Armanin itku ärsyttää..

Eihän se edes itke oikeasti noissa jaksoissa... En oo nähny ainuttakaan kyyneltä. Koittaa kyllä tihruttaa, mutta ei näytä onnistuvan. Miksi pitää väkisinkin koittaa itkeä, vaikka ei itketä? Se, ettei itketä, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ohjelmassa esitetyt ikävät asiat olisi ikäviä. Kyllä muakin moni asia noissa jaksoissa on surettanut, mutta en mä kotisohvallani oo itkeny kuitenkaan. 

Tykkään Armanin ohjelmista, mutta toi itkuhomma menee yli.

AV_mamma kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän mahtaa olla seuraava Armanin aihe? Senverran viestiä tuotantoon, jos vielä mahdollisuus vaikuttaa ohjelman leikkaukseen.. Että ottakaa pois ne Armanin epäaidot itkukohtaukset. Tai karsikaa ne minimiin. Aiheiden pointti tulee paremmin esiin, jos haastattelija ei koko ajan itke varsinkin jos haastateltava on itse täysin rauhallinen.

Sitten ei kannata edes tehdä tuollaista ohjelmaa. 

Katsopa esim Louis Therouxin dokumentteja. Hieno ote dokumentarisitilla, pysyy aina rauhallisena mutta on silti läsnä. Pilalle menisi nämäkin, jos dokumentaristi koko ajan kuvattaisiin itkemässä ja voivottelemassa haastattelemiensa ihmisten kohtaloita.

Musta taas Theroux on vaikuttanut välillä lähes tunteettomalta, kun hän hyvinkasvatettuna pyrkii näissä vastaavissa liikuttavissa tilanteissa äärimmäiseen korrektiuteen. Toisaalta muistelen, että hän on joskus vaikuttanut liikuttuneeltakin. Silti hänen tapansa on joskus tuntunut hyvin kylmänviileältä.

 Arvelen taas näistä reaktioista Armanin itkuun, että monen mielestä itku, etenkin tuollainen vuolas, on vaivaannuttavaa ja Suomessa edelleen on näitä asenteita, että "mies ei saa itkeä" ja itkua tulkitaan heikkoudeksi. Tunnistan kyllä senkin, että Arman itkee kyllä aika reippaasti haastateltaviensa mukana, mutta ymmärrän täysin, että asiat, joiden vuoksi hän itkee, ovat saaneet hänet liikuttumaan.

 Av:lla kuitenkin yleinen linja on, että itkemistä kohtaan asenteet ovat kovia ja se leimataan heti turhasta pillittämiseksi ja etenkin miesten ei ole sopivaa julkisesti itkeä. Joten tämä keskustelu ei siinä mielessä poikkea muista. Hyvää on kuitenkin se, että noita ohjelmia katsoo ehkä tuoreempi sukupolvi, joka ei osaa ajatella, että itkeminen on väärin ja että se pitäisi niellä sisäänsä.

Tälläisessä julkisesti näytetyssä itkussa on varmaan sama asia kuin naurussa. Haastattelija vaikuttaisi kenties oudolta jos hän koko ajan naureskelisi silloin kun haastateltava ei naura vaan puhuu asiallisesti. Mutta haastateltavan kanssa mukana nauraminen vaikuttaa jo paljon luonnollisemmalta.

Outoa näissä on mielestäni juuri se, että haastateltava on täysin rauhallinen ja asiallinen ilman tunnekuohua, kun haastattelija (Arman) niiskuttaa ja kyynelehtii. Ei vain vaikuta aidolta tilanteelta juuri sen epäsuhdan takia.

Ei se itku muuten häiritsisi, mutta kun tietää mitä paskaa tuo mies on menneisyydessä sanonut niin lähinnä naurattaa.

Itku on ihan epäolennaista. En ymmärrä miksi siihen takerrutaan kerta toisensa jälkeen. Aiheet on koskettavia, jos itkettää niin sitten itkettää.

Mitkä ovat seuraavat aiheen Armanin sarjassa? Toivottavasti ei enää mitään vankien kohtelujuttuja.

