Ja vastaukseksiko odotat pelkästään toteamusta, että kun perheet syövät roskaruokaa, niin lapset lihovat. Kyse on kuitenkin paljon laajemmasta asiasta. Ravitsemus on vain yksi osa. Aloittaa pitäisi oikeastaan siitä kun televisio alkoi yleistyä kodeissa. Liikunta alkoi sen myötä selvästi vähetä ja paino nousta. Seuraava tekijä on peruskoulun tulo ja sen myötä ovelta-ovelle-koululaiskuljetukset. Normaali arkiliikunta väheni taas ja kasvatti laardikerroksia. Niin kauan kuin koulukyytejä ei ollut, lapset kuluttivat energiaa koulumatkoihin jalkaisin, pyörällä, suksilla. Parempi taloudellinen tilanne ja sen myötä karkkien ja muiden herkkujen ostaminen ovat yleistyneet huimasti - ja kasvattaneet läskimäärää. Ja viimeisenä, mutta ei vähäisempänä nykyaikaiset älylaitteet. Perheenjäsenet istuvat kukin omassa kuplassaan ja näpyttelevät puhelintaan, tablettiaan tai läppäriään ja tunkevat kitusiinsa karkkeja ja sipsejä. Monessa perheessä ei enää laiteta kotona ruokaa kuin ehkä viikonloppuisin. Koululaisille on tarjolla maksuton lämmin ateria joka koulupäivä, mutta liian moni jättää sen väliin ja hakee kioskilta munkkeja ym. roskaa. Vieläkö ihmettelet, että lapset sekä vanhemmat lihovat jatkuvasti.
Mä en tajua missä te näätte niitä niin lihavia lapsia niin paljon?
Aina löytyy joku pullero, mutta suurin osa on normaaleja. Näin oli minunkin lapsuudessani noin 30 vuotta sitten. Eli yleistynyt mistä? Pula-ajoista? Jaa... Miksiköhän...
Mä en tajua missä te näätte niitä niin lihavia lapsia niin paljon?
Aina löytyy joku pullero, mutta suurin osa on normaaleja. Näin oli minunkin lapsuudessani noin 30 vuotta sitten. Eli yleistynyt mistä? Pula-ajoista? Jaa... Miksiköhän...
Huonommilla asuinalueilla näyttää olevan enemmän lihavia lapsia kuin paremmilla, ainakin täälläpäin.
Mä en tajua missä te näätte niitä niin lihavia lapsia niin paljon?
Aina löytyy joku pullero, mutta suurin osa on normaaleja. Näin oli minunkin lapsuudessani noin 30 vuotta sitten. Eli yleistynyt mistä? Pula-ajoista? Jaa... Miksiköhän...
Huonommilla asuinalueilla näyttää olevan enemmän lihavia lapsia kuin paremmilla, ainakin täälläpäin.
Ok. Jos tuo pitää paikkanssa, niin eikö ennen sitten ollut?
"Lapsuusiän lihavuus on yhteydessä vanhempien sosioekonomiseen asemaan.
Lapsuusiän lihavuus liittyy etupäässä vanhempien alempaan sosiaaliryhmään koulutuksen tai tulojen suhteen.
Vanhempien terveyskäyttäytyminen ennen lapsen syntymää ja sen jälkeen on yhteydessä lapsuusiän lihavuuteen.
Äidin tupakointi raskauden aikana näyttää liittyvän lasten ylipainon riskiin.
Liikunnallisesti passiivisten vanhempien lapset liikkuvat keskimääräistä vähemmän, ja heillä on suurentunut lapsuusiän lihavuuden riski.
Imeväisiän ravitsemus on yhteydessä lapsuusiän lihavuuteen.
Imeväisten rintaruokinta vähentää korvikeruokintaan verrattuna ylipainon riskiä lapsuusiässä A.
Lisäruokien käytön varhainen aloittaminen saattaa rintaruokinnan kestosta riippumatta olla yhteydessä ylipainon riskiin ja suurentuneeseen painoindeksiin aikuisiässä ."
