Miestä ketuttaa mun arkivapaat.
Olen ravintola-alalla ja usein on ma ja ti vapaita. Maanantaisin en yleensä ennen kymmentä nouse, kun edellinen yö töissä. Tiistaisin sitten vetkuttelen sängyssä, että mies kerkee lähteä. Etten häiritse työhön lähtevää ja muutenkin, että saa ottaa aamunsa rauhassa, kun on "pikkasen" aamuäreä.
Tänään sitten mies huikkas oven raosta, että oot kuitenkin hereillä, ehitkö viedä koiran. Ok, ei ongelmia.
Juotiin yhdessä kahvit ja rupattelin niitä näitä. Kaikki mitä mies sai sanottua, liittyi mun vapaaseen. Kyllähän se kelpaa vapaata viettää, kun sää on tuommoinen. Pakkohan se on tästä raahautua sorvin ääreen, kun toiset viettää vapaata. Mitä suunnitelmia vapaapäivälle? Kerroin viettäväni ihan kotinurkissa puuhastellen, ei kiirettä mihinkään. Koiran kanssa pitkän lenkin voisin päivällä tehdä. Kyllä joidenkin kelpaa, muiden kato pitää tehdä tänään töitä.
Voi V*ttu! Olisi tehnyt mieli huutaa jo vastaan, että mä teen kyllä osani. Viikonloput pitkälti menee töissä, kun joku on hänen vuoronsa vetää lonkkaa.
Kyllä mua satunnaisesti ottaa päähän, että pakko on taas lähteä, kun olisi kiva jäädä miehen kanssa tekemään kivoja asioita. Niin vaan menen kettuilematta toiselle.
Pidin suuni supussa ja nielin kiukkuni. En lähde mörrimöykyn matkaan aamusta. Hammasta purren hymyilin herttaisesti ja toivotin hyvää työpäivää ja pusun vielä muiskautin matkaan mukaan.
Miehen kohdalla ei ole kyse vain tästä aamusta, joka kertasta, jos aamusta samassa kyökissä ollaan. Se ei tiedä, että mulla on huominenkin vapaa! Ajattelin katsoa tänään lätkämatsia kosteasti, joko kotona tai baarissa. Siitähän se riemu nousee... vaikka tasan tarkkaan tiedetään, että jätkä itse istuu viikonlopun samoissa tunnelmissa ja mä olen töissä.
Teen mä sille jotain gourmetta, että isku olisi hieman pehmeäpi.
Kiitos, että sain purkaa tänne. :)
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä arkivapaita ei lueta kunnon vapaapäiviksi joidenkin mielestä. Koska eihän sitä nyt laiskotella saa sillä se olisi epäreilua muita ahkeria arkityöläisiä kohtaan!
Niinpä! Teen työtä, johon kuuluu viikonloppuvuoroja ja vastapainoksi arkivapaita. Toisinaan on kyllä vaikea saada ihmisiä tajuamaan, että en ole työtön, vaikka en ole töissä maanantaina kello 9.30. Tai ylipäätään ymmärtämään, että vapaapäivä voi olla arkena. Juttelin kerran kahvilassa miehen kanssa, joka näytti miettivän pitkään, miten tää on mahdollista ja sitten keksi, että olen varmasti sairaanhoitaja. No en ole.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli myös aikaisemmassa duunipaikassa yksi arkivapaa viikossa ja yksi duunipäivä viikonlopussa.
Miehen mielestä mun homma oli arkivapaana siivota ja puunata koti vimpan päälle, ja tehdä ruokakin vielä valmiiksi kun herra pääsee töistä kotiin.
Viikonloppuna hän sitten sai vetää lonkkaa kun minä olin töissä. Eikä puhettakaan siitä, että ruoka olisi ollut valmiina pöydässä kun pääsin kotiin.
Jostain syystä arkivapaita ei lueta kunnon vapaapäiviksi joidenkin mielestä. Koska eihän sitä nyt laiskotella saa sillä se olisi epäreilua muita ahkeria arkityöläisiä kohtaan!
Juu, arkena ei saa viettää vapaata ja huilia. Musta on hämmästyttävää, että osa kavereistanikin on samaa mieltä. Vanhemman kansan ihmettely on sen sijaan ihan arkea. Evlut kasvatus on tiukassa tässä maassa.
Mies on iltaisin toinen ihminen. Hän ei vaadi ja odota. Tuleehan sitä tässä samalla vapaata viettäessä siistittyä paikkoja, kaupat käytyä ja ruoka laitettua. Pikkuvaimoilu tulee selkärangasta.
Viikonloppuisin mies on hoitaa sapuskapuolen. Siitä olen kiitollinen.
