Lue keskustelun säännöt.
Minä en halua sellaista elämää jota pidetään "normaalina"
14.05.2016 |
En halua käydä töissä enkä passata kakaralaumaa. Rakastan kuitenkin lapsia ja ajattelen, että jokainen heistä ansaitsee parasta ja pelkkää rakkautta. Mutta en pysty täyttämään yhteiskuntamme hyvä äiti-normistoa. Haluan ryypätä usein ja elää kuin elämäni olisi juhla. Maksimoida ilon ja nautinnon, enkä hokea apaattisesti että "vastoinkäymiset kuuluvat elämään", sun muuta paskaa. Ennenkaikkea haluan rakastaa ja olla rakastettu. Jos seuraat rohkeasti omaa tähteäsi tässä elämässä niin sanonpa vaan, että olet minun sankarini! ♥
Kommentit (29)
Juuri tällaisten illuusioiden vuoksi avioliittoja särkyy nykyään niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varoituksen sana. Been there, done that, got the T-shirt. Täällä yksi, joka jätti perhe-elämän, lapsien teon ja tulevaisuudesta huolehtimisen muille. Törsäsin rahat hienoihin autoihin, prätkiin, musiikkivempeleisiin, ravintoloihin, bilettämiseen ja festareilla + rokkikeikoilla kiertämiseen. Ajattelin, että kyllä sitä kerkiää vakiintumaan ja perustamaan sen perheen myöhemminkin, nuorena pitää nauttia elämästä.
No nyt onkin ikää mittarissa jo yli 50 ja sisaruksilla + ikätovereilla aikuiset tai ainakin täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevat lapset. Bailaamisessa ei ole enää hohtoa ja rock-uskottavuus rapisee silmissä. Olo on suoraan sanottuna merkityksetön. Ei ne hienot autot tai biletys tuo oikeaa onnea, vaan se että on läheisiä, jotka oikeasti välittää. Mitä on maallinen materia sen rinnalla, kun oma lapsi sanoo "Oot maailman paras äiti/isä ja rakastan sua". Sitä en ole koskaan kokenut, enkä todennäköisesti tule koskaan kokemaankaan ja se vituttaa.
No, tulipa nautittua elämästä ja sitä hintaa makselen nyt.
Vierailija kirjoitti:
Varoituksen sana. Been there, done that, got the T-shirt. Täällä yksi, joka jätti perhe-elämän, lapsien teon ja tulevaisuudesta huolehtimisen muille. Törsäsin rahat hienoihin autoihin, prätkiin, musiikkivempeleisiin, ravintoloihin, bilettämiseen ja festareilla + rokkikeikoilla kiertämiseen. Ajattelin, että kyllä sitä kerkiää vakiintumaan ja perustamaan sen perheen myöhemminkin, nuorena pitää nauttia elämästä.
No nyt onkin ikää mittarissa jo yli 50 ja sisaruksilla + ikätovereilla aikuiset tai ainakin täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevat lapset. Bailaamisessa ei ole enää hohtoa ja rock-uskottavuus rapisee silmissä. Olo on suoraan sanottuna merkityksetön. Ei ne hienot autot tai biletys tuo oikeaa onnea, vaan se että on läheisiä, jotka oikeasti välittää. Mitä on maallinen materia sen rinnalla, kun oma lapsi sanoo "Oot maailman paras äiti/isä ja rakastan sua". Sitä en ole koskaan kokenut, enkä todennäköisesti tule koskaan kokemaankaan ja se vituttaa.
No, tulipa nautittua elämästä ja sitä hintaa makselen nyt.
Sinulle suosittelen luontoharrastusta. Luonnossa oleminen on ihmisen normaali olotila vankilassa eli asunnossa olemisen sijaan ja tuo paljon iloa elämään ihan vain sillä, että viettää luonnossa aikaa. Kasvien ja lajien tunnistuksessa on myös elinikäinen työsarka edessä.
Hyvin sanottu. Omat ajatukset käy usein samalla kiertoradalla.
