Onko kellään ihanaa kumppania?
Täältä saa lukea lähinnä vaan kamalia juttuja, ja omatkin vähäiset kokemukset ovat kaikkea muuta kuin hyviä. Kertokaa positiivisia kokemuksia uskoni palauttamiseksi :D
Kommentit (22)
Mullakin on ihana mies. Alkuun tosin oli kaikenlaisia vaikeuksia, oltiin silloin vielä juovia alkoholisteja, eikä miehen sanaan voinut yhtään luottaa - jos sitten minunkaan. Oli itsekkyyttä, valehtelua ja repiviä riitoja, mutta jotain me kuitenkin toisissamme näimme, kun ei periksikään annettu. Nykyään ollaan molemmat raittiina, riidat on muokkaantuneet rakentaviksi keskusteluiksi ja ennen ainoastaan itseään ajattelevasta miehestä on kuoriutunut hellä, huomaavainen, luotettava ja parisuhteeseen täysillä painostava mies. Pystytään puhumaan kaikesta ja nauretaan paljon yhdessä. Päivittäin kuulen, kuinka rakastaa ja kuinka ihana olen, on tukena ja todella isona apuna mun henkkoht velvollisuuksissani. Yhdessä ollaan oltu reilu viisi vuotta ja joka päivä olen kiitollinen, ettei luovutettu silloin, kun oli vaikeaa.
Mulla on myös ihana mies. Luotettava, karismaattinen, huolehtiva, rakastava, kohtelias, älykäs, komea, pitkä, isomunainen... ja osaa arvostaa myös minua naisenaan. Meillä on samanlainen maailmankuva sekä kauneuden- ja huumorintaju. Suhteemme ei tietenkään ole täydellinen, mutta emme riitele kovinkaan usein. Tärkeintä on se, että osaamme molemmat keskustella tunteistamme. Riidellessäkin olemme melko rauhallisia ja analyyttisia, emme lauo suutuspäissämme mitään erouhkauksia tms. Välitämme toisistamme, joten pyrimme olemaan vahingoittamatta.
Minusta oli ihanaa, kun mies sanoi vähän aikaa sitten, että ei pysty edes kuvittelemaan sopivampaa kumppania itselleen. En ole mitenkään helppo ihminen. Sählään paljon, möläyttelen ja unohdan asioita. Elämänhallintani on aika ajoin vähän hukassa. Olen nolo tyyppi, ja tämän mieheni tiesi jo kauan ennen kuin aloimme seurustelemaan. Mietin usein, miten mieheni kestää minua, mutta jotenkin se vaan ymmärtää. Heti ensi tapaamisesta lähtien minulla oli jotenkin kotoisa olo mieheni seurassa, vaikka en ihastunut vielä silloin ollutkaan.
Näin siis ainakin tähän asti, olemme olleet nyt viisi vuotta yhdessä. Tunnen usein kiitollisuutta siitä, että olen löytänyt hänet. Hän on parasta, mitä olen elämältä saanut. Haaveilen yhteisestä tulevaisuudesta, enkä malta odottaa että pääsisin lisääntymään mieheni kanssa. Hänestä tulisi loistava isä. Toivon, että olemme yhdessä loppuelämämme. En kuitenkaan pidä eroa tulevaisuudessa täysin mahdottomana. Mistä sitä koskaan tietää? Tuskinpa kuitenkaan ihan heti löytäisin toista tyyppiä, joka on näin samalla aaltopituudella kanssani. Ja tämän suhteen jälkeen en kyllä vähempään voisi tyytyä.
I love you Perttu! (nimi muutettu :D)