Nyt tarvisin apua joltakin viisaammalta (OPISKELU)

Jos haluat yliopistoon, ÄLÄ ota sitä amk paikkaa vastaan tai menetät pääsykokeessa ensikertalaiskiintiöpaikkasi. En tiedä paljonko se % on varhaiskasvatuksessa, mutta luokanopettajilla 80%...

Eli silloinha järkevintä olisi mokata tahallaan pääsykokeissa, koska opiskelupaikasta kieltäytyminen tietää karenssia, jos ei saa työpaikkaa.. Ääh liian vaikeita päätöksiä :D Ap

Mieti haluatko opiskella asiaa käytännössä vai kirjoittaa aiheesta tuhat ja yksi raporttia ja tutkielmaa.

Vierailija kirjoitti:

Mieti haluatko opiskella asiaa käytännössä vai kirjoittaa aiheesta tuhat ja yksi raporttia ja tutkielmaa.

Sehän siinä onkin, kun jo lukiossa kyllästyin kaiken maailman kirjoitustehtäviin, mutta käsittääkseni AMK:ssa on enemmän tehtäviä, jotka vaativat esiintymistä esim luokan edessä.. Olen aina vihannut esiintymistä ja nyt se kammo nostaa päätään, vaikka en ole vielä edes päässyt opiskelemaan.. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti haluatko opiskella asiaa käytännössä vai kirjoittaa aiheesta tuhat ja yksi raporttia ja tutkielmaa.

Sehän siinä onkin, kun jo lukiossa kyllästyin kaiken maailman kirjoitustehtäviin, mutta käsittääkseni AMK:ssa on enemmän tehtäviä, jotka vaativat esiintymistä esim luokan edessä.. Olen aina vihannut esiintymistä ja nyt se kammo nostaa päätään, vaikka en ole vielä edes päässyt opiskelemaan.. Ap

Esiintymisjännityksestä voi oppia pois. Se helpottaisi elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti haluatko opiskella asiaa käytännössä vai kirjoittaa aiheesta tuhat ja yksi raporttia ja tutkielmaa.

Sehän siinä onkin, kun jo lukiossa kyllästyin kaiken maailman kirjoitustehtäviin, mutta käsittääkseni AMK:ssa on enemmän tehtäviä, jotka vaativat esiintymistä esim luokan edessä.. Olen aina vihannut esiintymistä ja nyt se kammo nostaa päätään, vaikka en ole vielä edes päässyt opiskelemaan.. Ap

sosionomin opinnoista en osaa sanoa, mutta ei meillä (medianomi) ainakaan ihan kamalasti mitään esiintymistä ole. Mutta siiehnkin kyllä tottuu ja turtuu jos sitä on enemmän.

Omasta mielestäni on kyllä mukavaa kun mitään turhaa ei tarvitse kirjoittaa ja saa oikeasti opetella asiat tekemällä.

Ei susta sitten ole oikeisiin töihin?

Vierailija kirjoitti:

Ei susta sitten ole oikeisiin töihin?

Mitähän tällä tarkoitat? Ap

Se riippuu sinusta, millainen ihminen olet.

Olen itse valmistumassa ensi viikolla aineenopettajaksi. Opiskelin vähän aikaa sosionomin opintoja, mutta vaihdoin äitiysloman jälkeen yliopistoon. Sosionomin opinnotkin olivat pääasiassa ihan kivoja, mutta pidin enemmän teoriasta kuin käytännön harjoitteluista, joita olisi ollut monella alalla, kun sosionomin tutkinto on niin monipuolinen. Esim. Insuliinin pistämisen harjoittelu ei tuntunut minusta mukavalta. Opintojen käytännöllisyys siis yllätti. Loppujen lopuksi mietin, että en haluakaan olla niin "hoitavassa" työssä. Olen aina ollut ihan hyvä lukija ja kirjoittaja. Siksi hain yliopistoon ja pääsin heti.

Kasvatustieteen opinnot olivat tosi mielenkiintoisia, kuten myös oma opetettava aine. Opiskelin ylimääräisenä sivuaineena myös terveystieteitä, lasten ja nuorten psyykkistä hyvinvointia. Minulle tuli halu tietää enemmän.

eikös niitä pätevyysvaatimuksia muutettu niin, että sosionomin papereilla ei tee mitään ja kannattaa ehdottomasti mennä yliopistoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti haluatko opiskella asiaa käytännössä vai kirjoittaa aiheesta tuhat ja yksi raporttia ja tutkielmaa.

