Millaisia ovat tuntemasi nelikymppinen+kaksikymppinen -pariskunnat?

En tunne yhtäkään pariskuntaa, jossa olisi noin suuri ikäero. Suurin tietämäni on 8-9 vuotta, kyseessä 50+ ja noin 60-vuotias.

Vähän ap kärjistää mutta on kyllä oikeilla jäljillä.

En minäkään tunne ketään noin suurella ikäerolla. Pisin ikäero mitä tiedän on 13 v, mies on nyt työkyvyttömyyseläkkeellä ja nainen käy töissä + opiskelee. Mies tekee kotihommat ja huolehtii pariskunnan lapsista.

Toisinpäin pisin tietämäni ikäero on 9 v. Nainen on yrittäjä ja hänellä on aikuisen lapset. Mies on töissä ja hänen lapsensa on teini-ikäinen ja asuu heillä viikot (opiskelee) ja viikonloput on äidillään.

Yleensä ikäerosuhteissa pysytään tiukasti omassa "leirissä" narkkari nai narkkarin ja tohtori nai tohtorin.

Mun kaveripiirissä on yksi tällainen pariskunta. Mies meidän ikiä (non 40) ja uusiotyttöystävä (vähän lennossa vaihdettu vanha uudempaan malliin) parikymppinen. Vähän nihkeää on kaveriporukalla mitään tehdä. Muu porukka on ollut yhdessä opiskeluajoista lähtien ja sitten on tämä yksi. Arvatkaa kuka ei kuulu joukkoon. Alkuun jaksettiin vähän yrittää, mutta kun on ihan eri elämät, niin jos ei tää nainen itse jaksa tsempata, niin taitaa jäädä pari kuvioistamme ulos.

 

Ja tietty tässä on sekin ikävä piirre, että jätetty nainen on meidän kaikkien kaveri eikä ehkä ole vaikea arvata, kummalle osapuolelle vaikka piknikkutsu lähtee. Naisellakin on jo uusi miesystävä. Ei kuitenkaan ole yhtä tiiviisti kyljessäkuljetettava kuin eksmiehensä parikymppinen.

Toisaalta harmittaa. Toisaalta joku alkukantainen tunne kuiskaa, että ihan oikein sille sialle, mitäs jätti vaimonsa.  Mutta tällaisiin juttuihin voi kovin eri-ikäiset periskunnat joutua. Entisiin elämiin on vaikea sulautua mukaan.

Me varmaan kuulutaan tähän kastiin, mies on 35v ja minä 21v.

Itse olen yliopisto-opiskelija (kauppatieteet), joka välittää ulkonäöstään; käännän usein katseita kaupungilla. Pukeudun tyylikkäästi ja korkokenkiä käytän lähes aina. Käyn salilla ja laittaudun paljon, mutta siististi. Olen rauhallinen, fiksu ja todella kunnianhimoinen.

Mieheni on nyt työtön, mutta opiskeli juuri itselleen ammatin aikuiskoulutuksessa. On kuitenkin musiikillisesti lahjakas ja sen suhteen projekti käynnissä myöskin. Pitää ulkonäöstään huolta, ja vaikka "etureppua" on hieman ylimääräistä, on hän seksikäs ja hyvännäköinen. Nuorempana toki tehnyt virheitä, mutta niistä oppineena on aivan ihana mies - ystävänikin ovat yllättyneitä hänen herrasmiesmäisyydestään. Laittaa aina minun tarpeeni omiensa edelle jne.

Kohta vuosi ollaan oltu yhdessä, vaikkakin paljon ollaan ehditty jo kokea yhdessä.

En tunne

Hah hah. No niinpä tietysti.

16 vuotta ikäeroa, mie vanhempi

Nainen on yläkoulussa kielten opettajana, mukava ja herttainen tapaus. Hieman pyylevä.

Mies amiksen käynyt, metallialan töissä. Tienaa hyvin

Vierailija kirjoitti:

Me varmaan kuulutaan tähän kastiin, mies on 35v ja minä 21v.

Itse olen yliopisto-opiskelija (kauppatieteet), joka välittää ulkonäöstään; käännän usein katseita kaupungilla. Pukeudun tyylikkäästi ja korkokenkiä käytän lähes aina. Käyn salilla ja laittaudun paljon, mutta siististi. Olen rauhallinen, fiksu ja todella kunnianhimoinen.

Mieheni on nyt työtön, mutta opiskeli juuri itselleen ammatin aikuiskoulutuksessa. On kuitenkin musiikillisesti lahjakas ja sen suhteen projekti käynnissä myöskin. Pitää ulkonäöstään huolta, ja vaikka "etureppua" on hieman ylimääräistä, on hän seksikäs ja hyvännäköinen. Nuorempana toki tehnyt virheitä, mutta niistä oppineena on aivan ihana mies - ystävänikin ovat yllättyneitä hänen herrasmiesmäisyydestään. Laittaa aina minun tarpeeni omiensa edelle jne.