Vierailija kirjoitti:

AV_mamma kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän mahtaa olla seuraava Armanin aihe? Senverran viestiä tuotantoon, jos vielä mahdollisuus vaikuttaa ohjelman leikkaukseen.. Että ottakaa pois ne Armanin epäaidot itkukohtaukset. Tai karsikaa ne minimiin. Aiheiden pointti tulee paremmin esiin, jos haastattelija ei koko ajan itke varsinkin jos haastateltava on itse täysin rauhallinen.

Sitten ei kannata edes tehdä tuollaista ohjelmaa. 

Katsopa esim Louis Therouxin dokumentteja. Hieno ote dokumentarisitilla, pysyy aina rauhallisena mutta on silti läsnä. Pilalle menisi nämäkin, jos dokumentaristi koko ajan kuvattaisiin itkemässä ja voivottelemassa haastattelemiensa ihmisten kohtaloita.

Musta taas Theroux on vaikuttanut välillä lähes tunteettomalta, kun hän hyvinkasvatettuna pyrkii näissä vastaavissa liikuttavissa tilanteissa äärimmäiseen korrektiuteen. Toisaalta muistelen, että hän on joskus vaikuttanut liikuttuneeltakin. Silti hänen tapansa on joskus tuntunut hyvin kylmänviileältä.

 Arvelen taas näistä reaktioista Armanin itkuun, että monen mielestä itku, etenkin tuollainen vuolas, on vaivaannuttavaa ja Suomessa edelleen on näitä asenteita, että "mies ei saa itkeä" ja itkua tulkitaan heikkoudeksi. Tunnistan kyllä senkin, että Arman itkee kyllä aika reippaasti haastateltaviensa mukana, mutta ymmärrän täysin, että asiat, joiden vuoksi hän itkee, ovat saaneet hänet liikuttumaan.

 Av:lla kuitenkin yleinen linja on, että itkemistä kohtaan asenteet ovat kovia ja se leimataan heti turhasta pillittämiseksi ja etenkin miesten ei ole sopivaa julkisesti itkeä. Joten tämä keskustelu ei siinä mielessä poikkea muista. Hyvää on kuitenkin se, että noita ohjelmia katsoo ehkä tuoreempi sukupolvi, joka ei osaa ajatella, että itkeminen on väärin ja että se pitäisi niellä sisäänsä.

Tälläisessä julkisesti näytetyssä itkussa on varmaan sama asia kuin naurussa. Haastattelija vaikuttaisi kenties oudolta jos hän koko ajan naureskelisi silloin kun haastateltava ei naura vaan puhuu asiallisesti. Mutta haastateltavan kanssa mukana nauraminen vaikuttaa jo paljon luonnollisemmalta.

Outoa näissä on mielestäni juuri se, että haastateltava on täysin rauhallinen ja asiallinen ilman tunnekuohua, kun haastattelija (Arman) niiskuttaa ja kyynelehtii. Ei vain vaikuta aidolta tilanteelta juuri sen epäsuhdan takia.

Oletan, että siinä vaiheessa, kun Armania on alkanut itkettää haastateltavansa jutut, he ovat jo jutelleet pitemmän aikaa. Eli tunnin ohjelmaa varten Arman on kuitenkin ollut tekemissä näiden ihmisten kanssa pitempään ja tälle luottamukselle perustuen haastateltavat myös avautuvat hänelle elämästään. Ohjelmaa katsoessa ei voi päätellä sitä, että jos jotakuta haastatellaan viiden minuutin ajan ja hän kertoo todella ikävistä käänteistä elämässään, että hän on tullut tutuksi Armanille ja todellisuudessa heidän välilleen on jo syntynyt luottamusta ja ovat jutelleet keskenään vähintään tunteja ja ovat olleet tekemisissä enemmän kuin yhden päivän ajan. En siis keksi muuta syytä, miksi tuollainen tilanne voisi itkettää noin paljon, koska eihän kenenkään puoli tuntia sitten tavatun ihmisen jutut voi sillä tavalla liikuttaa.

