Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka pelkäävät vatsatautia/oksentamista?
15.05.2016 |
Miehelläni oli tällä viikolla pieni vatsapöpö, johon kuului pari oksennusta ja vatsakipua. Minä kuuntelin kauhusta jäykkänä oksentamista ja mietin paniikissa sitä, että jos se tarttuu ja minä joudun oksentamaan. Jo ajatus sellaisesta sai minut ahdistumaan ja järkyttymään.
Seuraavana päivänä töissä minulla oli vähän huono olo joka äkisti voimistui ja tuntui että nyt muuten tulee oksennus. No ei tullut, kun taas onnistuneesti pidättelin ja ajattelin vaan että herranjumala nytkö se tauti tuli, ei ole totta.
Ei onneksi tullut tautia, tuota kovaa pahoinvointia kesti tunnin ja sitten helpotti.
Tänään alkoi äkisti vatsaa koskea ihan julmetusti navan alapuolelta ja vatsa on kurissut hurjasti, vatsa meni ihan kuralle. Pientä pahoinvointia on ja taas täällä ollaan peloissaan että mitä jos alan oksentaa. En vaan voi. En pelkää vain itse oksentamista, vaan myös sitä karmivaa oloa just ennen sitä. Se kun tajuaa mitä kohta tapahtuu, siinä kohtaa tulee aikuisellekin oksentamispelkoiselle kyyneleet silmiin pelosta.
Ja minullahan ei edes ole ollut sitten lapsuuden vatsatautia eli en edes muista siitä mitään, silti pelottaa.
Miten te muut oksentamispelkoiset selviätte vatsataudista? Meneekö koko sairastaminen peloissaan itkien vai tottuuko siihen jossain vaiheessa? Entä te jotka ette pelkää, onko homma ihan piece of cake, mitä nyt vähän epämiellyttävältä tuntuu?
Kommentit (36)
Minulla on todellinen oksennusfobia, vaikka itsestäänhän se oksennus tulee, jos on tullakseen.
Mutta se on kauheaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä valkopippurikikka on mulle uutta tietoa:
https://www.eiransairaala.fi/fi/Asiointi-Eirassa/Artikkelit/Terveys-ja-…
Mumta tulee aina sellainen kunnon huuto-oksennus ja tuntuu että tulee kaikki sisuskalutkin pihalle.
Se on ihan hirveetä kun kouristaa niin että joka paikkaan koskee, sama tulee kännissäkin.
Edellisen kerran oli paskatauti 2015 ja silloin kouristeli niin kovaa että ajattelin kuolevani kun sohvalla makasin kippurassa, vuoron perään oli kylmä ja kohta kuuma niin että hiki valui joka paikasta.
Sain tuosta hyvästä välilevytyrän.
Lapsi toi tarhasta taudin.
Kyllä! Minulla on fobia tästä. Varsinkin jos kuulen saati sitten näen jonkun oksentavan. Menen vähän kuin paniikkiin.
Pelkään vatsatautia enemmän kuin koronaa!
Oksentaminenhan on suuri helpotus, kun on vatsataudissa. Se on ainoa asia, joka hetkeksi parantaa oloa. Ei se ole juuri kummempaa kuin muukaan vessassa käynti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakaan ei ole ollut kuin pikkulapsena oksennustauti, kunnes oma lapseni nappasi sellaisen yksiltä syntymäpäiviltä ja tarttuihan se. Helpotuksekseni oksennusta hirveämpää oli totaalinen voimattomuus kaksi seuraavaa päivää. Hyvä että jaksoin nousta edes sängystä. Enää en pelkää oksentamista, vaan sitä jälkioloa.
Ei ole onneksi ollut vuosiin oksennustautia, mutta lapsuudesta mulla jäi sellainen trauma ettei tule juotua paljoa vettä, kun silloin join liikaa ja oksensin. Myös skidinä ollessani sairaana ja nieleskeltyäni paljon nenälimaa laattasin ja sitäkin jäi joku yhteys ettei kannata niellä limaa kun tulee oksennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakaan ei ole ollut kuin pikkulapsena oksennustauti, kunnes oma lapseni nappasi sellaisen yksiltä syntymäpäiviltä ja tarttuihan se. Helpotuksekseni oksennusta hirveämpää oli totaalinen voimattomuus kaksi seuraavaa päivää. Hyvä että jaksoin nousta edes sängystä. Enää en pelkää oksentamista, vaan sitä jälkioloa.
Siihen voi vaikuttaa syömällä ja juomalla. Ei tarvitse kärsiä mitään jälkioloja jos ei halua.