Kohta vuosi ollaan oltu yhdessä, vaikkakin paljon ollaan ehditty jo kokea yhdessä.

Mitä ihmettä tuollainen nainen tekee työttömän kanssa? :O Pitää varmaan ruveta sittenkin miettimään tyttöystävän etsimistä. Olen lykännyt sitä pitkäaikaistyöttömyyteni vuoksi ja ajatellut, että vasta sitten kun elämä rullaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me varmaan kuulutaan tähän kastiin, mies on 35v ja minä 21v.

Itse olen yliopisto-opiskelija (kauppatieteet), joka välittää ulkonäöstään; käännän usein katseita kaupungilla. Pukeudun tyylikkäästi ja korkokenkiä käytän lähes aina. Käyn salilla ja laittaudun paljon, mutta siististi. Olen rauhallinen, fiksu ja todella kunnianhimoinen.

Mieheni on nyt työtön, mutta opiskeli juuri itselleen ammatin aikuiskoulutuksessa. On kuitenkin musiikillisesti lahjakas ja sen suhteen projekti käynnissä myöskin. Pitää ulkonäöstään huolta, ja vaikka "etureppua" on hieman ylimääräistä, on hän seksikäs ja hyvännäköinen. Nuorempana toki tehnyt virheitä, mutta niistä oppineena on aivan ihana mies - ystävänikin ovat yllättyneitä hänen herrasmiesmäisyydestään. Laittaa aina minun tarpeeni omiensa edelle jne.

Kohta vuosi ollaan oltu yhdessä, vaikkakin paljon ollaan ehditty jo kokea yhdessä.

Mitä ihmettä tuollainen nainen tekee työttömän kanssa? :O Pitää varmaan ruveta sittenkin miettimään tyttöystävän etsimistä. Olen lykännyt sitä pitkäaikaistyöttömyyteni vuoksi ja ajatellut, että vasta sitten kun elämä rullaa.

No mieti nyt...mieshän tuon on selvästi kirjoittanut. Niin kliseinen...nuorelle fiksulle naiselle kelpaa elähtänyt keski-ikää lähestyvä läskimaha, kun on niin herrasmiesmäinen ja ihqu muutenkin. Ja nainen tietysti myös kaunis ja käyttää oikein korkokenkiä! :DDD

Oma siskoni miehineen kuului aikanaan tuohon. Seurustelun aloittaessa siskoni oli vajaa 17-vuotias lukiolainen, jolla ei juurikaan aiempaa kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta. Miehensä oli tuolloin 40-vuotias duunari, jolla oli lapsia jo parille eri naiselle ja muutenkin elettyä elämää takana. He muuttivat heti yhteen ja kihlautuivat, kun sisko täytti 18. Sittemmin sisko aloitti yliopisto-opinnot ja valmistui, nykyään kolmekymppinen ja oman alan töissä. Mies on edelleen hanttihommissa. Heidän suhteensa on ollut aika myrskyisä, mutta kuitenkin kestänyt. Sisko haaveili nuorempana perheestä, mutta miehensä ei halua enää lisää lapsia.

Olen yrittänyt olla avarakatseinen ja ystävällinen heitä kohtaan. Minulla on silti välillä sellaisia ajatuksia, että voi kun siskoni olisi valinnut toisin, niin hän olisi saanut kokea normaalin nuoren naisen elämän. Ja olen toisinaan epäillyt, että siskoni on suhteessa pitkälti siksi, koska ei tiedä paremmasta "kokemattomuutensa" vuoksi. Tavallaan kasvanut tuohon liittoon. Toivoisin niin kovasti hänen olevan onnellinen. Mutta ehkä minun pitäisi jo uskoa yli vuosikymmenen jälkeen, että tuota siskoni aidosti haluaa ja on onnellinen.

Tunnen muutaman parin, mies vanhempi. Molemmat nelikymppiset miehet ovat jotenkin ressukan ja vähän yksinkertaisen oloisia. Ihan ok työpaikat kyllä, ja koulutustakin. On vaikea tarkasti eritellä, mikä näissä miehissä mättää, mutta joku sellainen piirre se on, että aikuisia naisia ei kyllä oikeasti kiinnosta tai sytytä.

Vierailija kirjoitti:

Me varmaan kuulutaan tähän kastiin, mies on 35v ja minä 21v.

Itse olen yliopisto-opiskelija (kauppatieteet), joka välittää ulkonäöstään; käännän usein katseita kaupungilla. Pukeudun tyylikkäästi ja korkokenkiä käytän lähes aina. Käyn salilla ja laittaudun paljon, mutta siististi. Olen rauhallinen, fiksu ja todella kunnianhimoinen.