Sehän siinä onkin, kun jo lukiossa kyllästyin kaiken maailman kirjoitustehtäviin, mutta käsittääkseni AMK:ssa on enemmän tehtäviä, jotka vaativat esiintymistä esim luokan edessä.. Olen aina vihannut esiintymistä ja nyt se kammo nostaa päätään, vaikka en ole vielä edes päässyt opiskelemaan.. Ap

Esiintymisjännityksestä voi oppia pois. Se helpottaisi elämääsi.

Mutta en tiedä miten :D Olen keskustellut asiasta mm. kuraattorin kanssa pakollisilla käynneillä lukio-aikana ja hänen tarjoamat metodit lähinnä naurattivat :D Tiedän mistä pelko on tullut, mutta en tiedä miten pääsen siitä eroon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti haluatko opiskella asiaa käytännössä vai kirjoittaa aiheesta tuhat ja yksi raporttia ja tutkielmaa.

Sehän siinä onkin, kun jo lukiossa kyllästyin kaiken maailman kirjoitustehtäviin, mutta käsittääkseni AMK:ssa on enemmän tehtäviä, jotka vaativat esiintymistä esim luokan edessä.. Olen aina vihannut esiintymistä ja nyt se kammo nostaa päätään, vaikka en ole vielä edes päässyt opiskelemaan.. Ap

Ei yliopistoa ilman esiintymistä läpi pääse. Hyvin usein opintoihin kuuluu esiintymistaidon kurssi ja meillä (kasvatustieteellisessä) pidettiin esitelmiä useilla kursseilla. Enkun suullinen kurssi oli käytännössä pelkkää esiintymistä. Ruotsin myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti haluatko opiskella asiaa käytännössä vai kirjoittaa aiheesta tuhat ja yksi raporttia ja tutkielmaa.

Sehän siinä onkin, kun jo lukiossa kyllästyin kaiken maailman kirjoitustehtäviin, mutta käsittääkseni AMK:ssa on enemmän tehtäviä, jotka vaativat esiintymistä esim luokan edessä.. Olen aina vihannut esiintymistä ja nyt se kammo nostaa päätään, vaikka en ole vielä edes päässyt opiskelemaan.. Ap

Esiintymisjännityksestä voi oppia pois. Se helpottaisi elämääsi.

Mutta en tiedä miten :D Olen keskustellut asiasta mm. kuraattorin kanssa pakollisilla käynneillä lukio-aikana ja hänen tarjoamat metodit lähinnä naurattivat :D Tiedän mistä pelko on tullut, mutta en tiedä miten pääsen siitä eroon. Ap

Esiintymällä.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat yliopistoon, ÄLÄ ota sitä amk paikkaa vastaan tai menetät pääsykokeessa ensikertalaiskiintiöpaikkasi. En tiedä paljonko se % on varhaiskasvatuksessa, mutta luokanopettajilla 80%...

Niitä ensikertalaisia on yleensä muutenkin suunnilleen sen kiintiön verran siellä kokeessa, joten tuolla ei ole niin suurta merkitystä, mitä voisi kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu sinusta, millainen ihminen olet.

Olen itse valmistumassa ensi viikolla aineenopettajaksi. Opiskelin vähän aikaa sosionomin opintoja, mutta vaihdoin äitiysloman jälkeen yliopistoon. Sosionomin opinnotkin olivat pääasiassa ihan kivoja, mutta pidin enemmän teoriasta kuin käytännön harjoitteluista, joita olisi ollut monella alalla, kun sosionomin tutkinto on niin monipuolinen. Esim. Insuliinin pistämisen harjoittelu ei tuntunut minusta mukavalta. Opintojen käytännöllisyys siis yllätti. Loppujen lopuksi mietin, että en haluakaan olla niin "hoitavassa" työssä. Olen aina ollut ihan hyvä lukija ja kirjoittaja. Siksi hain yliopistoon ja pääsin heti.

Kasvatustieteen opinnot olivat tosi mielenkiintoisia, kuten myös oma opetettava aine. Opiskelin ylimääräisenä sivuaineena myös terveystieteitä, lasten ja nuorten psyykkistä hyvinvointia. Minulle tuli halu tietää enemmän.

