Lue keskustelun säännöt.
Palstalaisten mukaan ulkoisilla olosuhteilla ei ole mitään vaikutusta lapsen elämään.t.ammattivalittaja
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
No kai niillä jotain tilapäistä vaikutusta voi olla. Esim. itse olin vähävaraisen perheen lapsi (äiti kaupan osa-aikainen myyjä, isä tehdasduunari) ja paras kaverini oli varakkaan perheen lapsi. Kyllähän se joskus harmitti kun ei ollut kaikkea tavaraa mitä kaverilla oli, ja niillä oli niin hieno talokin.
Mutta eihän tällaisilla asioilla loppujen lopuksi ole mitään väliä. Ei ne määritä sitä mitä ihmisestä tulee, eikä rajoita. Itsekin hankin akateemisen koulutuksen ja hyvän työn huolimatta duunariperheen taustasta. Minusta sen lapsuudenkodin varattomuuden surkuttelu on suunnilleen yhtä tyhmää ja tarkoituksetonta kuin surra sitä että miksi olen vaalea enkä tumma, tai miksi olen pitkä enkä siro ja pieni. Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia, myös varakkuuden suhteen, ja jokaisen pitää elää niistä lähtökohdista lähtien mitkä nyt on.
Eihän sitä ole tarvinnut itse ääneen surkutellakkaan tai verrata kenenkää muun kotiin, kyllä lapsen kaverit on sen ihan itse tehneet, vertailun ja surkuttelun siis.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai niillä jotain tilapäistä vaikutusta voi olla. Esim. itse olin vähävaraisen perheen lapsi (äiti kaupan osa-aikainen myyjä, isä tehdasduunari) ja paras kaverini oli varakkaan perheen lapsi. Kyllähän se joskus harmitti kun ei ollut kaikkea tavaraa mitä kaverilla oli, ja niillä oli niin hieno talokin.
Mutta eihän tällaisilla asioilla loppujen lopuksi ole mitään väliä. Ei ne määritä sitä mitä ihmisestä tulee, eikä rajoita. Itsekin hankin akateemisen koulutuksen ja hyvän työn huolimatta duunariperheen taustasta. Minusta sen lapsuudenkodin varattomuuden surkuttelu on suunnilleen yhtä tyhmää ja tarkoituksetonta kuin surra sitä että miksi olen vaalea enkä tumma, tai miksi olen pitkä enkä siro ja pieni. Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia, myös varakkuuden suhteen, ja jokaisen pitää elää niistä lähtökohdista lähtien mitkä nyt on.
Eihän sitä ole tarvinnut itse ääneen surkutellakkaan tai verrata kenenkää muun kotiin, kyllä lapsen kaverit on sen ihan itse tehneet, vertailun ja surkuttelun siis.ap
Niin, lapset on lapsellisia ja kypsymättömiä. Siinä täytyy vanhempien tukea, ja tehdä lapselle selväksi, että vaikka maailma on sellainen että toisilla on rahaa enemmän kuin toisilla, niin kaikki ihmiset on yhtä arvokkaita, ja että on huonotapaista ja epäkypsää kommentoida toisten vähäisempää varallisuutta. Eli vika ei ole siinä vähävaraisen lapsessa, vaan niissä käytännössä kiusaajissa, jotka siitä huomauttelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai niillä jotain tilapäistä vaikutusta voi olla. Esim. itse olin vähävaraisen perheen lapsi (äiti kaupan osa-aikainen myyjä, isä tehdasduunari) ja paras kaverini oli varakkaan perheen lapsi. Kyllähän se joskus harmitti kun ei ollut kaikkea tavaraa mitä kaverilla oli, ja niillä oli niin hieno talokin.
