Lue keskustelun säännöt.
Vauvalle karjuva äiti
17.05.2016 |
Heräsin eilen päiväunilta ja lähdin unenpöpperöisenä käymään lähikaupassa. Kaupan ovella kuulin todella kiukkuista tiuskimista/huutoa jalkakäytävältä ja vaistomaisesti vilkaisin sinne päin. Ihmettelin hieman kun näin äidin lastenrattaiden kanssa, enkä ketään aikuista jolle hän olisi tiuskinut. Ajattelin ensin, että äiti puhui puhelimessa tms, mutta sisälle kauppaan mennessäni näin vielä sivusilmällä kun vaunuista kuului itku/rääkäisy ja äiti selvästi suunniltaan raivosta otti suurieleisesti tutin ja varmaan oli laittamassa sitä vauvan suuhun. Jäin hetkeksi tuijottamaan suu auki, mutta tilanne (ja äiti lapsineen) meni nopeasti ohi ja äimistyneenä jatkoin sisälle kauppaan.
Olin jotenkin niin puolinukuksissa itse, että en oikopäätä osannut reagoida asiaan, mutta kaupassa välikohtaus jäi vaivaamaan. Äidin ääni ja kehonkieli oli todella aggressiivista, hän vaikutti tuossa pienessä hetkessä siltä, että suorastaan vapisi tukahdutetusta raivosta. Hoidin ostokset nopeasti ja yritin kaupasta poistuessani katsella näkyisikö äitiä vielä, mutta he olivat jo hävinneet näkyvistä. En rehellisesti sanoen tiedä mitä olisin tehnyt jos äiti ja vauva olisivat olleet vielä näköpiirissä, varmaan ilmaissut huoleni ja kysynyt onko kaikki hyvin ja ja saanut osakseni hirveän raivoryöpyn siitä miten ei tarvitse puuttua muiden asioihin, mutta ehkä siitäkin olisi jotain apua pidemmän päälle ja äiti olisi edes saanut purkaa väsymystään johonkuhun muuhun kuin vauvaan. Minulla ei ole omia lapsia enkä ole asiantuntija, mutta tilanne jotenkin huusi sitä, että kaikki ei ole kunnossa.
Harmittaa etten toiminut heti, mutta en oikein tiedä kuinka tilanteeseen olisi voinut mennä hienotunteisesti väliin. Häkellyin niin, etten osannut kuin tuijottaa. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (8)
Vauvat ovat inhottavia, ymmärrän siis hyvin äidin uupumuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita tilanteitakin on hankala arvioida kun ei näe kokonaisuutta. Jos naisella oli ollut järkyttävän huono päivä ja muutenkin raskas elämäntilanne ja se vain purkautui kerran noin. Kyllä mullakin joskus raivostutti ihan vietävästi, mutta kotona oli se mahdollisuus, että meni toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Ja syykin kyllä raivoille löytyi minipillereiden aiheuttamista oireista. Lopetin ne enkä ole sen koommin ollut lapselle hermostunut.
Äiti selvästi huusi, mikään hiljainen sihinä/jupina tuskin olisi kiinnittänyt huomiotani kaupan ovelta. - AP
No kuule, ehkä kyseessä oli parin kuukauden valvominen ja hetkellinen raivostuminen. Ei ne vauva-ajat mitään herkkua ole. Kun tulee seuraavan kerran vastaan, tee tuttavuutta.
Ihan tavan ihmisilläkin voi keittää jos tarpeeksi stressaava elämäntilanne tulee vastaan. Itselläni on lehmänhermot mutta muistan kun kerran ihan puusta naksahdin taaperolle joka valehtelematta oli käyttäytynyt kuin demoni viimeiset puoli vuotta. Se raivon määrä yllätti itsenikin, päädyin parvekkeelle itkemään (mitään ei lentänyt enkä käsiksi käynyt, mutta itsekin karjuin kuin viitapiru)
Kyllä sitä kaikille tulee hetkiä, milloin raivostuttaa ja tunteita on hankala pitää hallinnassa. Ei yksittäisen tunteenpurkauksen takia voi vielä leimata huonoksi äidiksi. Hän myös raivonsa lomasta yritti antaa vauvalle tuttia, mikä mielestäni merkkaa sitä, että välittää vauvasta tunteistaan huolimatta ja haluaa hälle hyvää.
Voihan se olla, että onkin jatkuvasti raivoava paskismutsi, mutta sitä ei voi tosiaan yhden näkemisen perusteella päätellä. Itseäni pelottaisi lähteä ihmisten ilmoillekkin, jos kaikki leimaisivat kaikkia noin hätiköidysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki huolesi voi olla aiheellinenkin, en missään nimessä kiellä sitä.
Itsellä tuo aika oli juuri hirveintä valvomista, kun lapsella eka kunnon tiheän imun kausi, enkä oikein osannut nukkua päiväunia. Minulla väsymys purkaantui kiukun sijaan itkuna, terveisiä vaan lähi Prismaamme jossa kolme vuotta sitten eräs äiti parahti parkumaan yhdessä vauvan kanssa :'D Vieläkin yksi kassoista kyselee että mites hermot?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä kaikille tulee hetkiä, milloin raivostuttaa ja tunteita on hankala pitää hallinnassa. Ei yksittäisen tunteenpurkauksen takia voi vielä leimata huonoksi äidiksi. Hän myös raivonsa lomasta yritti antaa vauvalle tuttia, mikä mielestäni merkkaa sitä, että välittää vauvasta tunteistaan huolimatta ja haluaa hälle hyvää.
Voihan se olla, että onkin jatkuvasti raivoava paskismutsi, mutta sitä ei voi tosiaan yhden näkemisen perusteella päätellä. Itseäni pelottaisi lähteä ihmisten ilmoillekkin, jos kaikki leimaisivat kaikkia noin hätiköidysti.
Totta! Vielä vähän epävarmana tuoreena äitinä huomaa kuinka paljon ihmiset kyttäävät jos lapsi vähänkin itkaisee. Siinä sitä ollaan aivan kuin parrasvaloissa kun yrittää tehdä kaikkensa vauvansa hyväksi.
niin? Karjuiko se vai sihisi?