Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

miten tuo mieheni oikein muuttuikin niin ihanasta ja " täydellisestä" itse piruksi..?kohtalotovereita?

Vierailija
23.02.2006 |

ensimmäiset pari kk,mielisteltiin ja vaikka mitä...sain suunnilleen kuun taivaalta...lapsiakin halusi ja vaikka mitä... no tulin raskaaksi niin kaikki muuttui... siitä tuli ihan hirviö...vaatikin aborttia.petti sai toisen naisen raskaaksi(joka sittemmin teki abortin. anteeksi on annettu ja yritetty jatkaa ...välillä mennytkin paljon parempaan suuntaan. mutta nyt tämä elo tuntuu taas ihan mahdottomalta...ei mitään valinnan vapautta itsellä.kaikki tehdään miten se toiselle sopii...itse on vain nöyrryttävä.. hän kokee että voi joka viikonloppu mennä illat omilla menoillaan...mutta jos minä, olisin menossa,saatan päästä joskus harvoin hirceän tappelun kautta.ja sen jälkeen mökötetään ja kiukutellaan ainakin viikko.. olen tässä miettinyt jatkaako tätä epätoivoista yrittämistä enää vai pitäisikö luovuttaa...

onkohan kenelläkään samankaltaista elämää kun mulla?

Kommentit (22)

Vierailija
21/22 |
23.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luojan kiitos meillä ei ollut lapsia mukana kuvioissa, en tiedä miten olisin sitten menetellyt, jos olisi. Ja meidän suhdettamme kesti vain 1,5 vuotta -jo puolen vuoden jälkeen oli merkit ilmassa, ettei mies ole ihan sitä miltä näyttää.. Alkoi paljastua mm. sellaisia juttuja, että mies ei ole koskaan jättänyt ketään, vaan hänet on aina jätetty. Yritin kysellä eron syytä, mutta mies sanoi vain, että naiset kyllästyivät häneen. Nyt ymmärrän, että kyseessä taisikin olla naisten ' herääminen' ..



Jos suhteessasi on nyt jo ollut väkivaltaa (mustasukkaisuuden tms. vuoksi), niin mieti tositarkkaan, haluatko jatkaa. Erityisesti sinuna ajattelisin sitä, että kuvioissa mukana on pieni lapsi -haluatko, että lapsi joutuu todistamaan sitä, kun äitiä satutetaan, tai mikä pahempaa, kenties häntä itseään? Pelottava ajatus minun mielestäni. Ja voin sanoa, että kun kerran on sietänyt sitä väkivaltaisuutta, niin sietokyky voi siitä huomaamatta kasvaa, ja ennenpitkää voit pitää normaalina sitä, että sinua satutetaan. Olethan tehnyt jo samoin henkisen väkivallan kohdalla. Ei pahalla, mutta siis minun mielestäni sinun täytyisi nyt ajatella itseäsi ja lastasi.



Voit toki katsella tilannetta vielä jonkin aikaa, ja katsoa, josko miehesi käytökseen tulisi muutosta. Näin ehkä olisit sitten varmempi siitä, että onko ero todella oikea päätös vai ei. Mutta jos samat merkit ovat ilmassa, niin älä jää katselemaan tilannetta vuosiksi. Itse olisin varmasti jämähtänyt ko. suhteeseen, ellen olisi saanut rohkaisua eroon äidiltäni (joka on myös aikoinaan elänyt narsistin kanssa) sekä tukea ystäviltäni.



t.4

Vierailija
22/22 |
23.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koska lapsen syntymän jälkeen se on paljon vaikeampaa! Ja hän voi kiristää sinua sillä, että vie lapsen jos jätät tai muuta vastaavaa :o( Vaikka ei lasta saiskaan, mutta pahemmalta se silloin tuntuu, siis ero...

Sen vielä sanon, että lapsen syntymän jälkeen tilanne vaan pahenee, eli lähde vielä kun se on helpompaa! Sellaiset ihmiset eivät muutu koskaan, ikävä kyllä..

Voimia sinulle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yhdeksän neljä