Turhan aamuäreä heppu, iltaisin ihan toinen tyyppi. Syystä välttelen samanaikaisia aamuja.
ap
Onpa teillä outoja miehiä.. Minä teen vuorotyötä, joka kolmas viikonloppu on vapaa ja arkena sitten vaihtelevasti vapaata.
Mies ei koskaan oleta että siivoaisin tai tekisin ruuan valmiiksi vapaapäivinä tai ennen iltavuoroa. Ainoa asia mitä odottaa että teen niin käytän koirat aamulla pissalla jos olen iltavuorossa tai vapaalla. Vastaavasti jos mulla on aamuvuoro niin mies pissattaa koirat käskemättä.
Yleensä kyllä siivoan ja teen ruokaa arkivapailla niin saadaan sitten viikonloppuisin ottaa koko perhe rennosti.
Anteeksi, ihan ot mut repesin totaalisesti kun luin et "miestä ketuttaa mun arkivarpaat". t: arkiva(r)pailla itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia mitä odottaa että teen niin käytän koirat aamulla pissalla jos olen iltavuorossa tai vapaalla. Vastaavasti jos mulla on aamuvuoro niin mies pissattaa koirat käskemättä.
Yleensä kyllä siivoan ja teen ruokaa arkivapailla niin saadaan sitten viikonloppuisin ottaa koko perhe rennosti.
Ihan off topic, mutta meillä ei koirien puolesta käy tuollainen käytäntö. Tietty itse opetettuakin varmaan, mutta kun ne nukkuvat ihan rauhassa siinä kun muukin väki nukkuu, mutta jos joku herää, niin alkavat kehitellä ulospääsyä, enkä saisi mielenrauhaa, ellen käytä niitä melko pian sen jälkeen kun itsekin olen herännyt. Tuntuu, että haluan itsekin pissalle mahdollisimman pian heräämisen jälkeen, niin en raaskisi niitä jättää käyttämättä odottamaan sitä seuraavaa ylös nousijaa. :) Tietty jos se iltavuorolainen/vapaalainenkin heräilee samoihin aikoihin, mut noin muuten.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, ihan ot mut repesin totaalisesti kun luin et "miestä ketuttaa mun arkivarpaat". t: arkiva(r)pailla itsekin.
Sama! :D Mietin jo että millaisessa juhlakunnossa ne pitäisi pitää...
Mun miestä vähän ketuttaa se kun olen iltaisin ja vklp töissä, mutta ei se sitä hirveesti sano. Välillä tokaisee että "kiva olis olla viikonloppuna yhdessä, mutta sä oot aina töissä." Sit oon vaan että nii, voin jäädä myös työttömäksi mutta hän joutuu sit maksamaan kaiken:D sit se on vaan iloinen jos mulla joku vklp onkin vapaata.
Arkivapaina mä yleensä siivoilen niin ei ole ainakaan vielä ilmaissut kateellisuutta niistä ja tykkää kun on ruoka valmiina kun tulee kotiin. Musta on muuten ihanaa että saan olla vapaalla sillon kun muut on töissä. Kaupoilla voi käydä ilman ruuhkaa yms.
Meillä onneksi miehelläkin on arkivapaita. Lapset on jo isoja koululaisia joten meillä on sopivasti parisuhdeaikaa :-D
On myös eletty aikaa jolloin jompi kumpi on ollut pelkästään ilta/viikonlopputöissä ja toinen normi päiväduuunissa, tai toinen kotona lasten kanssa. Tuo aika oli suht rankkaa: monesti läpsystä vaihto eteisessä, parisuhde oli kovilla kun yhteinen aika jäi lomiin ja harvoihin vapaa viikonloppuihin.
Onneksi kestettiin tuo vaihe eikä erottu vaikka liki olikin...
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli myös aikaisemmassa duunipaikassa yksi arkivapaa viikossa ja yksi duunipäivä viikonlopussa.
Miehen mielestä mun homma oli arkivapaana siivota ja puunata koti vimpan päälle, ja tehdä ruokakin vielä valmiiksi kun herra pääsee töistä kotiin.
Viikonloppuna hän sitten sai vetää lonkkaa kun minä olin töissä. Eikä puhettakaan siitä, että ruoka olisi ollut valmiina pöydässä kun pääsin kotiin.
Jostain syystä arkivapaita ei lueta kunnon vapaapäiviksi joidenkin mielestä. Koska eihän sitä nyt laiskotella saa sillä se olisi epäreilua muita ahkeria arkityöläisiä kohtaan!
