Mulla on paha olla koko ajan parisuhteessa, en jaksa tätä.

Onko puolisosi hakenut ammattiapua?

Jos kehoittaisi häntä juttelemaan terapeutin kanssa myös tästä taipumuksesta purkaa pahaa oloaan sinuun, ja jos juttelisit itsekin. Sehän ei ole oikein. Voisitko päästä mt-ongelmaisten tukiryhmään? Muutenkin voisit varmaan viettää omaa aikaa kodin ulkopuolella esim. harrastuksissa. Olet aikuinen ihminen, eikä sinun tarvitse siihen lupaa kysyä sen enempää kuin hänenkään, eikä suostua syyllistettäväksi. Ei olisi rakkaudellista hänen puoleltaan olla välittämättä sinun henkisestä ja myös ruumiillisesta hyvinvoinnistasi, ja tunnet itsesi paremmin kuin hän sinut. Totutelkaa ajan kanssa uuteen järjestelyyn.

Vai asutteko jo erillänne?

Oletko kertonut hänelle, miltä sinusta tuntuu? Että selität tilanteen niin, että hän ymmärtää sen. Kuten selitit meille. Rakastat häntä, haluat auttaa, mutta myös sinun voimiasi koetellaan tässä tilanteessa ja haluaisit siihen muutosta. Voisitte yhdessä yrittää pohtia, miten tilanne saataisiin paremmaksi.

Ensimmäinen askel on keskustelu. Etäisyyttä voi ottaa joksikin aikaa, jotta pää selviää vähän, mutta ongelmat on käsiteltävä jossain vaiheessa ja helpompi ennemmin kuin myöhemmin. Sitten kun niihin ottaa liikaa etäisyyttä ja antaa ajan kulua, on monen ongelman esille ottaminen entistä vaikeampaa. Sinuna istuttaisin kumppanin juttelemaan ihan oikeasti ja kunnolla.

Puoliso on ollut ammattiavun piirissä ja olemme keskustelleet myös yhdessä jo pari vuotta eri tahojen kautta. Ja kotona tietty vakavasti myös. Tilanne välillä paranee pitkiksi ajoiksikin, sitten saattaa tulla ns. romahdus.

Joskus puoliso vaikuttaa todella tunnekylmältä, mutta esim. eilen soitti kun hänellä oli niin kova ikävä nyt, kun en ole ollut hänen luonaan, vaan omassa kodissa.

Joku harrastus olisi varmasti hyvä mulle, saan kyllä mennä ja nähdä muutamia kavereitani tietenkin, mutta aina kotiin tai kumppanin luo meno tuo ahdistuksen, kun palaan taas todellisuuteen ja siihen, mitä taas pian on edessä.

Oon itse väsyttänyt jo itseni äärirajoille yrittämällä ymmärtää, antamalla tilaa, tsempannut ja ties mitä, mutta pian musta tuntuu, että alan itse masentua tai ainakin voimat loppuu kaikkeen.

-aloittaja

Ystävä hyvä, sinulla on velvollisuus elää omaa elämääsi. 

Menee siinä vähän aikaa ennen kuin tunnustat sen tosiasian, että ei tästä mitään tullut. Ei sinulla ole yhtään syyllisempi olo sitten, kun lopetat tuon suhteen, sillä onhan sinulla nytkin syyllinen oli siitä, että miehesi olotila olisi jollakin tavalla sinusta johtuva.

Ei tässä enää juttelut auttaneet, tein tästä lopun. Ihan turta olo, vaikka samaan aikaan itkettää.

Ei tuo puoliso varmaan edes ota mua tosissaan, kun oon niin monta kertaa jo sanonut, että ero tulee jos ei mikään muutu, mutta en mä enää tätä jaksa katsoa.

-aloittaja