Lue keskustelun säännöt.
En jaksaisi aloittaa taas uutta viikkoa!
15.05.2016 |
Viikonloput menevät silmänräpäyksessä, enkä koskaan tunne levänneeni tarpeeksi. Joka arkiaamu joudun pakottamaan itseni ylös sängystä, olin sitten nukkunut miten paljon, vähän tai sopivasti. Toisaalta tiedän ettei tästä saisi valittaa - on hienoa, että mulla on tämän muutaman kuukauden määräajan verran se työ jonka vuoksi nousta. Nousen koska on pakko, joka päivä teen eväät ja käyn suihkussa ja koitan olla edes jotenkuten normaali. Mutta ei mulla ole mitään iloa elämässä ja koko ajan tuntuu, että pian tämä kuminauha katkeaa oikeasti.
Kommentit (6)
Sama tunne minulla. Inhoan työpaikkaani ja joka maanantai ällöttää mennä sinne. Koskaan ei ole sellainen olo, että olisi levännyt. Päätä särkee usein ja vatsa on kipeä. Pelkään että sekoan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon ei auta muu, kuin repiä jokaisesta päivästä vaikka ne kaikkein pienimmätkin positiiviset asiat. Itsellänikin työaamut joskus vaikeita ja tosissani joudun tsemppaamaan vaikka siten, että muualta et rahaa saa kuin työstä, joten sinne siis vaikka verissä päin. Vapaa-ajalla pitää tehdä sitten jotain superia.
Mullakin on todella vaikeaa arkiaamuisin. Ketuttaa katsoa miestäni, joka herää aina iloisena ja reippaana uuteen päivään ja lähtee vielä oikein mielellään töihin ja uusiin haasteisiin. Itseä väsyttää ja itkettää vain kaikki aamut.
Sama täällä. Määräaikainen sopimukseni on kesän yli ja nyt jo kauhistuttaa ajatella heinäkuuta, kun kaikki muut ovat lomalla ja minulla ei ole mitään tekemistä töissä, mutta siellä on kuitenkin pakko olla ja kirjata 0,5 h tarkkuudella mitä on tehnyt. Ei siihen voi laittaa, että 5 h surffailin netissä. Minua ei stressaa työn suuri määrä, vaan se että tekemistä ei yksinkertaisesti ole riittävästi. En tajua miksi minut on edes palkattu.
Tässä työpaikassa oli jotain vialla heti alunperin. Töihinmeno on stressannut heti ensimmäisestä viikosta alkaen. Pitäisi olla onnellinen, että edes on joku työpaikka, josta saa palkkaa, mutta aika vaikeaa se on. Aika usein tuntuu, ettei se raha mitä tästä saa, mitenkään korvaa työn aiheuttamaa henkistä pahaaoloa.
Viikonloppu on mullekin ihan liian lyhyt. En koskaan tunne oloani levänneeksi.
Maanantait on kyl ihan tervanjuontia ja vitutus on niin kovaa ettei saa taas unta ensi yönä.
Voimaa täältä❤