Millä ihan tavalliset kotiäidit rahottaa nämä rodinit ja gugguut
Ihan hirveen hintasia. Ollaan ihan hyvin tienaavia, eikä tulis mieleenkään maksaa jostain taaperon jumppiksesta 80€. Millä nämä lähihoitaja- raksamies vanhemmat ostelee noita, varsinkin jos toinen on hoitovapaalla?
Siis nämä kenellä on lapsilla päästä varpaisiin tän hetken muotivermettä.
Kommentit (34)
Mikä on rodin? Mikä on gugguu? Mikä on jumppis?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on rodin? Mikä on gugguu? Mikä on jumppis?
Mini Rodini ja Gugguu on vaatemerkkejä ja jumppis on sellanen kokopuku?
Enemmän mua kiinnostais tietää et MIKSI ne noita ostaa... En ole ikinä tajunnut tuota merkkivaatesekoilua.
Kiinnostavintahan tässä on se, et just tuollaset perheet niitä usein ostaa eikä ne varakkaammaat
En osta Mini Rodinia tai Gugguuta, mutta olen ostanut esim. Noshin ja Wimman vaatteita lapselle. Ja ostan niitä siksi, että yritän siirtyä vaatteidenkin kohdalla hieman eettisempään suuntaan. Nykypäivän vaateteollisuuden eettiset ongelmat lienevät sen verran tuttuja, ettei tarvitse tässä referoida?
Vierailija kirjoitti:
Enemmän mua kiinnostais tietää et MIKSI ne noita ostaa... En ole ikinä tajunnut tuota merkkivaatesekoilua.
Uskovat, että nostaa perheen statusta muiden silmissä.
Ruotsalaisia kotiäiteäjä/hoitovapaalla olevia seuranneena ihmettelen, että millä he rahoittavat omat Odd Molly-ostoksensa. Pahimmilla Odd Molly-fanaatikoilla on Odd Mollyä päällä kerros kerrokselta, aluspaidasta takkiin asti. Siinä välillä tietty myös samaiselta merkiltä paitapusero, villatakki, huivi, ranteenlämmittimet, sukkahousut, mekko, pitkät villasukat, sateisina päivinä myös kumisaappaat. Kun jo ne pelkät villasukat maksaa 85 euroa ja ranteenlämmittimet 65-70 euroa, niin ei voi muuta kuin ihmetellä, että millä nuo kaikki rahoitetaan. Ja nuo fanaatikot ei tunnu juuri alesta ostelevan mitään vaan kaikki haetaan kaupasta saman tien kun ne sinne tulee (kun on ensin haaveiltu niistä kuukausitolkulla samanmielisten kanssa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän mua kiinnostais tietää et MIKSI ne noita ostaa... En ole ikinä tajunnut tuota merkkivaatesekoilua.
Uskovat, että nostaa perheen statusta muiden silmissä.
Veikkaan, että vain harvat edes tunnistavat jotain vaatemerkkejä. Tai minä en ainakaan tunnista.
Oiskohan myös niin että nämä mini rodini tyypit kulkevat poikkeuksetta bugaboon rattailla. Ostavat ikäänkuin "vähän paremman äidin" statuksen sillä kun "panostavat lapsiinsa" . Mitä köyhempi äiti, sen suuremmalta satsaukselta kalliit varusteet tuntuvat ja sitä paremmaksi äidiksi itsensä tuntee. Onko ihme että maailma muuttuu koko ajan vaan pinnallisemmaksi kun menestystä tärkeämpää on menestyneeltä näyttäminen. Häh?
Isovanhemmat maksaa.
Mikä on ihan käsittämätöntä ja mielestäni hyväksikäyttöä. Ihan turha perustella jälleenmyyntiarvolla tms.kun osa pesee ne kuitenkin pilalle.
Kaveri panostaa lastensa vaatteisiin, söpöiltähän ne muksut näyttää (ovat muutenkin nättejä) ja kaveri sanoo että pitää tuota vähän kuin harrastuksenaan. Ostaa paljon käytettynä ja myy eteenpäin, joten vie enemmänkin aikaa kuin rahaa. Kyllähän sitä postimerkkeilyäkin harrastetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän mua kiinnostais tietää et MIKSI ne noita ostaa... En ole ikinä tajunnut tuota merkkivaatesekoilua.
Uskovat, että nostaa perheen statusta muiden silmissä.
Veikkaan, että vain harvat edes tunnistavat jotain vaatemerkkejä. Tai minä en ainakaan tunnista.
Ne tunnistaa, joita kiinnostaa. En minäkään tunnista, mutta sukulaislapselle ostan näitä kalliita merkkivaatteita, koska äitinsä niistä tykkää. Mutta minä taas tunnistan vanhoja Arabian astioita ja baijerilaista posliinia, vaikka harva niitäkään tunnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri panostaa lastensa vaatteisiin, söpöiltähän ne muksut näyttää (ovat muutenkin nättejä) ja kaveri sanoo että pitää tuota vähän kuin harrastuksenaan. Ostaa paljon käytettynä ja myy eteenpäin, joten vie enemmänkin aikaa kuin rahaa. Kyllähän sitä postimerkkeilyäkin harrastetaan?