Meillä minä olin pysyvästi iltavuorossa, ja mies kiukutteli jatkuvasti siitä kuinka epäreilua on kun saan nukkua myöhään ja laiskotella. Odotti myös että tekisin kaikki kotityöt kun kerran saan laiskotella päivät.
Ei mitenkään saanut kaaliinsa sitä että vietän aamupäivällä ne muutamat vapaatunnit mitä hänelle tulee illalla töiden jälkeen.
Jälleen kerran olen tyytyväinen, että olen sinkku. Ei olisi musta passaamaan noin kusipäistä äijää ja jotain gourmeta kokata....
Mitä idiootteja nämä joidenkin miehet ovat. Että pitää kiukutella kun toisella on se vapaa aamulla tai arkipäivänä! Ei mitään empatiakykyä näemmä kun ei osata nähdä asiat kuin omalta kannalta. Ärsyttää, että sille miehelle sitten vielä hymyillään nätisti eikä panna aisoihin.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, ihan ot mut repesin totaalisesti kun luin et "miestä ketuttaa mun arkivarpaat". t: arkiva(r)pailla itsekin.
Joinain aamuina sitä varmaan ketuttaisi nekin. :D Oli muuten pakko tarkistaa, että kirjotinko pieleen.
AP
Vierailija kirjoitti:
Mun miestä vähän ketuttaa se kun olen iltaisin ja vklp töissä, mutta ei se sitä hirveesti sano. Välillä tokaisee että "kiva olis olla viikonloppuna yhdessä, mutta sä oot aina töissä." Sit oon vaan että nii, voin jäädä myös työttömäksi mutta hän joutuu sit maksamaan kaiken:D sit se on vaan iloinen jos mulla joku vklp onkin vapaata.
Arkivapaina mä yleensä siivoilen niin ei ole ainakaan vielä ilmaissut kateellisuutta niistä ja tykkää kun on ruoka valmiina kun tulee kotiin. Musta on muuten ihanaa että saan olla vapaalla sillon kun muut on töissä. Kaupoilla voi käydä ilman ruuhkaa yms.
Mulla on yksi viikonloppu vapaa per kuukausi, merkkaan ajoissa kalenteriin. Silloin ollaan tiiviisti yhdessä. Tehdään ja käydään.
Mäkin tykkään käydä päivällä kaupassa tai sitten vaihtoehtoisesti myöhään illalla. Kaupoilla on ihan eri fiilis silloin. :)
Syksyllä puhaltaa uudet tuulet, kun lähden opiskelemaan.. Teenhän mä muutamia tunteja tätä työtäkin, ettei tyhjän päälle jää. Jos sitä perhettä sitten joskus.
AP
Samaan olen törmännyt. Jotkut suhtautuvat arkivapaisiin kuten ne olisivat ylimääräisiä vapaita sen lisäksi että viikonloput on tietenkin heidän mielestään olleet vapaita myös. :D
Joku kirjoitti aiemmin, että on omalla tavallaan on raskasta perhe-elämälle, että toinen on aina töissä ja toinen vapaalla. Minustakin se on, mutta toisaalta vuorotyöt on myös helpottaneet meidän elämää sillä tavalla, että vuorokausi tavallaan jakaantuu kahtia. Iltavuoroon menijä huolehtii aamuhässäkän ja aamuvuoroon menijä iltahässäkän, toinen huolehtii kaikki viikonlopun menot ja arkena vapaata viettävä huolehtii lasten arkimenot. Kupikaan vanhempi ei tavallaan kuormitu liikaa. Lapsille tämä elämä mahdollistaa lyhyet hoitopäivät ja sen että jompi kumpi on melkeimpä aina kotona. Mutta tietenkin miestäkin olisi kiva joskus nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä idiootteja nämä joidenkin miehet ovat. Että pitää kiukutella kun toisella on se vapaa aamulla tai arkipäivänä! Ei mitään empatiakykyä näemmä kun ei osata nähdä asiat kuin omalta kannalta. Ärsyttää, että sille miehelle sitten vielä hymyillään nätisti eikä panna aisoihin.
Kyllä mä ainakin miehelle sanoin ihan suoraan miten homma menee, mutta se ei vaan ihan oikeasti nähtävästi ymmärtänyt, että arkivapaa on ihan sama kuin mikä tahansa muukin vapaapäivä. Itse kuulemma ei osaisi laiskotella arkisin, joten siksi odotti multakin samaa.
