Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmsiet antaa lastensa lihoa?
18.05.2016 |
Tekee pahaa katsoa kun nykypäivänä näkee vaan entistä enemmän lihavia lapsia.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä teille lihava lapsi. Minkä ikäiseltä, kokoiselta ja maalaiselta näyttää? Oletteko nähneet noin lihavia tuonikäisiä Suomessa? Vaikuttaako tytön lihavuus hänen liikkeisiinsä videolla ja hengästymiseen kohdassa 02:20? Millaisella ruokavaliolla arvelette hänen lihoneen tuon kokoiseksi? Uskotteko hänen harrastavan liikuntaa, ja mitkä voisivat olla hänen harrastuksensa?Kerran näin tuota kaliiberia olleen n. 10-12v pojan perheineen ruokakaupan kassalla. Ostivat isot määrät sipsiä, limua, pakastepizzaa, ranskalaisia, eineslihapullia, nakkeja, karkkia, jätskiä... oli siellä sentään rasia minitomaatteja. Ei varmaan tarvitse sanoa, että vanhemmat eivät olleet normaalipainoisia. Minua ei yleensä muiden lihavuus hetkauta, enkä itsekään ole mikään keijukainen, mutta vähän teki mieli jo sanoa näille ihmisille, että katsokaa vähän mitä tuli ostettua.
Minäkin olen nähnyt vain muutaman tuonkokoisen pojan, en tyttöjä :/ samoja ruokia uskon videon tytönkin perheineen syövän
Tarkoitin että valitettavasti ei ole tuonkokoisis tai lihavampia tyttöjä tullut vastaan, siksi :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse toimin murrosikäisten teinien kanssa päivittäin ja olen pannut merkille, että ylipaino on yleistynyt. Suurin osa nuorista on normaalipainoisia ja liikkuvia, mutta tekee kyllä ikävää katsoa kun ylipainoisten määrä vähä vähältä lisääntyy.
T. yläkoulun ope
1. Aamupalaksi sokerimuroja tai paahtoleipää kunnon sokerihillolla. Kaverina tuoremehua.
2. Koululounas
3. Välipalaksi sokerivanukas ja ehkä yks kiva banaani ja mehulla alas.
4. Päivälliseksi jotain einestä tai puolivalmistetta. Tai sitten se kotiruoka on kunnolla voilla tai kermalla höystettyä. Tai voi olla terveellistäkin, mutta paljon auta muihin päivän syömisiin...
5. Ehkä vähän herkkuja iltapalaksi tai sokerimuroja/leipää/vanukasta...
Arvaatte varmaan paljon tosta tulee sokeria ja rasvaa päivässä? Päälle liikkumattomuus pleikkarin tai älypuhelimen edessä.
Tosi monet lasten välipalat on täynnä sokeria, mutta kaupan ne vaan käy. Vanukasta kiva syödä.
Koska nälkä lähtee syömällä ja muija juomalla :)
Ja eikös Fäti oo cool ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä huonot ruokatottumukset ja liikkumattomuus on jotenkin syväkoodattu koko äidinpuoleiseen sukuun (isän puolta ei ole/ei ole hengissä). Kukaan ei ole ikinä harrastanut mitään liikuntaa, syövät sitä mitä tulee eteen ja alkoholikin maistuu. Oma äitini on ollut tukeva koko elämänsä ja lihava esikoisensa jälkeen. Ilmeisesti hän ei itsekään tajua koko asiaa, pitää luonnollisena. Muistan lapsuudesta, kun minua kiusattiin lihavuudesta jo ala-asteella, että "meidän suvun naiset nyt vaan on isoluisia, älä välitä". Meille lapsille syötettiin paskaa ruokaa ja aivan järjettömät määrät, kivahan se on ollut kotoa muuttamisen jälkeen tajuta. Kaikki kolme ollaan oltu lihavia. Minä nyt ainoana, joka on saanut elämäntaparemontin aikaisiksi ja painon alas, siinä missä muut vain jatkavat paisumistaan.
Lyhyesti: välinpitämättömyys ja tajuamattomuus. Lihavuuden ottaminen luonnontilana, koska muutkin perheessä/suvussa ovat lihavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Einekset, liikkumattomuus ja teknologian kehitys.
Minun pikkuveljeni (15-v.) on ollut jo ala-asteesta asti ylipainoinen. Hän on äitini iltatähti, minä taas keskimmäinen ja 27, eli kasvettu ollaan ihan eri aikaan. Jo kun pikkuveljeni oli pieni ja osoitti lihomisen merkkejä, yritin puhua äidille asiasta. Hänen mielestään lasta vaan yritetään saada samaan muottiin kuin kaikki muut ja hänhän syö terveellisesti!
Tosiasiassa ruoka maistui tosi hyvin ja äiti tuputti aina lisää. Karkkipäivänä ei kielletty mitään ja homma meni ihan överiksi. Lopulta karkkipäivistä lipsuttiin ja niitä syötiin aina. Pikkuveli saattoi syödä myös salaa, ja hän on muutenkin aina ahminut. Alkoholisti-isänsä hylkäsi hänet jo pienenä ja myös häntä äiti on syyttänyt ylipainosta. Ei koskaan itseään.
Tällä hetkellä veli on todella lihava ja se harmittaa, mutta asiasta on tullut aikamoinen tabu perheessä. Vielä muutama vuosi sitten yritin puhua äidille, mutta sain osakseni huutoa ja kuulin olevani kontrollifriikki ja sairas ja itse anorektinen (olen 172 ja painan 63kg). Äiti aina mainostaa tekevänsä oikein huipputerveellistä ruokaa ja että oikein paljon syödään kasviksia. Annoskoot ovat hillittömiä ja ruokaa tuputetaan edelleen. VÄLIPALAA! ILTAPALAA! AAMUPALAA! VOI JUODA MONTA LASIA MAITOA PÄIVÄSSÄ KUN EI SE LIHOTA!
Äiti myös leipoo monta kertaa viikossa. Valmispizzalaatikoita lojuu pahviroskiksessa ja sokerilimupulloja kaapissa. Eihän light-lukuja voi juoda kun ne ovat epäterveellisiä.
Itse olen luovuttanut asian suhteen ja en jaksa enää tapella. Taustalla on kyllä muutakin isoa kränää ja katkeruutta minun ja äidin välillä. Siinähän hankkivat yhdessä suonitukokset ja diabetekset.
Upp