"Kaveri sanoo"🙊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri panostaa lastensa vaatteisiin, söpöiltähän ne muksut näyttää (ovat muutenkin nättejä) ja kaveri sanoo että pitää tuota vähän kuin harrastuksenaan. Ostaa paljon käytettynä ja myy eteenpäin, joten vie enemmänkin aikaa kuin rahaa. Kyllähän sitä postimerkkeilyäkin harrastetaan?
"Kaveri sanoo"🙊
Heh, kuule jos näkisit meidän muksut kuluneissa vermeissään niin kävis sullekin aika selväksi että todellakin toinen ihminen kyseessä :D
Mulle lastenvaatteet ovat myös jonkinlainen harrastus. Saan niistä iloa. Mutta ei ole koskaan ollut tarve esittää kenellekään mitään, enkä ole mitenkään uskollinen tietyille merkeille. Mä olen rahoittanut ne ihan säästöilläni. Olen aina ollut pienituloinen, mutta säästäväinen. Joskus harvoin olen myös saanut esim. isältäni satasen saatesanoin osta lapsille, mitä haluat.
Harrastaa lasten söpöksi pukemista. Kuulostaa minusta ainakin vähän huolestuttavalta, ei omia lapsiaan voi oikein harrastaa kun ihmisiä he ovat. Minua kammoksuttaa kun vanhemmuudesta tehdään joku oma harrastus. En minä voi puolisoakaan nukkenani pitää? Mitä tällä paikataan?
Meillä olisi varmasti varaa jotain tuollaisia vaatteita ostaa, mutta ikimaailmassa en ostaisi. Ostan lapselle vaatteita käyttöön enkä harrasta hänen stailaamistaan, en ylipäätänsä pidä tätä vanhemmuutta harrastuksena.
En minä rodinia ymmärrä, mutta Gugguun kyllä. Eli kotimaisuus ja halu tukea kotimaista lastenvaatebrändiä. Sitä olen itsekin tehnyt, pitkin hampain tosin koska ovat niin kalliita. Itse olen ostellut Melli Ecodesing vaatteita ihan kannatussyistä. Ja myös tykästynyt laatuun. On muitakin kotimaisia lastenvaatehelmiä. Mutta niitä on vain osa, muuten ostelen kirppareilta. Tosin sieltäkin yritän etsiä kotimaisia, koska sekin omalta osaltaan tekee niiden ostamisen kannattavaksi.
Näitä Ruotsalaisia olen alkanut jopa boikotoida, ne kyllä osaa tehdä mistä tahansa brändin ominkin voimin.
Eli merkkikysymys on täysin se ja sama, haluan vain Suomenkin pärjäävän paremmin tässä kilpailussa. Ensimmäisen lapseni aikana ei kotimaisia lastenvaatteita saanut mistään, nyt niillä on jo onneksi vähän jalansijaa...
Lapsellista touhua. En itse noita merkkejä tunnista, mutta jos kuulen jonkun maksaneen satasia vauvan/taaperon potkupuvuista, joilla on tarkoitus möyriä hiekassa ja lattioilla ja jotka uivat mössöruuissa ja puklussa, niin pidän tämmöistä ihmistä kyllä ihan pellenä.
On niitä järkeviäkin harrastuksia. Lukekaa vaikka kirjoja.
Mä ostelen noita 😃 Syitä on monia, ja vähän kotiäidin harrastuksena mä sitä pidän. Kallis hinta itselläni vähentää kulutusta, jota pidän hyvänä asiana.
Pyrin ostamaan eettisesti tuotettuja vaatteita, jotka on valmistettu hyvistä ja kestävistä materiaaleista. Suomalaisuus on myös plussaa. En siis koskaan osta mitään ketjumyymälöistä, kuten Lindex tai h&m, vaan ostan peruskaman mieluummin kirppikseltä käytettynä eurolla tai kahdella. En käytä vaatteisiin huikeita summia, monet tutuista käyttää paljon enemmän vaikka ei osta kalliita kertaostoksia. Kymmenet kympin housut --- > kahdet 50€ housut. Lasten kaapit ei pursua vaatetta, vaan jokainen vaate on tarpeellinen. Ei ole mitään kaapin perälle jääviä kukkamekkoja tai kolmia shortseja helteitä odottelemassa. Minulla on 2v ja 4v lapset, 2v:lle on säilynyt aikalailla kaikki isosisarukselta, eikä lapsille tarvitse useimpina kuukausina ostaa yhtään mitään. Sit joskus laitan vaikka 200€ vaatteisiin, ja niillä mennään taas pitkään. Ei ne hikipajoissa tuotetut vaatteetkaan ilmaisia ole, ja aivan varmasti laatu kestää paremmin. Mulla on esim yksi kirppikseltä ostettu minirodinin puku, mitä kaksi lastani ja yksi serkku on käyttänyt ja se on edelleen todella hyvässä kunnossa. Mitään burberryä en sitten taas ostaisi...
Niin, ja mitenkö rahoitan? Mieheni maksaa! Tai siis olen kotiäiti, ja saan ostaa lapsille järkevällä harkinnalla mitä tarvitsee. Mies pitää myöskin laadukkaista vaatteista. Ei ole talous tähän kaatunut, vaikka ei mitään rikkaita ollakaan. Ehkä keskituloinen mies, joka elättää koko perheen.
Myyvät käytön jälkeen merkkivaatekirppiksillä, jotta saavat osan maksamastaan summasta takaisin. Lisäksi isovanhemmat, kummit, tädit ja muut sukulaiset ostavat niitä lapsille.