Lue keskustelun säännöt.
Riittävä syy olla pois koulusta?
19.05.2016 |
Yläaasteikäisellä tytöllä on vaikeuksia viihtyä koulussa, ja monesti kun olen aamuisin jo töissä, soittaa että on kurja olo eikä voi mennä kouluun. Kurja olo voi olla kurkku kipeä, mahaan sattuu, pääkipua jne. Vaikea noita on töistä käsin todentaakaan. Poissaoloja kertyy useita kuukaudessa, ei nyt sentään viikoittain.
Mitä itse tekisitte? Olen jutellut tytön kanssa kyllä, tiedän että koulussa tosiaan on hankaluuksia oppimisen kanssa (kavereiden kanssa tilanne hyvä) ja tyttö on joissain aineissa päässyt pienryhmään opiskelemaan. Opettajien kanssa olen säännöllisesti yhteydessä. Olen painottanut moraalin merkitystä, että ikävistäkään asioista ei voi luistaa johonkin tekosyyhyn vedoten, ja jos syynä on ollut joku paha olo, sinä päivänä ei myöskään olla kavereiden kanssa iltapäivällä, tai mennä treeneihin. Ei tunnu haittaavan.
Tiedän myös, että stressaaminen voi aiheuttaa ihan fyysisiä oireita, joten tyttö ei välttämättä valehtele huonoista oloistaan. Missä teidän mielestänne menee se raja, että koulusta voi jäädä pois?
Kommentit (30)
Jo pelkästään se, että otat hänen jaksamisensa huomioon, voi olla hänelle eduksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitaan niitä vessan siivoojia ja hutsuja tulevaisuudessakin. Ehkä tyttö on jommallakummalla tiellä. Jos haluaa mielenkiintoisiin hyviin töihin, pitää ryhdistäytyä jo nyt.
Tottakai voi rampata psykologeilla ja psykiatrilla, ja niin edelleen, ja pakottaa lapsi muottiin vaikka kemiallisesti. Mutta helpompi ja mukavampikin vaihtoehto on, kuin kärjistää tilanne tuohon pisteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitaan niitä vessan siivoojia ja hutsuja tulevaisuudessakin. Ehkä tyttö on jommallakummalla tiellä. Jos haluaa mielenkiintoisiin hyviin töihin, pitää ryhdistäytyä jo nyt.
Kaikista ei tule "super-VERONMAKSAJIA" muottiin survomalla. Päinvastoin.
Ei hyvä taktiikka, pelotella jokaista ihmistä ellei tavoittele kiivasti menestystä, koska menestys tai ainakaan onni ei tule pakottamalla. Hyväksymällä yksilö hän voi motivoitua käyttämään potentiaalinsa. Ei survomalla häntä entistä kovempaa, vaikka kuinka tarkoittaisi hyvää. Jos henkilö kokee fyysisesti ongelmaa, uhkailu ja muu väkivalta ei sitä paranna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, teidän täytyy vain tehdä yhteistyötä ja se tarkoittaa, että sinun olisi otettava hänen sanansa huomioon pyrkimättä liikaa manipuloimaan tai mitätöimään.
Niin se "raja" ei ole mikään valmis idea jossain eetterissä. Se "raja" muodostuu kunnioittavasta suhteesta lapseen, siitä mikä tuntuu oikealta juuri teidän suhteessanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsella oli kuudennella luokalla tosi paljon poissaoloja pää- ja mahakipujen vuoksi. Ja aina oli väsynyt, makasi sängyssä ja valitti. Varmasti oli ainakin osittain psyykkistä, koska hänellä oli joku paikka kipeä aina, kun oli koe tulossa tai muuten jotain erikoista koulussa. Juteltiin opettajien, koulukuraattorin ja perheneuvolan työntekijän kanssa. Jonkin verran auttoi kouluun lähtöön se, kun lupasin, että menee vaan kouluun, niin saa tulla kesken päivän pois koulusta, jos ei pysty olemaan. Hän oli kuitenkin loppuun saakka.
Käytiin myös lääkärillä, tutkittiin kakkanäytteet ja verikokeet ym, mutta niistä ei löytynyt muuta kuin, että on alhainen ferritiini. Ferritiini on siitä hankala, kun monetkaan lääkärit ei osaa sitä hoitaa. Tuokin sanoi, että ei kannata syödä rautaa , koska se voi tehdä lisää mahakipua. Sanoin silti, että jos kokeilen kuitenkin ja lääkäri antoi luvan. En tiedä johtuuko siitä vai ympäristön muutoksesta, kun on siirtynyt yläasteelle, mutta nyt seitsemäs luokka on mennyt paljon paremmin. Hän on muutenkin paljon toimeliaampi kotona, siivoaa huoneensa ja tekee läksynsä oma-aloitteisesti. Stressaantuneelta vaikuttaa, kun on paljon kokeita, mutta kukapa ei olisi. Kokeet ovat menneet hyvin. Poissaoloja on ollut nytkin, mutta vähemmän ja niihin on selkeämpi syy.
Vierailija kirjoitti:
"Missä teidän mielestänne menee se raja, että koulusta voi jäädä pois?"
Siinä, ettei lapsi HALUA mennä keskustelusta huolimatta.
Mitä, jos lapsi kävisi koulua vain osittain, ja suorittaisi osan oppivelvollisuudesta itsenäisesti? Osa koulunkäntiä vaan rankasti pois. Niin minä tekisin.
Toinen vaihtoehto olisi harkita Steiner-koulua tms. Mutta tnäistä minulla ei ole kokemusta, niin että voisin suositella. Neuvoni on, että hän lopettaisi koulun osittain; kävisi koulua osa-aikaisesti.
Motä se steinerkouluun vaihtaminen auttaisi?
T. Steinerlukion käynyt
Omalla lapsella alkoi olemaan tuommoista kuudennella luokalla.
7. luokalla kävi koulussa vain viitenä päivänä koko vuoden aikana. Ei vaan pystynyt menemään kouluun eikä olemaan siellä. Ongelman syytä tietysti selviteltiin kovasti ja monien tutkimusten jälkeen ongelmaksi paljastui autismi.
Lievemmissä tapauksissa diagnoosin saa tyypillisesti vasta teini-iässä tai aikuisena.
Ensi syksynä siirtyy sairaalakouluun.