Täällä kanssa emetofobikko. Itse en ole edes oksentanut kuin pikkulapsena viimeksi ja nyt olen jo lähes 40 v. Vatsataudeissa aina tullut ripulina, koska pidättelen oksennusta. Mulle myös tuttua tuo tärinä vatsataudissa ja luulin, että sitä olisi kaikilla mutta liittyykin ilmeisesti tähän kammoon. Fobian vuoksi olen myös tullut bakteerikammoiseksi ja olenkin aina pessyt paljon käsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aa, minun aloittamani ketju on aktivoitunut uudelleen! :D
Ei ole tarvinnut tuon aloituksen aikaan sairastetun pienen vatsataudin jälkeen oksentaa, mutta monet oksettavat olot ja siitä johtuvat pelot on kyllä koettu näiden vuosien aikana.
Mua pelottaa oksentaminen enemmän kuin itse tauti. Olen oksentanut viimeksi 10-vuotiaana eli en hetkeen, mikä pahentaa kammoa, koska mulla ei ole oksentamisesta juuri muistikuvaa. Lapsuudesta muistan vain, että oksennus tuli joskus aika herkästi, kerran ihan terveenä olin juonut aamulla kaakaon, kun yhtäkkiä se vain tuli ylös varoittamatta. Juuri tällaista pelkään, ja pelkään etenkin, että mitä teen jos alkaa oksettaa julkisella paikalla, pystynkö jotenkin pidättelemään sitä, kunnes pääsen vaikka bussista ulos. En myöskään oksentamisen pelossa ole koskaan uskaltanut juoda suurta määrää alkoholia, vaikka siitä nyt ei ole kuin hyötyä. Minulla ei siis ole ikinä ollut krapulaa, kaikki opiskeluajat ynnä muut eletty läpi ilman.
Minua myös vähän etoo, jos joku samassa tilassa oleva oksentaa, ja jos se on itse aiheutettu tila, mun pinna menee kireälle hyvin äkkiä ja haluan vain pois tilanteesta. Mies hankkii itselleen krapulan noin kerran vuodessa jossain lapsuudenystävien illanistujaisissa. Makaa seuraavan päivän meidän sängyssämme, oksentaa ämpäriin oikein mehevästi kakoen ja on niin rassukkaa ja passuuttaa jatkuvasti tuomaan juomaa ja ruokaa. Makkari haisee seuraavana yönäkin ihan yrjöltä ja kuolemalta, vaikka kuinka hyvin tuulettaa, ja tekisi mieli vain nukkua sohvalla. Yleensä tuon päivän olen hyvin hermostunut, haluan vain jonnekin muualle ja tiuskin miehelle, ja se ei ainakaan auta miestä. Olenkin päättänyt, että seuraavaksi krapulakseen mies saa varata hotellihuoneen ja potea yksinään, helpompaa molemmille niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei sinänsä pelota oksentaminen, mutta se kylläkin kun se on mulla aina niin kauhean hidas prosessi. Meinaa tulla, ei tulekaan... mun maha on sellainen että se ei millään suostuisi oksentamaan vaikka mikä norovirus yrittäisi käskeä, ja se vaihe ennen kuin oksennus vihdoin tulee, on ihan tuskaa. Mutta toisilla mahataudit tuntuu olevan sellaisia että laatta lentää ihan yhtäkkiä. Niin me ollaan erilaisia. Onneksi mahataudeissa on se hyvä puoli verrattuna erinäisiin muihin tauteihin, että paranevat yleensä vauhdikkaasti.
Mulla ei ole emetofobiaa, olen vähän sellainen rautamaha, mutta äidilläni ja nyt aikuisella tyttärellä on. Eivät siis yöki helposti, ongelmitta siivoavat eritteitä jne, mutta jos tauti iskee, ovat kanveesissa pelkästä pelosta.
Tyttärelläni on lisäksi hematofobia, eli pyörtyy veren näkemisestä. Ja sitten iski niin käsittämättömän kamala arpa ettei tosikaan: hän sairastui leukemiaan. Jos emeto- JA hematofoobikolle suunniteltaisiin sairaus jossa hoitoineen olisi mahdollisimman paljon pahoinvointia ja veren näkemistä, olisi se nimenomaan leukemia :-C
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oksentaminenhan on suuri helpotus, kun on vatsataudissa. Se on ainoa asia, joka hetkeksi parantaa oloa. Ei se ole juuri kummempaa kuin muukaan vessassa käynti.
No jaa, eipä mua pissalla tai kakalla käyminen pelota, että sikäli todellakin on kummempaa kuin muu vessassa käynti.
Oksentamista en pelkää, päin vastoin. Sehän yleensä auttaa edes hetkellisesti oloon. Mutta pahoinvointi on kamalaa, sen vuoksi pelkään vatsatautia. Varsinkin, kun aikuisilla siitä jää useammaksi päiväksi ns. tärisevä ja heikko olo.
Jos tietäisi varmasti, että ei kauan kestä eikä tule takaisin, mutta kun ei.