Miten kukaan USKALTAA hankkia lapsia (lasten mahdolliset sairaudet, vammat ym.)

Tietoisella riskillä mennään niinkuin muissakin asioissa. T:10+14

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä elän jyrkänteen reunalla. Mulla on kaksi lasta, harrastan ratsastusta ja moottoripyöräilyä. Miten mä uskallan. (Ystäväni lauloi kerran vuosijuhlissa Chydeniuksen laulun, jossa sanotaan näin: älä elämää pelkää.)

Tarkennan vielä, etten pelkää elämää. Minusta vaan on ihan loogista, että kun tehdään päätös, joka muuttaa koko loppuelämäsi, niin tarkastellaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja mietitään miten niistä selvitään. Eihän kukaan toivottavasti ota asuntolainaakaan miettimättä, selviääkö siitä myös esim. työttömänä. Tosin sillä erotuksella, että talon voi myydä, mutta lasta ei...

ap

No, minusta tuo kuulostaa juuri siltä, elämän pelkäämiseltä. Ihan yhtä hyvin mun tämänpäiväinen päätös lähteä ratsastustunnille voi muuttaa koko loppuelämäni.

Nojaa, olen harrastanut ratsatusta ja vuorikiipeilyä sekä asunut trooppisissa sademetsissä, joissa olisi ollut mahdollista saada vaikka mitä tauteja. Ehkä kyse sitten on vain siitä, etten pidä lapsia sen arvoisena, että heidän takiaan kannattaisi ottaa riskiä sille, että elämänlaatu kärsii noin suuresti kuin tuossa toisessa ketjussa kerrottiin?

ap

No oletko joka kerran lähtiessäsi ratsastamaan tai vuorikiipeilemään miettinyt erikseen, miten sitten järjestät asiat, jos tällä kerralla halvaannut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on muutenkin se asenne elämään että jos ei mitään uskalla niin ei voi mitään saadakaan. Olen hankkinut lapsia, perustanut firman, rakentanut talon isolla pankkilainalla, sijoituksia pörssissä jne. Kaikesta selvitään tavalla tai toisella vaikka joskus tuntuisi siltä ettei selviäkään. Ok elämä voi mennä pilalle väärillä valinnoilla ja huonolla tuurilla, mutta ei sitä onneksi ikuisesti kestä!

Talon voi myydä eikä vararikonkaan jälkeen kuole nälkään, mutta lapsista ei pääse mitenkään eroon, jos omalle kohdalle sattuu huono tuuri.

ap

Tiedän useammankin tapauksen että lapsi on jätetty synnärille kun on huomattu kehitysvamma. Ja tiedän tapauksen missä vanhemmat "antaneet" kolarissa vammautuneen pois.

Vierailija kirjoitti:

Aloitan nyt sillä, etten nyt missään nimessä halua syyllistää näitä uupuneita sairauden lasten äitejä, he tekevät lastensa parissa tärkeää työtä, johon esimerkiksi minusta ei ikinä olisi!

Tuossakin "loppu oleva yh" -ketjussa joku kertoi, miten joskus vain tuijotti kelloa ja mietti, miten selviää seuraavat 15 minuuttia. Eikä tämä ollut edes ainoa vastaava kokemus. Minä en ikinä jaksaisi sairaan lapsen kanssa, enkä todellakaan uskaltaisi ottaa sitä riskiä, että oma elämä muuttuisi tuollaiseksi lapsen myötä. Eivätkö ihmiset käy mielessään läpi kaikkia kauhuskenaarioita ennen kuin hankkivat lapsia, vai ajattelevatko he silloin, että "kyllä omien lastensa takia kestää mitä vain" vai mitä?

Nyt kun lapsilla todettu vakavia sairauksia niin en uskaltais enempää tehdä. Huoli on järjetön. Mut toivon et leikkauksilla pysyvät hengissä ja normaaleina. Vaikka kyse maailman vaarallisimmasta leikkauksesta yhdellä lapsistani. Vammoja ei tietty voi parantaa jos on kehitysvamma. Se vaatii jaksamista mutta onneksi apua saatavilla. Tutuilla kunnan maksamia hoitajia ja saavat rahallista tukea moninkertaisesti kuin minä palkkaa eli siinä mielessä turvattu.