Mikäs siinä, sai odottaa ihan rauhassa. Mä tein juuri sitä mitä halusin :)
Nyt on jo työpaikka vaihtunut arkityöksi, joten tätä ongelmaa ei enää ole.
nro 1
Kauanko ootte olleet yhdessä? Ulkopuolisen silmiin vähän oudolta vaikuttaa suhteenne kommunikaatio (/koko suhde sen perusteella). Miks ihmeessä et vaan naurahtanut miehelle että no katsotaan ketä hymyilyttää viikonloppuna tms kuitannut asiaa? Miks piti väkisin vääntää vittuuntuneena jotain tekohymyä ja muiskutella poskelle ja tulla tänne avautumaan. Jos miehes on noin törppö niin eihän se ymmärrä jos et sano. Kommunikoitteko tai keskusteletteko muutenkaan paljoa arkisista asioista/mielipiteistänne yms? Kuulostatte henkisesti tosi etäisiltä.
Tai siis jos ei tollanen rennosti heitetty kuitti tehoa, niin sitten sanoa suoraan että "hei, epäreilua tuommoinen. Oon vapaani ansainnut kuten sinäkin viikonloppuna. Miten tilanne eroaa mielestäsi?" tms nostaa kissa pöydälle. Ei ne ongelmat tuollaisella passiivis-aggressiivisella lähestymisellä katoa.
Vierailija kirjoitti:
Kauanko ootte olleet yhdessä? Ulkopuolisen silmiin vähän oudolta vaikuttaa suhteenne kommunikaatio (/koko suhde sen perusteella). Miks ihmeessä et vaan naurahtanut miehelle että no katsotaan ketä hymyilyttää viikonloppuna tms kuitannut asiaa? Miks piti väkisin vääntää vittuuntuneena jotain tekohymyä ja muiskutella poskelle ja tulla tänne avautumaan. Jos miehes on noin törppö niin eihän se ymmärrä jos et sano. Kommunikoitteko tai keskusteletteko muutenkaan paljoa arkisista asioista/mielipiteistänne yms? Kuulostatte henkisesti tosi etäisiltä.
7 vuotta.
Ollaanhan asiasta puhuttu, eikä mieskään itseensä tyytyväinen näissä tilanteissa ole. Joskus se luonne pääsee päälle. Toisinaan myös pahoittelee, ettei tullut ajatelleeksi loppuun saakka.
Eihän aina tarvii lähteä sotimaan asioista, jotka eivät ota muuttuakseen. Niihin sopeudutaan. Kuten sanoin, että annan yleensä miehelle tilaa aamuisin. Eikä mua edes yleensä tuo piirre ärsytä, tänään oli sellainen hetki. Ja kyllä päätin elämäni ensimmäisen AV-avaukseni tehdä siitä.
Parisuhde on pitkälti kompromisseja. Ehkä nyt on ollut hiljaisempi kausi keskusteluista, kaikki rullaa. Pitäisi varmaan taas ottaa asiakseen, ettei tule liikaa itsestään selvyyksiä. Muistutella kumpaakin asioiden tärkeydestä. Kiitos huomiosta.
Muiskautin muuten suulle ja vielä taputin peppusellekin, kun lähetin mörököllini sorvin ääreen.
AP
Vierailija kirjoitti:
Tai siis jos ei tollanen rennosti heitetty kuitti tehoa, niin sitten sanoa suoraan että "hei, epäreilua tuommoinen. Oon vapaani ansainnut kuten sinäkin viikonloppuna. Miten tilanne eroaa mielestäsi?" tms nostaa kissa pöydälle. Ei ne ongelmat tuollaisella passiivis-aggressiivisella lähestymisellä katoa.
Siinä tilanteessa, kun mies oli valmiiksi ärtynyt? Juu, ei. En halunnut alkaa riidellä, koska sehän siitä olisi poikinut ja kummallakin paha mieli. Asian kerkee hyvällä fiiliksessäkin puhumaan läpi.
Se rento kuitti kuulosti lähinnä vittuilulta mun korviin/silmiin. Tiedä sitten. Ehken ole parhaassa fiiliksessä itsekään.
AP
Mulla oli myös aikaisemmassa duunipaikassa yksi arkivapaa viikossa ja yksi duunipäivä viikonlopussa.
Miehen mielestä mun homma oli arkivapaana siivota ja puunata koti vimpan päälle, ja tehdä ruokakin vielä valmiiksi kun herra pääsee töistä kotiin.
Viikonloppuna hän sitten sai vetää lonkkaa kun minä olin töissä. Eikä puhettakaan siitä, että ruoka olisi ollut valmiina pöydässä kun pääsin kotiin.
Jostain syystä arkivapaita ei lueta kunnon vapaapäiviksi joidenkin mielestä. Koska eihän sitä nyt laiskotella saa sillä se olisi epäreilua muita ahkeria arkityöläisiä kohtaan!