Vierailija kirjoitti:
Varoituksen sana. Been there, done that, got the T-shirt. Täällä yksi, joka jätti perhe-elämän, lapsien teon ja tulevaisuudesta huolehtimisen muille. Törsäsin rahat hienoihin autoihin, prätkiin, musiikkivempeleisiin, ravintoloihin, bilettämiseen ja festareilla + rokkikeikoilla kiertämiseen. Ajattelin, että kyllä sitä kerkiää vakiintumaan ja perustamaan sen perheen myöhemminkin, nuorena pitää nauttia elämästä.
No nyt onkin ikää mittarissa jo yli 50 ja sisaruksilla + ikätovereilla aikuiset tai ainakin täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevat lapset. Bailaamisessa ei ole enää hohtoa ja rock-uskottavuus rapisee silmissä. Olo on suoraan sanottuna merkityksetön. Ei ne hienot autot tai biletys tuo oikeaa onnea, vaan se että on läheisiä, jotka oikeasti välittää. Mitä on maallinen materia sen rinnalla, kun oma lapsi sanoo "Oot maailman paras äiti/isä ja rakastan sua". Sitä en ole koskaan kokenut, enkä todennäköisesti tule koskaan kokemaankaan ja se vituttaa.
No, tulipa nautittua elämästä ja sitä hintaa makselen nyt.
OOT MAAILMAN PARAS ISKÄ!!! ole hyvä!
Et ehkä tule kokemaan sitä kun lapsesi piirtää sinulle ruman kortin ja lässyttää mukavasti, mutta et tule kokemaan myös niitä haittapuoliakaan.
Valvomista, rahanmenoa, käninää, rääkynää, kirkumista, tappelemista, sotkemista, huolesta mykkyränä oloa, häpeää, sääliä, pelkoa ja kauhua. Et tule kokemaan paskaa ja oksentamista.
Yksi vitun rakkaudenosoitus ei oikeasti kompensoi sitä kaikkea paskaa mitä lapset mukanaan tuovat.
Hyvä että olet oppinut sen etteivät ne hienot autot ja materia tuo onnea.
Mutta ei kukaan muukaan ihminen sitä sinulle tuo.
Inhottaa ihmiset jotka ulkoistavat vastuun onnellisuudestaan toisille, puolison ja viattoman lapsen se pitää heille antaa. Yäk!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ihmisillä voi olla muita läheisiä kuin ne omat lapset?
Eikö jakseta ja viitsitä panostaa muihin ihmissuhteisiin kuin vain siihen OMAAN pershedelmään ja omien geeniensä mötikkään?
Maailma on täynnä ihmisiä, maailmasta ei lopu autettavat koskaan.
Miksei koira kelpaa seuraksi?
Itse haluaisin koiran ja kissan, en lapsia seuraneideikseni/herroikseni ja minua viihdyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tällaisten illuusioiden vuoksi avioliittoja särkyy nykyään niin paljon.
Niinpä, ja eikä ne kasassa väkisinpidetyktään liitonkuvatukset mitään autuutta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä! Haluan luopua iänikuisesta suorittamisesta, josta ei ole mitään hyötyä eikä iloa kellekään. Koska haluan kuitenkin käyttää yhteiskuntamme palveluita, niin kyllä minä töitä aion tehdä jos niitä vain saan (vielä opiskelija siis) ja ovat inhimillisiä ja joilla on jokin tarkoitus eikä vain työllistäminen jotta saataisiin tilastot siistimmiksi. Koska on ihan turha tehdä turhaa työtä, jos samalla rahalla voi olla tekemättä - eri asia tehdä merkityksellistä työtä samalla tai vaikka pienemmälläkin.
Perheen perustaminen riippuu ihan sattumasta sitten. Jos kohtaan tässä elämässä vielä ihmisen, jonka kanssa haluan perustaa perheen, niin olkoon sitten niin. Jos en, niin nautin elämästäni itsekseni ja ystävien ympäröimänä :)
Se KALA älähtää, johon koira kolahtaa