Lapsella kaksi sairautta, toinen altistaa ylipainolle ja toisen lääkkeet lihottaa. Lapsi liikkuu ja syö normaalia ruokaa. Hänellä on ylipainoa n. 3kg. Muut lapset ovat hoikkia.
Tässä meidän tekosyy.
Mä en tajua missä te näätte niitä niin lihavia lapsia niin paljon?
Aina löytyy joku pullero, mutta suurin osa on normaaleja. Näin oli minunkin lapsuudessani noin 30 vuotta sitten. Eli yleistynyt mistä? Pula-ajoista? Jaa... Miksiköhän...
Ennen ei tainnut olla samanlaista "WT-kulttuuria" kuin nykyään. Niillä ne punkerolapset yleensä on.
Esim. Stand By Me- leffassa oli vähän pullea poika, siihen aikaan selvä läski, jolle muut hahmot saattoivat piruilla painosta. Näyttää aika normaalipainoiselta ja elokuvassa liikkuu ketterästi ulkona, eli oikein sporttinen tapaus, kun vertaa nykypäivän läskeihin älypuhelimenorjiin.
Kansakoulun neljännen luokan luokkakuvassani vuodelta -54 ei neljänkymmenen oppilaan joukossa näytä olevan yhtään ainutta lihavaa lasta. Koko oppikoulu- ja lukioajaltani muistan vain yhden tytön, joka ehkä oli jonkin verran ylipainoinen.
Lapsuudessani 1980-luvulla, oli joka luokassa 3-5 ylipainoista lasta. Määrä on varmasti aika samoissa?
Minun lapsuudessa 1990-luvulla oli yksi ylipainoinen luokalla, aina ei sitäkään.
Muistelisin samaa. Yksi ylipainoinen lapsi taisi olla per luokka noin keskimäärin. Tämä oli 90-luvulla. Enemmän taisi olla laihanpuoleisia. Varmaan tämä teknologian kehittyminen vaikuttaa. Tuolloin oltiin enemmän liikkeessä.
Ja vastaukseksiko odotat pelkästään toteamusta, että kun perheet syövät roskaruokaa, niin lapset lihovat. Kyse on kuitenkin paljon laajemmasta asiasta. Ravitsemus on vain yksi osa. Aloittaa pitäisi oikeastaan siitä kun televisio alkoi yleistyä kodeissa. Liikunta alkoi sen myötä selvästi vähetä ja paino nousta. Seuraava tekijä on peruskoulun tulo ja sen myötä ovelta-ovelle-koululaiskuljetukset. Normaali arkiliikunta väheni taas ja kasvatti laardikerroksia. Niin kauan kuin koulukyytejä ei ollut, lapset kuluttivat energiaa koulumatkoihin jalkaisin, pyörällä, suksilla. Parempi taloudellinen tilanne ja sen myötä karkkien ja muiden herkkujen ostaminen ovat yleistyneet huimasti - ja kasvattaneet läskimäärää. Ja viimeisenä, mutta ei vähäisempänä nykyaikaiset älylaitteet. Perheenjäsenet istuvat kukin omassa kuplassaan ja näpyttelevät puhelintaan, tablettiaan tai läppäriään ja tunkevat kitusiinsa karkkeja ja sipsejä. Monessa perheessä ei enää laiteta kotona ruokaa kuin ehkä viikonloppuisin. Koululaisille on tarjolla maksuton lämmin ateria joka koulupäivä, mutta liian moni jättää sen väliin ja hakee kioskilta munkkeja ym. roskaa. Vieläkö ihmettelet, että lapset sekä vanhemmat lihovat jatkuvasti.
Juuri näin. Lisäksi on hävinnyt käsite siitä, mikä on normaalia tai kohtuullista. Lisättyä sokeria saatetaan vetää päivässä enemmän kuin kahdessa viikossa kuuluisi ymmärtämättä asiaa. Annoskoot ja ruokavälit ovat jotenkin unohtuneet. Tiedän lapsia, joille tarjotaan lounaan ja aamiaisen välillä pari välipalaa jo... Lapsille pelätään sanoa ei tai kieltää mitään. Olen tavannut pikulapsia, jotka syävät sokerivanukkaita normaaleina aamu- ja välipaloina ja vanhemmat ihan tosissaan selittävät, että heidän lapsensa ei juurikaan saa herkkuja. Vanhemmilta on hävinnyt ymmärrys siitä paljonko on paljon ja mikä on sitä oikeaa ruokaa.