Tuntuu nyt, että ehkä se yliopisto olisikin enemmän se mun juttu.. :D Lukiossa lempiaineeni oli psykologia ja se onkin oikeastaan ainoa aine, josta ikinä olen saanut juuri tuon fiiliksen, että haluan tietää enemmän. Mun yo-todistus ei ole mitään huippu luokkaa, joten kuinka vaikea yliopistoon on päästä? Ja olitko siis edelleen opiskelijana AMK:ssa, kun vaihdoit yliopistoon?

Sosionominpapereissa verrattuna lto:n papereihin on se etu, että sosionomina saat pätevyyden myös muuhunkin kuin lto:na toimimiseen (esim. lastensuojelu, aikuissosiaalityö jne).

Kyllästyit "kaiken maailman kirjoitustehtäviin" ja haluat yliopistoon? Kai näet itsekin huumorin tässä...

Voit ottaa opiskelupaikan vastaan ja hakea ensi vuonna yliopistoon, et menetä ensikertalaiskiintiötösi jos et valmistu AMK:sta.

Täällä vastailee sosiaali- ja terveysalan ammattilainen. :) elikkäs sosionomi-opiskelut on todella paljon ryhmätöitä ja asioihin perehdytään paljolti keskusteluilla ja yhdessä pohtimalla. Paljon on esiintymistä, mutta muistuttaisin sitä, että sosiaali- ja terveysalalla joudut lähestulkoon aina olemaan esillä. Koulussa siihen on hyvä valmistautua ja harjoitella. Luokkakaverit ja opettajat AMK:ssa on yleensäottaen todella kannustavia ja monet opintojen alussa vieroksuvat esiintymistä. Esiintymiseen kuitenkin tottuu ja siitä jopa voi alkaa nauttia.

Itse esimerkiksi lukiossa en pitänyt esiintymisestä, mutta heti Amk:ssa aloin pitämään ja juurikin nauttimaan siitä. Minusta on mukavaa esiintyä ja vakuuttaa ihmisiä asioista mistä tiedän. Älä siis ainakaan sen takia jätä menemättä sosionomi-opiskeluihin. :)

Yliopisto-opiskelusta en osaa vastata kuin avoimen puolelta joten en osaa sanoa muuta kuin että ainakin yliopistossa enemmän perehdytään tutkimuksiin ja opiskelua on paljon myös englanniksi. Yliopisto on juurikin enemmän lukemista ja niin sanotusti haastavampaa, kun taas AMK:ssa enemmän tehdään harjoituksia ja opitaan niin sanotusti tekemällä, vaikka toki myös kirjallisia tehtäviä on siinä ohella. Työelämässä esimerkiksi et sosionomina voi tehdä sosiaalityöntekijät työtä, mutta sosiaalityöntekijänä voit tehdä myös sosionomin töitä ja joissainpaikoissa sosiaalityöntekijänä voit ylentyä työelämässä helpommin. :)

...mutta jos jo lukiossa kyllästyit kirjoitustehtäviin, niin hae AMK:n ja panosta siihen täysillä. Esiintymisjännityksestä kannattaa puhua opettajille siinä vaiheessa, kun olet kouluun päässyt. Siihen on kyllä apua. Itse olen opettajan sijaisena antanut opiskelijoiden pitää suullisia esityksiä pelkästään opettajalle tai opettajalle ja kaveriporukalle välitunnilla.

Oman kokemukseni mukaan minun aikaan siinä yhdessä sosionomikoulutuksessa ei ollut paljon esiintymistä luokan edessä. Jos oli, niin yleensä neljän hengen ryhmätyön esittelyä.

Sen sijaan pääsykokeessa voi olla ryhmäkeskustelutehtävä, joka vaatii kyllä sosiaalisuutta ja aktiivisuutta, ettei jää ihan hiljaiseksi. Pääsykokeessa tosin kaikkia jännittää. Pääsykokeen haastattelussa ei kannattane varmaan hirveästi puhua omasta esiintymisjännityksestä, vaikka siinä ei mitään hävettävää olekaan. Todennäköisesti pääset siitä eroon opiskeluaikana, kun opiskeluryhmällesi muodostuu hyvä yhteishenki. Turvallisessa ryhmässä on mahdollista saada hyviä kokemuksia ja huonot unohtuvat. Lisäksi kun ikääkin tulee lisää, sekin auttaa. t:9