Lue keskustelun säännöt.
Laskettuaika lähestyy ja sairaalaanmeno jännittää
14.05.2016 |
Synnytystä en niin hirveästi jännitä mutta enemmänkin sitä osasto aikaa kylläkin. Olen aika ujo ja jännitän aivan kamalan paljon uusia tilanteita ja ihmisiä. Nyt kädet ihan hiestä märät jo ajatuksestakin, että joutuisin kolmen hengen huoneeseen. Haluaisin kyllä tutustua muihin äiteihin osastolla, mutta en osaa aloittaa keskustelua. Pitäisi vaan olla rohkeampi. Kellään muulla samanlaista?
Kommentit (18)
Hyvä ja ajankohtainen aihe myös mulle! Kertokaa siitä osastoelämästä :) muakin jännittää juuri se! Ajateltiin toivoa perhehuonetta, mutta siitä ei kuitenkaan ole aina takeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en totta puhuen puhunut huonekavereille mitääni. Kaikilla olI verhot edessä ja olivat uppoutuneita vauvaan puolisoiden kanssa. Tervehdin toki jos törmättiin käytävällä. Tämä sopi oikein hyvin minulle, muu maailma jää siinä tilassa vähän ulkopuolelle.
Itse en totta puhuen puhunut huonekavereille mitääni. Kaikilla olI verhot edessä ja olivat uppoutuneita vauvaan puolisoiden kanssa. Tervehdin toki jos törmättiin käytävällä. Tämä sopi oikein hyvin minulle, muu maailma jää siinä tilassa vähän ulkopuolelle.
Itselläni oli sama ajatus kuin sinulla. Päädyin kahden hengen huoneeseen jossa sain olla yksin koko sairaalassa olo ajan eli kolme päivää. Muutenkin osastolta jäi positiivinen kokemus :) oli ihanaa kun ruoka oli valmiina 4 kertaa päivässä ja henkilökunta oli mukavaa. Muihin äiteihin en itse tutustunut kun mieheni oli paikalla koko sallitun ajan :) älä turhaa jännitä voi olla että sinullakin käy hyvä tuuri!
Turhaa jännität. Kyllä siellä estot katoo, kun vieruskaveri kuorsaa ja pieree kun rekkamies. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli perhehuone ekassa synnytyksessäni ja vauva itki koko ajan, imetys tökki, ei nukuttu juuri laisinkaan sairaalassa. Mietin vain tätä seuraavaa syntyvää, kun joudun luultavasti johonkin kimppahuoneeseen.. Jos vauva on samanlainen, niin siellä ei sitten nuku kukaan:(
Ne muut äidit ei välttämättä ole innokkaita tekemään tuttavuutta. Ennemmin ajattelisin sen aikana jona pääset tutustumaan hoitajien avustuksella vauvaasi. Ja hoitamaan itsesi kuntoon. Eiköhän kaikki keskity aika pitkälle omiin juttuihin siellä. Toki jos vaikuttavat sosiaalisilta niin juttelemaan vaan mutta jokaisella on oma tarinansa siellä jotkut tosi kipeinä synnytyksestä joillakin huolia esim lapsesta ei voi tietää. En heti rynnisi kavereita tekemään. Relaa vaan ja nauti vauvastasi. Menee hujauksessa se sairaala-aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turhaa jännität. Kyllä siellä estot katoo, kun vieruskaveri kuorsaa ja pieree kun rekkamies. Tsemppiä.
No hyi :D kyllä jotain tapoja täytyy olla, vaikkei juuri synnyttäneen naisen tarvi olla vimpan päälle tällättynä.
Oletko ajatellut, että lapsen kanssa joudut väkisinkin sosiaalisiin kontakteihin? Neuvolakäynnit, leikkipuistot, lapsen harrastukset, vanhempainillat. Et voi piileskellä neljän seinän sisällä, vai ainakaan se ei ole lapselle eduksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, selvitä etukäteen onko sulla mahdollisuutta polikliiniseen synnytykseen (esikoisen kohdalla usein ei ole) tai voitko muuten vain lyhentää osastoaikaa.Osastolla ei tarvitse olla päiväkausia, jos sitoutuu siihen että käy näyttämässä vauvaa osastolla synnytystä seuraavana tai sitä seuraavana päivänä.