Itse muistan, kun olimme vuosia sitten käymässä sukulaistemme luona ja iäkäs sukulaisnaisemme kertoi vaiheittain, kuinka hänen äitinsä kuoli. Kyllä me silloin äitini kanssa molemmat itkimme. Uskon, että tilanne on siis Armanilla ollut samantapainen. Mutta arvelen, että taas arkielämässä muuten hyvin harvoin kukaan kertoo sellaista, joka on todella surullista ja itkettävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä Armania itketti ne aiheet ja tilanne koska ne olivat hänelle uutta .. Sekä Jennan äiti että elinkautismurhaajan vaimo ovat tätä samaa asiaa käsitelleet jo vuosikausia eikä se samalla tavalla heitä herkistä, toki sattuu, mutta pystyvät jo puhumaan aiheesta normaalisti.

Tai sitten Jennan äidistä ja elinkautismurhaajan vaimosta on tullut tunteettomia sosiopaatteja.

Siinä vaiheessa kun lapsensa murhasta voi puhua itkemättä niin tilanne on jo sellainen että minä en enää edes haluaisi elää.

No, sitä ei voi tietää vaikka joutusi ottamaan rauhoittavan lääkkeen ennen kuvauksia. Ihmiset on niin erilaisia, mutta en todellakaan menisi ketään sanomaan sosiopaatiksi jos pystyy itkemättä puhumaan... jotkut voi mennä ihan turraksi ja toiset vaan huutaa ja itkee ... Se on niin yksilöllistä. Jenna kuoli 2011 joten on siinä äidillä ollut kestämistä ja varmasti käsitellyt ja käsittelee asiaa edelleen koko ajan .. Me näimme vain pienen pilkahduksen, hän elää sen asian kanssa loppuelämän :(

Samoilla linjoilla edellisen kanssa. Oikeastaan aika törkeää arvostella toista itkun puutteesta. Kaikki ihmiset eivät edelleenkään käyttäydy ja toimi identtisesti, vaikka samanlaisia tunteita olisikin pelissä. Ja niin, aikaa tuosta on jo, eiköhän ole jo monet itkut itkenyt tuo äiti...

Harmittaa, koska pidän Armanista, mutta alkaa kyllä tuo itku (ilman kyyneliä) menemään vähän yli... Vaikka varmasti hänenkin tunteet ovat aitoja, mutta ei niiden korostamiseen tarvita itkua. Myös haastatellessa surun kohtaamaa ihmistä olisi muutenkin kohteliasta (?) ja ammattimaista pidätellä tunteitaan, varsinkin, kun haastateltava on suht rauhallinen.

Ihan teennäistä paskaa ne nyyhkyohjelmat.

Vierailija kirjoitti:

Itku on ihan epäolennaista. En ymmärrä miksi siihen takerrutaan kerta toisensa jälkeen. Aiheet on koskettavia, jos itkettää niin sitten itkettää.

Siihen takerrutaan kun tuntuu että oikeasti ei itketä. Vaan "pitää" liikuttua ja kyynelehtiä.

Aito itku harvoja ärsyttää tai naurattaa.

Vierailija kirjoitti:

AV_mamma kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän mahtaa olla seuraava Armanin aihe? Senverran viestiä tuotantoon, jos vielä mahdollisuus vaikuttaa ohjelman leikkaukseen.. Että ottakaa pois ne Armanin epäaidot itkukohtaukset. Tai karsikaa ne minimiin. Aiheiden pointti tulee paremmin esiin, jos haastattelija ei koko ajan itke varsinkin jos haastateltava on itse täysin rauhallinen.

Sitten ei kannata edes tehdä tuollaista ohjelmaa. 

Katsopa esim Louis Therouxin dokumentteja. Hieno ote dokumentarisitilla, pysyy aina rauhallisena mutta on silti läsnä. Pilalle menisi nämäkin, jos dokumentaristi koko ajan kuvattaisiin itkemässä ja voivottelemassa haastattelemiensa ihmisten kohtaloita.

Musta taas Theroux on vaikuttanut välillä lähes tunteettomalta, kun hän hyvinkasvatettuna pyrkii näissä vastaavissa liikuttavissa tilanteissa äärimmäiseen korrektiuteen. Toisaalta muistelen, että hän on joskus vaikuttanut liikuttuneeltakin. Silti hänen tapansa on joskus tuntunut hyvin kylmänviileältä.

