Itsekseen puhuminen
Oletteko koskaan tunteneet ihmistä joka puhuu itsekseen julkisella paikalla? Tai osaako kukaan sanoa mikä tällaisen takana voisi olla? Kyseessä siis henkilö joka ei ole kehitysvammainen, omien sanojensa mukaan on kuitenkin hidas oppimaan/erilainen oppija. Hän puhuu ja nauraa itsekseen ja puhe vaikuttaa ihan kunnon keskustelulta, ei siis mitään "no voi vitsit" tyyppisiä lyhyitä toteamuksia.
Jotenkin se hämmentää ja myönnän rehellisesti että olen niin utelias että halusin sitä täällä kysyä. En tunne tätä henkilöä niin hyvin että voisin häneltä suoraan kysyä, on vasta tullut meille työssäoppijaksi.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Sen tiedän, että jos laitetaan pillu jalkojen väliin, elämä on välittömästi todella vaikeaa.
Oletko kokeillut?
Ettei muuten vaan olisi eksynyt väärään ketjuun tuo viestisi... :)
Mä höpisen itsekseni. Ehkä olen hullu..
Mä puhun ja heitän "tokaisuja" paljon ääneen. Itsellä johtunee vilkaasta päänsisäisestä mielikuvituksesta, eläväisestä persoonallisuudesta, introverttiudesta, kroonisesta väsymyksestä sekä huonosta työmuistista/hajamielisyydestä. (helpompi muistaa, kun puhuu ääneen...)
Jos sillä on mielikuvitusystävä mukana?
Vierailija kirjoitti:
Mä höpisen itsekseni. Ehkä olen hullu..
Kyllä mäkin yksin kotona joskus höpisen itsekseni, mutta en kuitenkaan muiden seurassa.
Puhutko sä sitten yksin ihan ääneen vaikka muita ihmisiä on näköetäisyydellä?
Ap
Tunsin pojan jonka huulet liikuivat kun se luki sarjakuvia.