Sama pätee liikuntaan ja liikkumiseen yleensä. Liikunta saattaa rajoittua pariin ohjattuun tuntiin liikuntaa viikossa, vaikka liikkumista pitäisi tulla pari tuntia joka päivä. On kadonnut ymmärrys siitä, mihin lapsi pystyy. Ennen oli normaalia, että pienetkin lapset kävelivät kilometrejä ja kilometrejä päivässä. Nyt jotkut vanhemmat pitävät pientäkin kävelymatkaa jotenkin ylivoimaisena lapselleen.
Lapset ovat suht liikkuvialuonnostaan, mutta heidän vapaa-ajastaan ja mielenkiinnostaan kilpailevat pelit, kännykät ja somet.
Kansakoulun neljännen luokan luokkakuvassani vuodelta -54 ei neljänkymmenen oppilaan joukossa näytä olevan yhtään ainutta lihavaa lasta. Koko oppikoulu- ja lukioajaltani muistan vain yhden tytön, joka ehkä oli jonkin verran ylipainoinen.
Kävin alakoulun 80-luvulla. Luokka-asteellamme oli yksi lihava lapsi. Tosin hänkin olisi nykykriteereillä lähellä normaalia (hänen kokoisiaan pullukoita on lapseni luokalla useita). Tämä luokkamme lihava lapsi pelaili ja urheili muiden mukana illat pitkät ulkona ja oli kuitenkin varsin hyvässä kunnossa.
Ja vastaukseksiko odotat pelkästään toteamusta, että kun perheet syövät roskaruokaa, niin lapset lihovat. Kyse on kuitenkin paljon laajemmasta asiasta. Ravitsemus on vain yksi osa. Aloittaa pitäisi oikeastaan siitä kun televisio alkoi yleistyä kodeissa. Liikunta alkoi sen myötä selvästi vähetä ja paino nousta. Seuraava tekijä on peruskoulun tulo ja sen myötä ovelta-ovelle-koululaiskuljetukset. Normaali arkiliikunta väheni taas ja kasvatti laardikerroksia. Niin kauan kuin koulukyytejä ei ollut, lapset kuluttivat energiaa koulumatkoihin jalkaisin, pyörällä, suksilla. Parempi taloudellinen tilanne ja sen myötä karkkien ja muiden herkkujen ostaminen ovat yleistyneet huimasti - ja kasvattaneet läskimäärää. Ja viimeisenä, mutta ei vähäisempänä nykyaikaiset älylaitteet. Perheenjäsenet istuvat kukin omassa kuplassaan ja näpyttelevät puhelintaan, tablettiaan tai läppäriään ja tunkevat kitusiinsa karkkeja ja sipsejä. Monessa perheessä ei enää laiteta kotona ruokaa kuin ehkä viikonloppuisin. Koululaisille on tarjolla maksuton lämmin ateria joka koulupäivä, mutta liian moni jättää sen väliin ja hakee kioskilta munkkeja ym. roskaa. Vieläkö ihmettelet, että lapset sekä vanhemmat lihovat jatkuvasti.
Juuri näin. Lisäksi on hävinnyt käsite siitä, mikä on normaalia tai kohtuullista. Lisättyä sokeria saatetaan vetää päivässä enemmän kuin kahdessa viikossa kuuluisi ymmärtämättä asiaa. Annoskoot ja ruokavälit ovat jotenkin unohtuneet. Tiedän lapsia, joille tarjotaan lounaan ja aamiaisen välillä pari välipalaa jo... Lapsille pelätään sanoa ei tai kieltää mitään. Olen tavannut pikulapsia, jotka syävät sokerivanukkaita normaaleina aamu- ja välipaloina ja vanhemmat ihan tosissaan selittävät, että heidän lapsensa ei juurikaan saa herkkuja. Vanhemmilta on hävinnyt ymmärrys siitä paljonko on paljon ja mikä on sitä oikeaa ruokaa.