Itse olen kokenut osastoajat karseiksi ja halunnut sieltä pois heti. Lapsen vuoksi siellä nyt voi venyä vieraitten ihmisten kanssa laitosmeiningissä mutta eihän se ihmisen paikka ole. Koskaan et saa nukkua, kätilö kailottaa kaikki henkilökohtaiset asiat kaikkien kuullen niin että vieruskavereiden miehetkin tietää sun peräpukamista, koko ajan jossain vauva itkee ja lisämaitoa pihistellään kuin se ois ite saatanasta lypsettyä, eikä suinkaan ruokaa nälkäiselle vauvalle. Olen tuntikausia kanniskellut nälkäänsä huutvaa vauvaa kun maitoa ei tullu vielä tipan tippaa, ja kuunellut kuinka hyvin syönyt kätilö selittää että vauvan vatsa on vaan marmorikuulan kokoinen eikä se vauva siihen nälkäänsä kuole. Sama kätilö tuskin kestäisi työpäiväänsä tyhjällä vatsalla ilman ruokaa ja nestettä mutta kirkain silmin vaati sitä rankan synnytyksen käyneeltä vastasyntyneeltä ihmiseltä. Se oli jo liikaa ja mies toi maidot lähikaupasta. Vastasyntyneen hermosto ei kestä alhaista verensokeria, olkoonkin että vauva jotenkuten roikkuu henkihieverissä siinä.
On ollut mielettömän ihanaa mennä kotiin. Rentoutua, nukkua, käydä suihkussa. Vauva on saanut levätä rauhallisessa kodissa, syödä vatsansa täyteen ja levätä ja kehittyä.
Vierailija kirjoitti:
Turhaa jännität. Kyllä siellä estot katoo, kun vieruskaveri kuorsaa ja pieree kun rekkamies. Tsemppiä.
Tuo nyt ei haittaa minua kamalasti, tottunut jo siihen kun oma rekkamies kotona ja harrastelee yöllä juuri tuota :D Toivottavasti olisi mukavat huonetoverit ees :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, selvitä etukäteen onko sulla mahdollisuutta polikliiniseen synnytykseen (esikoisen kohdalla usein ei ole) tai voitko muuten vain lyhentää osastoaikaa.Osastolla ei tarvitse olla päiväkausia, jos sitoutuu siihen että käy näyttämässä vauvaa osastolla synnytystä seuraavana tai sitä seuraavana päivänä.
Itse olen kokenut osastoajat karseiksi ja halunnut sieltä pois heti. Lapsen vuoksi siellä nyt voi venyä vieraitten ihmisten kanssa laitosmeiningissä mutta eihän se ihmisen paikka ole. Koskaan et saa nukkua, kätilö kailottaa kaikki henkilökohtaiset asiat kaikkien kuullen niin että vieruskavereiden miehetkin tietää sun peräpukamista, koko ajan jossain vauva itkee ja lisämaitoa pihistellään kuin se ois ite saatanasta lypsettyä, eikä suinkaan ruokaa nälkäiselle vauvalle. Olen tuntikausia kanniskellut nälkäänsä huutvaa vauvaa kun maitoa ei tullu vielä tipan tippaa, ja kuunellut kuinka hyvin syönyt kätilö selittää että vauvan vatsa on vaan marmorikuulan kokoinen eikä se vauva siihen nälkäänsä kuole. Sama kätilö tuskin kestäisi työpäiväänsä tyhjällä vatsalla ilman ruokaa ja nestettä mutta kirkain silmin vaati sitä rankan synnytyksen käyneeltä vastasyntyneeltä ihmiseltä. Se oli jo liikaa ja mies toi maidot lähikaupasta. Vastasyntyneen hermosto ei kestä alhaista verensokeria, olkoonkin että vauva jotenkuten roikkuu henkihieverissä siinä.
On ollut mielettömän ihanaa mennä kotiin. Rentoutua, nukkua, käydä suihkussa. Vauva on saanut levätä rauhallisessa kodissa, syödä vatsansa täyteen ja levätä ja kehittyä.
Tätä mä just pelkään! Äh... Saakohan toiseen synnytykseen perhehuoneen? Onko toisessakin synnytyksessä normaali olla se kaksi yötä sairaalassa jos kaikki menee hyvin?
