan ole mistään moraalisesti ylevästä hyvänteosta vaan silkasta kostonhimosta ja kiusanteosta. Et voi tietää tuon miehen tilanteesta ja mielipiteistä mitään, joten pidä näppisi erossa asiasta. Parhaan palautteen annat exällesi sillä, että näytät pärjääväsi ja viihtyväsi paremmin ilman häntä kuin hänen kanssaan.
Ja ei. En ole pettäjä. Olen sinkku, joka en ole koskaan sotkeutunut muiden ihmisten parisuhteisiin salaa enkä julkisesti. Olen vain sitä mieltä, että tuntemattomien ihmisten elämään sekaantuminen on kuin lottoamista, ja todennäköisemmin sillä saa aikaan enemmän tuhoa kuin mitään hyvää. Typerin ajattelumalli ikinä on puolustella kostoaan selittämällä, että "minä kävin kielimässä tuon naisen puolisolle, mutta en minä hänen elämäänsä tuhonnut, vaan tuo nainen sen teki".
Tottakai miehelle kertominen on kosto tälle toiselle naiselle. Mutta se voi olla myös palvelus tälle miehelle. Tai sitten ei, etukäteen ei voi tietää, eikä välttämättä jälkikäteenkään saa asian kertoja tietääkään. Myöskään pettämisen paljastuminen ei välttämättä ole mikään "elämän tuhoutuminen". Jos mies on esim hautonut pitkään eroa ja nyt sitten saa sen viimeisen kimmokkeen erota naisen paljastuttua petturiksi. Pointtini on se, että kenenkään toisen parisuhteista ei voi tietää. Ei voi ruveta ottamaan vastuuta toisten suhteista miettimällä että minulla on tässä nyt valta toisen elämään. Ei se niin mene. Ainoa asia mitä ap:n tulisi miettiä on se, pystyykö elämään itsensä kanssa jos kertoo tai ei kerro. Jääkö asia kaivelemaan ap:tä jos ei kerro? Itse kertoisin miehelle. Ihan sen vuoksi että asia kiusaisi minua, enkä pääsisi jatkamaan elämääni puhtaalta pöydältä. Se mitä tämä mies tiedolla tekee, on täysin hänen oma asiansa. Naiseen en ottaisi mitään yhteyttä.
Yhtä kaikki, oman mielihyväsi vuoksi lottoaisit tuntemattoman ihmisen tulevaisuudella. Raukkamaista ja niljakasta touhua.
Raukkamaista ja niljakasta touhua kertoa totuus? Tuo on varmaan jotain pettäjien logiikkaa.
Kyllä minä näkisin sen itse pettämisen puolin ja toisin raukkamaisena, niljakkaana sekä oman että mahdollisesti muiden tulevaisuudella lottoamisella. Se, että totuus tuodaan julki rehellisesti on, no, rehellistä. Vähintä mitä voi tehdä. Ei siihen tekoon sen kummemmin tarvi ottaa kantaa, kertoa vain totuus, johon mielestäni jokaisella on oikeus (kulissin sijaan).
Ihan mielenkiinnosta kysyn: mihin vedät rajan tuossa totuuden kertomisessa eli millaisista asioista menisit tiedottamaan tekijän puolisolle ja millaiset asiat tuolla puolisolla on oikeus tietää? Kävisitkö oma-aloitteisesti kertomassa, että hänen puolisonsa tankkaa autonsa maksamatta? Tai että hän ei käykään salilla, kuten on kotonaan väittänyt, vaan kuoroharjoituksissa? Tai syö roskaruokaa salaa, vaikka on puolisonsa kanssa sopinut toisin? Tai ottaa saikkua töistä kertomatta puolisolleen ja menee autonäyttelyyn? Tai huutelee terassilta naisille törkeyksiä miesporukassa? Eikö tuollaisista asioista tiedottaminen aktiivisesti olisi vähintä, mitä voit tehdä?
Saivartelu on niin kivaa.
Etköhän nyt itsekkin ymmärtänyt,että tässä tarkoitettiin pettämisellä ja kertomisella sitä fyysistä seksuaalista pettämistä.
Me ollaan muuten kavereiden kans sovittu, että jos nähdään tai kuullaan puolisoistamme jotain, niin kerrotaan ehdottomasti toisillemme.
Mitä sä ap edes odotat?? Hitot siitä naisesta, mutta kerro nyt hyvänen aika sille petetylle miehelle!! Tieto kuuluu hänelle ihan yhtälailla. Ihme nössöilyä ja epäoleellisuuksiin puuttumista. Mitä sä sille naiselle edes sanoisit? Siis mitään sua hyödyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi tiesi, mitä teki, samoin tiesi tuo nainen. Miehesi on nyt entinen miehesi. Mitä sanottavaa sinulla enää olisi kummallekaan heistä? Kyllä he tietävät kertomattakin, että sinulla on tapahtumista paha mieli. Epäilet, että vaikuttaisit vain katkeralta ja säälittävältä, ja tottahan tuo onkin.
Ketjun edetessä nousee taas vouhottaminen siitä, että "tuon naisen miehellä on oikeus tietää". Kysymys ei taaskaan ole mistään moraalisesti ylevästä hyvänteosta vaan silkasta kostonhimosta ja kiusanteosta. Et voi tietää tuon miehen tilanteesta ja mielipiteistä mitään, joten pidä näppisi erossa asiasta. Parhaan palautteen annat exällesi sillä, että näytät pärjääväsi ja viihtyväsi paremmin ilman häntä kuin hänen kanssaan.
