Lue keskustelun säännöt.
Eikö lapsia lohduteta päiväkodeissa?
15.05.2016 |
Peruskoulussa olin työelämään tutustumisessa päiväkodissa ja sieltä on yksi tilanne jäänyt painaa mieltäni.
Leikin pihalla lasten kanssa hippaa ja yksi lapsista kaatui kädet edellä asfalttiin. Sattuihan se ja alkoi huutaa kurkkusuorana. Säikähdin kamalasti ja katsahdin mitä tarhatädit aikovat tehdä tilanteelle, mutta tajusin ettei kukaan aikonut tehdä mitään. Niimpä nostin lapsen maasta syliini, pyyhin hiekat käsistä, kuivasin kyyneleet ja puhaltelin kämmösiin ja kerroin ettei mitään hätää. Hetken päästä hän leikki taas onnellisena muiden kanssa.
Kun päädyin juttusille sitten yhden tarhatädin kanssa joka pihalla oli ollut niin harmittelin tilannetta ja hän tokaisi, että "ei sun ois tarvinnu".
Tämä on jäänyt vaivaamaan aika paljon. Eikö tarhantädeillä ole velvollisuutta lohduttaa? Vai onko tämä joku psykologinen kasvatusmenetelmä että lapsen pitää "pärjää omillaan"?
Kyseinen tilanne oli ainut kerta tarhassa olessani, kun lasta sattui joten en tiedä miten tädit sitten muissa tilanteissa toimivat.
Kommentit (11)
Sun ei tarvinnut = opiskelijalla ei ole kasvatusvastuuta; ahdistaviin tilanteisiin ei harjoittelijoiden ole pakko puuttua. Olit lähimpänä, lohdutit. Jos sinua ei olisi ollut, joku muu aikuinen olisi huolehtinut tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ottaa nuo nykyisetkin ryhmäkoot huomioon, niin ei taida ehtiä joka kolhua olla puhaltamassa...
Vanhanaikaisia hoitajia joiden mielestä "pojat ei itke"ja "turhan päiväinen itkeminen pikku kolhuista" on kielletty on vielä harmittavan paljon työelämässä.
Lapsia lohdutetaan päiväkodeissa, yleensä. Yksittäistapauksia, jolloin ei lohduteta tai ainakin tilanne näyttää siltä, on toki paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lohdutetaan. En ymmärrä, miten ei tuossa tilanteessa kukaan vastuussa oleva tullut tarkistamaan tilannetta. Lto
Olen nähnyt, kun ei kävelevä pikkuinen itkee maassa, mutta kukaan ei mene hänen luokseen. Olimme lapseni kanssa tutustumassa tuohon päiväkotiin. Se lapsi ei vaan kiinnostanut hoitajia. Ei niillä muuta tekemistä siellä pihalla ollut kuin seisoskella.
Olen nähnyt paljon muutakin päiväkodeissa. Täytyy sanoa, että parasta olisi, kun jokainen hoitaisi lapsensa itse. Tiedän, ettei ole mahdollista, mutta enpä ole ikinä tuominnut kotiäitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokopäiväisesti työelämässä ollut jo yli kymmenen vuotta mutta minulla myös samankaltainen kokemus. Opiskeluaikana olimme tutustumassa päiväkotiin. Pihalla yhdessä lapsiporukassa oli tyttöjä ja poika. Tytöt olivat varmempiotteisia, poika meni tyttöjen mukana ja löi kaatuessaan pahasti kasvonsa. Poika haukkoi henkeä eikä saanut ääneen itkettyä. Muistan selvästi kun hoitajat sanoi juuri tuon, että se poika on herkkäitkuinen. Sille pojalle kävi kyllä tosi kipeästi. Ei opiskelijana kärsinyt paljon vastaan sanoa kun mahdollinen tuleva työpaikka oli kyseessä. Onhan niitä vahdittavia siellä paljon mutta silti.
Syy miksi tuosta olin järkyttynyt oli se, että tilanne vaikutti siltä, että jos en olisi ollut siinä lohduttamassa niin ei kukaan muukaan olisi vaivautunut. Muutenkin harmitti kyseinen lapsi (joka oli muuten poika), koska hän oli selvästi saanut "häirikön" - leiman kyseisessä ryhmässä.
Ymmärrän, ettei aina ehdi ja pidäkkään olla lasta paapomassa, jos jotain sattuu. Mutta kyllä minun mielestäni lapsen säikähdysitkuun jotenkin pitää reagoida.
Ehkä silloin nuorempana se minun järkytys tilanteesta tuli osittain myös siksi, että tajusin hoitajienkin olevan vain ihmisiä, jotka toimivat välillä myös hiukan epäreilusti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kämmösiin???
Tarhatäti???
Opettele ensin oikeat termit!
Ehkä kyseinen lapsi "satuttaa" itsensä jo siitä, kun joku katsoo päin.