Mieheni on nyt työtön, mutta opiskeli juuri itselleen ammatin aikuiskoulutuksessa. On kuitenkin musiikillisesti lahjakas ja sen suhteen projekti käynnissä myöskin. Pitää ulkonäöstään huolta, ja vaikka "etureppua" on hieman ylimääräistä, on hän seksikäs ja hyvännäköinen. Nuorempana toki tehnyt virheitä, mutta niistä oppineena on aivan ihana mies - ystävänikin ovat yllättyneitä hänen herrasmiesmäisyydestään. Laittaa aina minun tarpeeni omiensa edelle jne.

Kohta vuosi ollaan oltu yhdessä, vaikkakin paljon ollaan ehditty jo kokea yhdessä.

Oikeasti! Älä tuhlaa elämääsi tuollaiseen äijään ainakaan nyt. Sinulla on opiskelu ja opiskelijaelämä. Sen jälkeen todennäköisesti hyvätuloinen työ ja työelämä. Mitä miesystävälläsi on? Sinut ja se ainainen projekti.

Mies 41v

En tunne kuin yhden. Ihan normaaleja ihmisiä, ehkä keskiverto akateemikkoa sivistyneempiä molemmat. Mies on vanhempi ja on jonkinnäköinen opettaja (professori?) yliopistossa. Nainen nuorempi ja opiskelee samaa alaa. Yliopistolla siis tavanneet, ystävystyneet ja pariutuneet.

ap taitaa olla joku nelikymppinen mies joka ei nuoremmille naisille kelpaa ja toteaa nyt että happamia kuin kettu pihlajanmarjoista

Mielenkiintoisin piirre on se että eivät varmaan olisi yhdessä jos olisivat samanikäisiä. Miehet ovat ikäisekseen liberaaleja ja kehityksen aallonharjalla, naiset konservatiivisia ja kaikin puolin vanhoillisia verrattuna ikätovereihinsa. Voisi kai sanoa että näissä tietämissäni vanha mies, nuori nainen - tapauksissa miehet ovat ikäluokkansa valioita, naiset ehkä eivät. Oikeastaan ei kai se mikään yllätys ole. Miksi keskinkertainen mies onnistuisi pokaamaan nuoren, eli halutun, naisen, ja miksi oikein suosittu nainen ottaisi paljon vanhemman miehen kun voisi ottaa omanikäisensä tai vaikka nuoremman tai vähän vanhemman.

Kuulunen itse tähän kategoriaan. Olen 24-vuotias yliopisto-opiskelija ja mieheni on 36-vuotias, korkeasti koulutettu ja työelämässä. Olemme tavanneet yhteisten ystävien ja samankaltaisten intressien kautta. Miehessä on Peter Panin vikaa, joten ikäero ei näyttäydy arjessamme millään tavalla - mitä nyt en toisinaan ota koppia kaikista ysärivitseistä. Jos näkemyksemme, arvomme ja elämäntilanteemme eroaisivat suuresti ikäeron myötä toisistaan, en olisi tässä suhteessa. Mutta mieheni elämänfilosofia lienee olevan lähempänä parikymppisen vastaavaa, mikä tietysti on sekä hyvä että huono seikka. Toistaiseksi kuitenkin olen sinut asian kanssa, jos kohta odotankin mahdollista aikuistumista ja lievää terminaalisoitumista. 

6/N21 täällä taas, vastaan nyt samassa kaikille skeptikoille. On se kumma, kun tällä palstalla ei uskota enää mitään mitä kirjoitetaan. Ihan faktaa oli kirjoitukseni, mutta enpä ole täällä vakuuttelemassa ketään.

En ymmärrä, mikä ongelma mieheni työttömyys on. Hän kuitenkin hakee töitä jatkuvasti mutta oman alan tehtävät ovat kiven alla. Palaa varmaan tekemään hommia, joita on tehnyt 14 vuotta, piti vain taukoa opiskelujen ajan.

Eipä tule mieleen yhtään paria, joilla olisi iso ikäero - suurimmalla osalla pariutuneista naisista on itseään 4-6 vuotta nuorempi mies, mutta tuo ikäero ei ole iso. Eräs mies tosin yritteli pari vuotta parikymppisen naisen kanssa (itse lähempänä neljääkymppiä silloin), mutta ei siitä tullut mitään. Mies on koulutettu ja fiksu, mutta jotenkin tuntuu kamppailevan jatkuvan ikäkriisin kanssa ja tuntuu pitävän itseään juuri "peterpan":maisena ikuisena nuorena miehenä. Katselee luultavasti yhä itseään puolta nuorempia naisia, mutta on vaihtanut kaupunkia enkä näe häntä usein.