Henkisesti eri tasolla oleva äiti ottaa pannuun

Ja sulla ikää 13v?

Munkin äiti on fiksu suvun eka ylioppilas jopa

Ei se Sun äitisi sulle kaikkea kerro. Sulla on vain kokea olevasi parempi kuin äitisi.

Elämä opettaa. Kyllä se opettaa vielä sinuakin :)

Äitisi ei ole vanha sielu.

Todella moni nykyinen eläkeikäinen on ap:n kuvailema, tunnevammainen ja muutenkin todella yksinkertainen. Onneksi nykyään ihmiset ovat keskimäärin tiedostavampia ja yrittävät ratkaista ongelmiaan, sen sijaan että heittäytyvät mistään mitään tietämättömiksi marttyyreiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ja sulla ikää 13v?

Ei. Lähemmäs 30. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Arvauksesi meni kyllä yläkanttiin siihen nähden mitä ihmiset yleensä veikkaavat.

Ap

Se, ettei ole kokenut syvää kaikennielevää (ilmeisesti romanttista) rakkautta toista kohtaan ei tarkoita sitä, että on tunnevammainen. Se tarkoittaa vain, että ei ole ollut palavasti rakastunut. Ja siihen voi olla monia syitä. Ja pakko huomauttaa, että se suuri rakastumisen tunne voi tulla myös "tunnevammaiselle", henkisesti epätasapainoiselle ja epäkypsälle ihmiselle.(Esim. epävakaa persoona "rakastaa" ja vihaa palavalla liekillä.)  Rakastuminen (voimakaskin) ja rakkaus kun ovat hyvin eri asioita. Rakastuminen kumpuaa aina ensisijaisesti omista tarpeista (halusta, kaipauksesta, tarpeesta täyttää jokin tyhjiö, löytää kumppani ja selättää yksinäisyys) kun taas rakkaus asettaa toisen tarpeet vähintään samalle tasolle omien kanssa, mieluiten omien edelle.

Ihminen voi olla ylpeä myös siitä, että on vakaa ja sellainen, joka toimii loputtoman kelaamisen ja tunteiden vatvomisen sijaan. Sellainen ihminen voi tuntea kyllä kaikkia tunteita, mutta ne vain eivät ole niin voimakkaita eivätkä mene itse elämän edelle.

AP on sellainen erityisherkkä (eli psykopaatti)

Vierailija kirjoitti:

AP on sellainen erityisherkkä (eli psykopaatti)

Nuo ovat kylläkin lähes vastakkaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei ole kokenut syvää kaikennielevää (ilmeisesti romanttista) rakkautta toista kohtaan ei tarkoita sitä, että on tunnevammainen. Se tarkoittaa vain, että ei ole ollut palavasti rakastunut. Ja siihen voi olla monia syitä. Ja pakko huomauttaa, että se suuri rakastumisen tunne voi tulla myös "tunnevammaiselle", henkisesti epätasapainoiselle ja epäkypsälle ihmiselle.(Esim. epävakaa persoona "rakastaa" ja vihaa palavalla liekillä.)  Rakastuminen (voimakaskin) ja rakkaus kun ovat hyvin eri asioita. Rakastuminen kumpuaa aina ensisijaisesti omista tarpeista (halusta, kaipauksesta, tarpeesta täyttää jokin tyhjiö, löytää kumppani ja selättää yksinäisyys) kun taas rakkaus asettaa toisen tarpeet vähintään samalle tasolle omien kanssa, mieluiten omien edelle.

Ihminen voi olla ylpeä myös siitä, että on vakaa ja sellainen, joka toimii loputtoman kelaamisen ja tunteiden vatvomisen sijaan. Sellainen ihminen voi tuntea kyllä kaikkia tunteita, mutta ne vain eivät ole niin voimakkaita eivätkä mene itse elämän edelle.

Olet niin oikeassa. Minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö, ja olen todellakin rakastanut monta kertaa elämää suuremmasti. Voi kun pystyisinkin sellaiseen tavanomaiseen rakkauteen, joka ei hajoittaisi minua.

Minäkin ajattelin nuorena vähän samoin. Vain minä olin kokenut elämää suurempia tunteita. Äitini varsinkin tuntui olevan kylmä ja tasapaksu.

Elämä on opettanut aika paljon suhteuttamaan ja näkemään asioita myös muiden silmin. Jopa äitini

Äiti alkaa olla vanha ja minäkin 50

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ole mikään pohdiskelijatyyppi eikä myöskään ymmärrä syvällisistä tunteista jotakuta ihmistä kohtaan. Vaikuttaa siltä että hän jopa ylpeilee sillä että on "tunnevammainen".

Minä taas olen kokenut niin suuren rakastumisen toiseen ihmiseen etten itse voisi parhaalla tahdollakaan kutsua itseäni "tunnevammaiseksi" vaan juurikin päinvastoin hyvin vahvasti tuntevaksi.

Minä uskon rakkauteen sellaisten ihmisten kohdalla jotka ovat löytäneet itsensä tutkimalla sieluaan. Kun ihminen näkee itsensä positiivisessa valossa hän voi löytää rakkauden. Todellinen, aito ja syvä rakkaus toiseen ihmiseen vahvistaa omaa minuutta jos saa yhtä paljon rakkautta toiselta kuin mitä itse antaa.

Olen sanonut äidillenikin ettei itselleen oikeanlaista kumppania voi löytää, jos ei tunne itseään ja on kyyninen.

Miksi jotkut ihmiset ovat niin kyynisiä? Miksi ihmiset eivät harjoita itsetutkiskelua?

Kuinkahan moni on teini-iässä ajatellut juuri niinkuin sinä? :)

Äiti ei ymmärrä, äiti on tunnevammainen kalkkis, minä olen oikeasti rakastunut eikä kukaan ymmärrä. :)

Kunnes joskus tajuaa että se vanhempi oli oikeassa. Osa näköjään ennemmin kuin myöhemmin.

Mutta ei siinä mitään, nauti suuresta rakkaudesta, vuoden päästä se on ohi tai tasaantunut tylsäksi mutta mukavaksi arjeksi.