 Arvelen taas näistä reaktioista Armanin itkuun, että monen mielestä itku, etenkin tuollainen vuolas, on vaivaannuttavaa ja Suomessa edelleen on näitä asenteita, että "mies ei saa itkeä" ja itkua tulkitaan heikkoudeksi. Tunnistan kyllä senkin, että Arman itkee kyllä aika reippaasti haastateltaviensa mukana, mutta ymmärrän täysin, että asiat, joiden vuoksi hän itkee, ovat saaneet hänet liikuttumaan.

 Av:lla kuitenkin yleinen linja on, että itkemistä kohtaan asenteet ovat kovia ja se leimataan heti turhasta pillittämiseksi ja etenkin miesten ei ole sopivaa julkisesti itkeä. Joten tämä keskustelu ei siinä mielessä poikkea muista. Hyvää on kuitenkin se, että noita ohjelmia katsoo ehkä tuoreempi sukupolvi, joka ei osaa ajatella, että itkeminen on väärin ja että se pitäisi niellä sisäänsä.

Tälläisessä julkisesti näytetyssä itkussa on varmaan sama asia kuin naurussa. Haastattelija vaikuttaisi kenties oudolta jos hän koko ajan naureskelisi silloin kun haastateltava ei naura vaan puhuu asiallisesti. Mutta haastateltavan kanssa mukana nauraminen vaikuttaa jo paljon luonnollisemmalta.

Outoa näissä on mielestäni juuri se, että haastateltava on täysin rauhallinen ja asiallinen ilman tunnekuohua, kun haastattelija (Arman) niiskuttaa ja kyynelehtii. Ei vain vaikuta aidolta tilanteelta juuri sen epäsuhdan takia.

Eikai ne haastateltavat itke kun ne kertoo omasta elämästään

Vierailija kirjoitti:

Ihan teennäistä paskaa ne nyyhkyohjelmat.

Mitä teennäistä niissä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän mahtaa olla seuraava Armanin aihe? Senverran viestiä tuotantoon, jos vielä mahdollisuus vaikuttaa ohjelman leikkaukseen.. Että ottakaa pois ne Armanin epäaidot itkukohtaukset. Tai karsikaa ne minimiin. Aiheiden pointti tulee paremmin esiin, jos haastattelija ei koko ajan itke varsinkin jos haastateltava on itse täysin rauhallinen.

Sitten ei kannata edes tehdä tuollaista ohjelmaa. 

Katsopa esim Louis Therouxin dokumentteja. Hieno ote dokumentarisitilla, pysyy aina rauhallisena mutta on silti läsnä. Pilalle menisi nämäkin, jos dokumentaristi koko ajan kuvattaisiin itkemässä ja voivottelemassa haastattelemiensa ihmisten kohtaloita.

Louis Theroux on oikeasti huono dokumentin tekijä. Hän vaikuttaa oikeasti lähes psykopaatilta. Pienintäkään tunnetta ei ole ja näyttää siltä että hän suorastaan saa tyydytystä toisten kärsimyksistä.

Armanin Vain Elämää:D

Mietin miltä vaikuttaisi, jos naisdokkaristi menisi tuolla samalla asenteella tekemään haastatteluja. Ajateltaisiinko silloinkin, että on se upeeta, kun joku elää mukana ja näyttää tunteitaan? Epäilen että ei. Mutta kun mies ja tuollaisella taustalla, niin sehän on ihan sankarillista. Mieluummin katselisin dokkaria, jossa kohteet olisivat pääosassa, ei tekijän tunteet.

Armanilla oli just facebookissa päivitys, jossa kertoi miten leikkausvaiheessa aina haukkuu itseään ja pillitystään. :D Mutta eikös Arman itkeskellyt jo niillä maailmanmatkoillaankin yhtenään? 

Armanin dokkarit kiinnostaa enää oikeastaan vaan sen takia, paljonko julkeaa näyttää itseään ja nyyhkyttelyään. Varsinaiset dokumentin kohteet jäävät sivurooliin, kun Armanin pitää koko ajan näyttää "tunteitaan" ja mediaseksikkäitä "kyyneleitään". Vain elämää ohjelma on saanut voittajan, tämä on oikea "Kyynelkuiskaajan Tarina"