Mitä tekee työkseen sun vanhemmat, joista ei ollut mitään hyötyä omassa työllistymisessäsi?

Sama kuin ap:lla.

No jaa... Äiti auttoi minut ensimmäiseen kesätyöhön lapsenvahdiksi opettajansa perheeseen, olin 13. Toisen kerran vielä 15-vuotiaana samaan tehtaaseen, kuin missä itse oli työssä. Kaikki muut duunit olen hankkinut ihan eri aloilta.

Sekä isä että äiti sähköpuolen ihmisiä.

Ruotsinkielenopettaja/toimittaja (äiti) isä käsityöläinen.

Ainoa hyöty tästä on että puhun kolmea kieltä ja työkalut pysyy kyllä näpeissäni.

Mulla äiti oli tekstiilialalla ja koko tehdasta alettiin ajamaan alas niihin aikoihin, kun tulin kesätyöikään. Tosin ihan hyväkin, etten sinne päässyt suhteilla ja päätynyt alalle, eihän siellä mitään töitä enää edes olisi.

Isä puolestaan oli teinivuosinani aluksi työtön ja myöhemmin koulutusalalla. Ei sillä alalla kesäisin mitään kesätöitä ollut.

Siivooja ja korjaaja. Sain tosin ensimmäisen työni siivoojana samaan paikkaan. Kyllä siitäkin kokemuksesta oli hyötyä. Nyt olen asiantuntijatehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla äiti oli tekstiilialalla ja koko tehdasta alettiin ajamaan alas niihin aikoihin, kun tulin kesätyöikään. Tosin ihan hyväkin, etten sinne päässyt suhteilla ja päätynyt alalle, eihän siellä mitään töitä enää edes olisi.

Isä puolestaan oli teinivuosinani aluksi työtön ja myöhemmin koulutusalalla. Ei sillä alalla kesäisin mitään kesätöitä ollut.

Sen verran täytyy korjata, että ekan pienen kesätyöni sain kylläkin äitini harrastuksen kautta.

Pappi ja hammaslääkäri. Ei mitään hyötyä.

Siis miksi vanhempien pitäisi työllistää lapsia?

Ihan itse hain ne kesätyöpaikat ja myöhemmin opiskelujen ohessa iltatyöt ja lopulta vakituisen työpaikan.

(vanhempani: DI ja merkonomi, töissä toimistoissa toinen johto- ja toinen asiantuntijatehtävissä)

Opettajapariskunta. 

Molemmat töissä duunarialoilla, jotka ei yhtään sivua omaani, ja joihin ei edes teininä olisi voinut mennä ns. hanttihommiin. Nykyään toinen jo eläkkeellä. Jokaisen työpaikan olen itse hommannut.

AMK-lehtori ja sovellusuunnittelija.

Oon 22-vuotias ja nyt jo parempipalkkaisessa, oman alan työssä, kuin äitini. Äitini tehdastyöläinen. Tuntuisi hassulta olla työllistetty pelkästään vanhempien suhteilla..

Sehän riippuu ihan siitä, mille alalle lapsena suuntaudut. Harvoin kontaktit täsmää, ellei ala ole lähes sama.

Lisäksi vaikka olisi tällä hetkellä kuinka kontakteja julkisella puolella, niin eipä auta. Kesäksi palkataan vain korkeakouluharjoittelijoita (ei varsinaisia kiire- tai kesäapulaisia). Ja kaikki uudet rekryt käytännössä avoimen haun kautta.

Kokemukseni mukaan yksityisyrittäjien lapset pääsevät tällä hetkellä parhaiten "työn imuun".

Aitini on sote-alan opettaja ja isani oli upseeri. Noilla ammateilla ei hirveasti suhteita luotu teinien kesatoille, enka kotoa saanut edes yhtaan henkista tukea akateemiselle uralle. Mina olen nyt (oman alan) toissakayva arkkitehtiylioppilas, eli nollasuhteillakin on toivoa.

Poliisi ja yrittäjä. Äidin yritys niin spesiaaliosaamista vaativa, ettei itsellä olisi ollut mitään osaamista siellä tehtäviin töihin.

Toinen työskentelee raksalla ja toinen on lääkäri. Itse opiskelen it-alaa.

Isä autokorjaamolla, eikä edes samassa kaupungissa kuin minä. Äiti postivirkailijana.

Ei ollut mahdollisuutta muuttaa isäni perheen luo kesätöitä varten, enkä olisi tietenkään edes korjaamolle päässyt ilman mitään koulutusta.

Valtion laitokseen ei myöskään otettu lapsia/nuoria töihin.

Samaan aikaan asuinkunnassani ajettiin alas eräs suuri tehdas, josta jäi työttömäksi tuhansia ammattitaitoisia ihmisiä joka alalle. Enpä paljon kesätöitä tehnyt tai voinut pitää välivuotta opiskeluista.

No omiin vanhempiin osui edellinen 90-luvun lama, molemmilla meneillään ala #3.

Duunareita.

Kunnan virkamiehiä molemmat, laitosmies toinen ja konttorirotta toinen. No saatoin mä nuorena yläasteikäisenä niitä "tienaa tonni" -töitä kunnalta saada vanhempien takia. Siis että 2 viikkoa homehduttiin jossain puutarhalla tai päiväkodissa tai jotain.

Mutta opiskeluvalintaan ja omaan työllistymiseen heillä ei sen jälkeen ole ollut vaikutusta. Musta tuli sosiaalialan ohjaaja, myös kirkollinen tutkinto on, vaan en ole kirkolla tehnyt palkkatyötä, nuorena isoshommissa ja lastenhoitajana toimin kyllä. Ja koulussa seurakuntaharjoittelun. Mutta työllistyin ihan muualle.

Silloin kun aikanaan hain kesätöitä niin toinen oli työtön juoppo, toinen kuollut. Asuin opiskelupaikkakunnalla enkä kotona. Se oli niitä aikoja kun kesätöitä vielä sai soittamalla isompaankin firmaan ja käymällä pikku haastattelussa joten eipä tuo haitannut.