Sama pätee liikuntaan ja liikkumiseen yleensä. Liikunta saattaa rajoittua pariin ohjattuun tuntiin liikuntaa viikossa, vaikka liikkumista pitäisi tulla pari tuntia joka päivä. On kadonnut ymmärrys siitä, mihin lapsi pystyy. Ennen oli normaalia, että pienetkin lapset kävelivät kilometrejä ja kilometrejä päivässä. Nyt jotkut vanhemmat pitävät pientäkin kävelymatkaa jotenkin ylivoimaisena lapselleen.
Lapset ovat suht liikkuvialuonnostaan, mutta heidän vapaa-ajastaan ja mielenkiinnostaan kilpailevat pelit, kännykät ja somet.
Tähän kaikkeen voisi vielä lisätä nykyvanhempien taipumuksen ulkoistaa vastuu pois itsestään. Ei haluta ottaa vastuuta asioista oikeasti. Yksi mitä olen havainnut on myös kehonkuvan vääristymät vanhemmalla suhteessa lapseen: Lihava alakoululainen saatetaan vielä nähdä söpönä taaperona, jolla on vauvarasvaa..
Sivut
Miksi lapsi ei sais olla paremmin syödyn näköinen tai ihmisen pitäisi olla laiha?
Ja vastaukseksiko odotat pelkästään toteamusta, että kun perheet syövät roskaruokaa, niin lapset lihovat. Kyse on kuitenkin paljon laajemmasta asiasta. Ravitsemus on vain yksi osa. Aloittaa pitäisi oikeastaan siitä kun televisio alkoi yleistyä kodeissa. Liikunta alkoi sen myötä selvästi vähetä ja paino nousta. Seuraava tekijä on peruskoulun tulo ja sen myötä ovelta-ovelle-koululaiskuljetukset. Normaali arkiliikunta väheni taas ja kasvatti laardikerroksia. Niin kauan kuin koulukyytejä ei ollut, lapset kuluttivat energiaa koulumatkoihin jalkaisin, pyörällä, suksilla. Parempi taloudellinen tilanne ja sen myötä karkkien ja muiden herkkujen ostaminen ovat yleistyneet huimasti - ja kasvattaneet läskimäärää. Ja viimeisenä, mutta ei vähäisempänä nykyaikaiset älylaitteet. Perheenjäsenet istuvat kukin omassa kuplassaan ja näpyttelevät puhelintaan, tablettiaan tai läppäriään ja tunkevat kitusiinsa karkkeja ja sipsejä. Monessa perheessä ei enää laiteta kotona ruokaa kuin ehkä viikonloppuisin. Koululaisille on tarjolla maksuton lämmin ateria joka koulupäivä, mutta liian moni jättää sen väliin ja hakee kioskilta munkkeja ym. roskaa. Vieläkö ihmettelet, että lapset sekä vanhemmat lihovat jatkuvasti.
Mä en tajua missä te näätte niitä niin lihavia lapsia niin paljon?
Aina löytyy joku pullero, mutta suurin osa on normaaleja. Näin oli minunkin lapsuudessani noin 30 vuotta sitten. Eli yleistynyt mistä? Pula-ajoista? Jaa... Miksiköhän...
Vastaus: lihavat. Yleensä lihavilla vanhemmilla on lihavat lapset.
Huonommilla asuinalueilla näyttää olevan enemmän lihavia lapsia kuin paremmilla, ainakin täälläpäin.
Lapsuudessani 1980-luvulla, oli joka luokassa 3-5 ylipainoista lasta. Määrä on varmasti aika samoissa?
Ok. Jos tuo pitää paikkanssa, niin eikö ennen sitten ollut?
Minun lapsuudessa 1990-luvulla oli yksi ylipainoinen luokalla, aina ei sitäkään.
Lasten lihavuudesta on jo käypä hoito-suosituskin olemassa. Kysymyksessä ei ole mikään pikkujuttu, ihan terveyden kannalta ajateltuna. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50034
Lapsella kaksi sairautta, toinen altistaa ylipainolle ja toisen lääkkeet lihottaa. Lapsi liikkuu ja syö normaalia ruokaa. Hänellä on ylipainoa n. 3kg. Muut lapset ovat hoikkia.