No, mulla oli tollanen vieruskaveri. Ronskin rohee painonnostaja. Alkujärkytyksestä toivuttuani, kaveri osottautu ihan mukavaksi:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhaa jännität. Kyllä siellä estot katoo, kun vieruskaveri kuorsaa ja pieree kun rekkamies. Tsemppiä.
No hyi :D kyllä jotain tapoja täytyy olla, vaikkei juuri synnyttäneen naisen tarvi olla vimpan päälle tällättynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, mulla oli tollanen vieruskaveri. Ronskin rohee painonnostaja. Alkujärkytyksestä toivuttuani, kaveri osottautu ihan mukavaksi:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhaa jännität. Kyllä siellä estot katoo, kun vieruskaveri kuorsaa ja pieree kun rekkamies. Tsemppiä.
No hyi :D kyllä jotain tapoja täytyy olla, vaikkei juuri synnyttäneen naisen tarvi olla vimpan päälle tällättynä.
Ai kamala, mulla ei pokka pitäis jos joku pieris jatkuvasti vieressä XD
Mäkin jännitin sairaalassa oloa! En ollut koskaan ennen ollut sairaalassa, enkä tiennyt siellä olosta mitään. Synnytystä en jännittänyt.
Olin kahden hengen huoneessa, enkä oikeastaan jutellut huonekaverille mitään, sillä hän vaikutti haluavan olla omissa oloissaan. Itsekin pidin verhoja kiinni ja aika meni nopeasti lukien, miehen kanssa jutellen ja vauvaa ihastellen. Ruoka-ajat oli ihania, kun sai hakea valmiin ruoan! Mies oli paikalla suuren osan ajasta. Hoitajat ja kätilöt oli osastolla tosi mukavia ja parasta oli että luottivat myös esikoisensa saaneen taitoon hoitaa vauvaa.
Synnytin siis Jorvissa pari kuukautta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että lapsen kanssa joudut väkisinkin sosiaalisiin kontakteihin? Neuvolakäynnit, leikkipuistot, lapsen harrastukset, vanhempainillat. Et voi piileskellä neljän seinän sisällä, vai ainakaan se ei ole lapselle eduksi.
Olen ajatellut,minusta vaan on paljon helpompi tutustua vapaa ajalla helpommin. Tai sillee puistossa se on luontevaa, tai jossain äiti kerhossa... Neuvolankäyntejä en jännitä, mukavia hoitajia siellä on.. Pakko rohkaistua vauvan takia....
Vierailija kirjoitti:
koko ajan jossain vauva itkee ja lisämaitoa pihistellään kuin se ois ite saatanasta lypsettyä, eikä suinkaan ruokaa nälkäiselle vauvalle. Olen tuntikausia kanniskellut nälkäänsä huutvaa vauvaa kun maitoa ei tullu vielä tipan tippaa, ja kuunellut kuinka hyvin syönyt kätilö selittää että vauvan vatsa on vaan marmorikuulan kokoinen eikä se vauva siihen nälkäänsä kuole. Sama kätilö tuskin kestäisi työpäiväänsä tyhjällä vatsalla ilman ruokaa ja nestettä mutta kirkain silmin vaati sitä rankan synnytyksen käyneeltä vastasyntyneeltä ihmiseltä. Se oli jo liikaa ja mies toi maidot lähikaupasta.
No, lähes kaikki pärjäisivät ilman lisämaitoa. Lisämaito häiritsee imetystä, joten sitä tulisi tarjota vain ihan oikeassa tarpeessa.
Niin, itselleni lisämaitoa tarjottiin, kun vauva raivosi eikä olisi jaksanut imeä, mutta kieltäydyin ja kappas vaan – lopulta vauva suostui rinnalle ja lopulta oli tyytyväinen. Kyllä rinnoista esimaitoa yleensä tulee riittävästi normaalin täysiaikaisena syntyneen lapsen tarpeisiin. Toki tästä on poikkeuksia eli kaikilla ei tule (sinun tilanteestasi en siis voi tietää), mutta on ihan yleisesti tiedossa, että monilla osastoilla lisämaitoa tarjotaan ihan turhaan. Eli imetystä kannattaisi yrittää vain sitkeästi niin kauan, kunnes oikeasti korviketta on pakko antaa.
Synnytä kotona?