Ja ei. En ole pettäjä. Olen sinkku, joka en ole koskaan sotkeutunut muiden ihmisten parisuhteisiin salaa enkä julkisesti. Olen vain sitä mieltä, että tuntemattomien ihmisten elämään sekaantuminen on kuin lottoamista, ja todennäköisemmin sillä saa aikaan enemmän tuhoa kuin mitään hyvää. Typerin ajattelumalli ikinä on puolustella kostoaan selittämällä, että "minä kävin kielimässä tuon naisen puolisolle, mutta en minä hänen elämäänsä tuhonnut, vaan tuo nainen sen teki".
Tottakai miehelle kertominen on kosto tälle toiselle naiselle. Mutta se voi olla myös palvelus tälle miehelle. Tai sitten ei, etukäteen ei voi tietää, eikä välttämättä jälkikäteenkään saa asian kertoja tietääkään. Myöskään pettämisen paljastuminen ei välttämättä ole mikään "elämän tuhoutuminen". Jos mies on esim hautonut pitkään eroa ja nyt sitten saa sen viimeisen kimmokkeen erota naisen paljastuttua petturiksi. Pointtini on se, että kenenkään toisen parisuhteista ei voi tietää. Ei voi ruveta ottamaan vastuuta toisten suhteista miettimällä että minulla on tässä nyt valta toisen elämään. Ei se niin mene. Ainoa asia mitä ap:n tulisi miettiä on se, pystyykö elämään itsensä kanssa jos kertoo tai ei kerro. Jääkö asia kaivelemaan ap:tä jos ei kerro? Itse kertoisin miehelle. Ihan sen vuoksi että asia kiusaisi minua, enkä pääsisi jatkamaan elämääni puhtaalta pöydältä. Se mitä tämä mies tiedolla tekee, on täysin hänen oma asiansa. Naiseen en ottaisi mitään yhteyttä.
Yhtä kaikki, oman mielihyväsi vuoksi lottoaisit tuntemattoman ihmisen tulevaisuudella. Raukkamaista ja niljakasta touhua.
Raukkamaista ja niljakasta touhua kertoa totuus? Tuo on varmaan jotain pettäjien logiikkaa.
Kyllä minä näkisin sen itse pettämisen puolin ja toisin raukkamaisena, niljakkaana sekä oman että mahdollisesti muiden tulevaisuudella lottoamisella. Se, että totuus tuodaan julki rehellisesti on, no, rehellistä. Vähintä mitä voi tehdä. Ei siihen tekoon sen kummemmin tarvi ottaa kantaa, kertoa vain totuus, johon mielestäni jokaisella on oikeus (kulissin sijaan).
Ihan mielenkiinnosta kysyn: mihin vedät rajan tuossa totuuden kertomisessa eli millaisista asioista menisit tiedottamaan tekijän puolisolle ja millaiset asiat tuolla puolisolla on oikeus tietää? Kävisitkö oma-aloitteisesti kertomassa, että hänen puolisonsa tankkaa autonsa maksamatta? Tai että hän ei käykään salilla, kuten on kotonaan väittänyt, vaan kuoroharjoituksissa? Tai syö roskaruokaa salaa, vaikka on puolisonsa kanssa sopinut toisin? Tai ottaa saikkua töistä kertomatta puolisolleen ja menee autonäyttelyyn? Tai huutelee terassilta naisille törkeyksiä miesporukassa? Eikö tuollaisista asioista tiedottaminen aktiivisesti olisi vähintä, mitä voit tehdä?
Saivartelu on niin kivaa.
Etköhän nyt itsekkin ymmärtänyt,että tässä tarkoitettiin pettämisellä ja kertomisella sitä fyysistä seksuaalista pettämistä.
Me ollaan muuten kavereiden kans sovittu, että jos nähdään tai kuullaan puolisoistamme jotain, niin kerrotaan ehdottomasti toisillemme.
Mikä on niin erilaista vieraissa käymisessä ja vaikka liivijengiin salaa kuulumisessa niin erilaista, että edellisestä kävisit kertomassa puolisolle mutta jälkimmäisestä et? Olisi tosi rehellistä käydä kertomassa asiasta, joka voi rikkoa avioliiton tai viedä puolison vankilaan tai johtaa monenlaiseen väkivaltaan, ja tottahan puolison on oikeus tuollaisesta tietää. Ja on sinun velvollisuutesi käydä kertomassa tuo, eikös vain?
Se, mitä sinä olet kavereidesi kanssa sopinut, on teidän välisenne asia eikä koske teille tuntemattomia ihmisiä. Eipä muuten käy kateeksi teidän puolisoitanne, kun luottamus on jo etukäteen niin puutteellista, että kaveripiirissä tehdään kielimissopimuksia.
Ihan mielenkiinnosta kysyn: mihin vedät rajan tuossa totuuden kertomisessa eli millaisista asioista menisit tiedottamaan tekijän puolisolle ja millaiset asiat tuolla puolisolla on oikeus tietää? Kävisitkö oma-aloitteisesti kertomassa, että hänen puolisonsa tankkaa autonsa maksamatta? Tai että hän ei käykään salilla, kuten on kotonaan väittänyt, vaan kuoroharjoituksissa? Tai syö roskaruokaa salaa, vaikka on puolisonsa kanssa sopinut toisin? Tai ottaa saikkua töistä kertomatta puolisolleen ja menee autonäyttelyyn? Tai huutelee terassilta naisille törkeyksiä miesporukassa? Eikö tuollaisista asioista tiedottaminen aktiivisesti olisi vähintä, mitä voit tehdä?