Tässä meidän tekosyy.
Ennen ei tainnut olla samanlaista "WT-kulttuuria" kuin nykyään. Niillä ne punkerolapset yleensä on.
Näky ei siltikään taida olla ihan sama. Ennen lihava lapsi oli ehkä lievän ylipainon puolella, nykyään merkittävän tai sairaanloisen.
https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/cd/0c/cc/cd0cccd44ebca552f1892226dae0d0a9.jpg
Esim. Stand By Me- leffassa oli vähän pullea poika, siihen aikaan selvä läski, jolle muut hahmot saattoivat piruilla painosta. Näyttää aika normaalipainoiselta ja elokuvassa liikkuu ketterästi ulkona, eli oikein sporttinen tapaus, kun vertaa nykypäivän läskeihin älypuhelimenorjiin.
http://s91.photobucket.com/user/agentbedhead/media/Four/standbyme.jpg.html
Muutama syy:
Sokeriaineenvaihdunta, rasva-aineenvaihdunta, diabetes, rasvamaksa, tuki- ja liikuntaelimet.
Kansakoulun neljännen luokan luokkakuvassani vuodelta -54 ei neljänkymmenen oppilaan joukossa näytä olevan yhtään ainutta lihavaa lasta. Koko oppikoulu- ja lukioajaltani muistan vain yhden tytön, joka ehkä oli jonkin verran ylipainoinen.
Muistelisin samaa. Yksi ylipainoinen lapsi taisi olla per luokka noin keskimäärin. Tämä oli 90-luvulla. Enemmän taisi olla laihanpuoleisia. Varmaan tämä teknologian kehittyminen vaikuttaa. Tuolloin oltiin enemmän liikkeessä.
Juuri näin. Lisäksi on hävinnyt käsite siitä, mikä on normaalia tai kohtuullista. Lisättyä sokeria saatetaan vetää päivässä enemmän kuin kahdessa viikossa kuuluisi ymmärtämättä asiaa. Annoskoot ja ruokavälit ovat jotenkin unohtuneet. Tiedän lapsia, joille tarjotaan lounaan ja aamiaisen välillä pari välipalaa jo... Lapsille pelätään sanoa ei tai kieltää mitään. Olen tavannut pikulapsia, jotka syävät sokerivanukkaita normaaleina aamu- ja välipaloina ja vanhemmat ihan tosissaan selittävät, että heidän lapsensa ei juurikaan saa herkkuja. Vanhemmilta on hävinnyt ymmärrys siitä paljonko on paljon ja mikä on sitä oikeaa ruokaa.
Sama pätee liikuntaan ja liikkumiseen yleensä. Liikunta saattaa rajoittua pariin ohjattuun tuntiin liikuntaa viikossa, vaikka liikkumista pitäisi tulla pari tuntia joka päivä. On kadonnut ymmärrys siitä, mihin lapsi pystyy. Ennen oli normaalia, että pienetkin lapset kävelivät kilometrejä ja kilometrejä päivässä. Nyt jotkut vanhemmat pitävät pientäkin kävelymatkaa jotenkin ylivoimaisena lapselleen.
Lapset ovat suht liikkuvialuonnostaan, mutta heidän vapaa-ajastaan ja mielenkiinnostaan kilpailevat pelit, kännykät ja somet.
Kävin alakoulun 80-luvulla. Luokka-asteellamme oli yksi lihava lapsi. Tosin hänkin olisi nykykriteereillä lähellä normaalia (hänen kokoisiaan pullukoita on lapseni luokalla useita). Tämä luokkamme lihava lapsi pelaili ja urheili muiden mukana illat pitkät ulkona ja oli kuitenkin varsin hyvässä kunnossa.
Tähän kaikkeen voisi vielä lisätä nykyvanhempien taipumuksen ulkoistaa vastuu pois itsestään. Ei haluta ottaa vastuuta asioista oikeasti. Yksi mitä olen havainnut on myös kehonkuvan vääristymät vanhemmalla suhteessa lapseen: Lihava alakoululainen saatetaan vielä nähdä söpönä taaperona, jolla on vauvarasvaa..
Sivut