Vierailija kirjoitti:

Amok kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitan nyt sillä, etten nyt missään nimessä halua syyllistää näitä uupuneita sairauden lasten äitejä, he tekevät lastensa parissa tärkeää työtä, johon esimerkiksi minusta ei ikinä olisi!

Tuossakin "loppu oleva yh" -ketjussa joku kertoi, miten joskus vain tuijotti kelloa ja mietti, miten selviää seuraavat 15 minuuttia. Eikä tämä ollut edes ainoa vastaava kokemus. Minä en ikinä jaksaisi sairaan lapsen kanssa, enkä todellakaan uskaltaisi ottaa sitä riskiä, että oma elämä muuttuisi tuollaiseksi lapsen myötä. Eivätkö ihmiset käy mielessään läpi kaikkia kauhuskenaarioita ennen kuin hankkivat lapsia, vai ajattelevatko he silloin, että "kyllä omien lastensa takia kestää mitä vain" vai mitä?

Kyllä kai niitä käy läpi vaikka mitä skenaarioita. Niillä skenaarioilla ei vain ole todellisuuden kanssa juurikaan mitään tekemistä, ei kukaan tiedä miten missäkin tilanteessa pärjäilee.

Itse nyt ainakin esim. sinä olet syntynyt. Mitä jos vammaudut vakavasti vaikkapa tunnin päästä. Mikset mieti sitä kaiken päivää?

Koska halvaantumisessa ei ole kyse riskistä, jonka tietoisesti voisi joko päättää ottaa tai olla ottamatta (ellei nyt esim. harrasta jotain todella vaarallista lajia).

Lapsen kanssa voin ajatella, että "koska en voisi elää hyvin sairaan lapsen kanssa, jätän lapset tekemättä". En voi samalla tavalla ajatella, että "koska en voisi elää halvaantuneena, jätän asia x tekemättä".

ap

Etkö voi ajatella vaikkapa että et voi kulkea töihin pyörällä koska kolaritilanteessa halvaantumisen todennäköisyys on suuri. Ei tuo ole johdonmukaista. Otat koko ajan eri tasoisia riskejä.

Vierailija kirjoitti:

Tämän tyyppisiin toteamuksiin törmää aika useinkin:

*heh, no, jos kaikkea pelkää, niin ei yhteiskunta pyöri eikä elämä ei uusiudu. Jollei joku muu tekisi lapsia, sulla ei olisi enää maailmaa missä voisit vanhempana asua ja elää.*

Itse aina tässä kohtaan ryhdyn ajattelemaan vähän pidemmälle. Mitä väliä ihmisten yhteiskunnalla on? Ainakin luonnon kannalta se ei ole ollut mikään positiivinen asia. Ironisesti myös viimeinen lause taitaa olla enemmänkin faktaa liikakansoittumisesta ja ihmisen aiheuttamista tuhoista. En ole mikään viherpiipertäjä, mutta on huvittavaa miten jotkut eivät näe omaa ihmisenä olemista pidemmälle. Tai omaa aikakauttaan.

tottakai olet oikeassa ja sinänsä sama vaikka ihmiskunta räjäytettäisiin huomenna paskaksi, ei ekosysteemi meitä jää kaipaamaan. Veikkaan kuitenkin, että jopa sinä yksilönä pelkäät kuolemaa, kuten useimmat, samoin varmaan ap. Ja siltä kannalta, itsekkäästi ajateltuna ihmiskunnan jatkuminen on järkevää ja perusteltua. Ihminen on "liian jalo", jos se haluaa kuten sinä, tappaa itsensä sukupuuttoon, koska kokee olevansa niin paha ja arvoton laji maapallolla... 

Joten en näe sinun sinänsä sivistyneen mielipiteesi järkeä millään muotoa. Itse olen viherpiipertäjä, mutta silti ilman muuta kunnioitan kaikkea elämää, myös ihmiselämää.