Mutta eihän tällaisilla asioilla loppujen lopuksi ole mitään väliä. Ei ne määritä sitä mitä ihmisestä tulee, eikä rajoita. Itsekin hankin akateemisen koulutuksen ja hyvän työn huolimatta duunariperheen taustasta. Minusta sen lapsuudenkodin varattomuuden surkuttelu on suunnilleen yhtä tyhmää ja tarkoituksetonta kuin surra sitä että miksi olen vaalea enkä tumma, tai miksi olen pitkä enkä siro ja pieni. Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia, myös varakkuuden suhteen, ja jokaisen pitää elää niistä lähtökohdista lähtien mitkä nyt on.
Eihän sitä ole tarvinnut itse ääneen surkutellakkaan tai verrata kenenkää muun kotiin, kyllä lapsen kaverit on sen ihan itse tehneet, vertailun ja surkuttelun siis.ap
Niin, lapset on lapsellisia ja kypsymättömiä. Siinä täytyy vanhempien tukea, ja tehdä lapselle selväksi, että vaikka maailma on sellainen että toisilla on rahaa enemmän kuin toisilla, niin kaikki ihmiset on yhtä arvokkaita, ja että on huonotapaista ja epäkypsää kommentoida toisten vähäisempää varallisuutta. Eli vika ei ole siinä vähävaraisen lapsessa, vaan niissä käytännössä kiusaajissa, jotka siitä huomauttelee.
Niin, harmi vaan ettei sellaisia kavereita tahdo lapselle mistään löytää jolla olisi yhtä köyhät lähtökohdat elämässään.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai niillä jotain tilapäistä vaikutusta voi olla. Esim. itse olin vähävaraisen perheen lapsi (äiti kaupan osa-aikainen myyjä, isä tehdasduunari) ja paras kaverini oli varakkaan perheen lapsi. Kyllähän se joskus harmitti kun ei ollut kaikkea tavaraa mitä kaverilla oli, ja niillä oli niin hieno talokin.
Mutta eihän tällaisilla asioilla loppujen lopuksi ole mitään väliä. Ei ne määritä sitä mitä ihmisestä tulee, eikä rajoita. Itsekin hankin akateemisen koulutuksen ja hyvän työn huolimatta duunariperheen taustasta. Minusta sen lapsuudenkodin varattomuuden surkuttelu on suunnilleen yhtä tyhmää ja tarkoituksetonta kuin surra sitä että miksi olen vaalea enkä tumma, tai miksi olen pitkä enkä siro ja pieni. Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia, myös varakkuuden suhteen, ja jokaisen pitää elää niistä lähtökohdista lähtien mitkä nyt on.
Eihän sitä ole tarvinnut itse ääneen surkutellakkaan tai verrata kenenkää muun kotiin, kyllä lapsen kaverit on sen ihan itse tehneet, vertailun ja surkuttelun siis.ap
Niin, lapset on lapsellisia ja kypsymättömiä. Siinä täytyy vanhempien tukea, ja tehdä lapselle selväksi, että vaikka maailma on sellainen että toisilla on rahaa enemmän kuin toisilla, niin kaikki ihmiset on yhtä arvokkaita, ja että on huonotapaista ja epäkypsää kommentoida toisten vähäisempää varallisuutta. Eli vika ei ole siinä vähävaraisen lapsessa, vaan niissä käytännössä kiusaajissa, jotka siitä huomauttelee.
Niin, harmi vaan ettei sellaisia kavereita tahdo lapselle mistään löytää jolla olisi yhtä köyhät lähtökohdat elämässään.ap
Ei tarvitsekaan. Kyllä se voi ihan hyvin olla niiden varakkaampien lasten kaveri, mutta täytyy vaan oppia ainakin henkisesti pitämään puoleensa niin, että ei hyväksy nälvimisiä ja kiusaamista.
No kai niillä jotain tilapäistä vaikutusta voi olla. Esim. itse olin vähävaraisen perheen lapsi (äiti kaupan osa-aikainen myyjä, isä tehdasduunari) ja paras kaverini oli varakkaan perheen lapsi. Kyllähän se joskus harmitti kun ei ollut kaikkea tavaraa mitä kaverilla oli, ja niillä oli niin hieno talokin.
Mutta eihän tällaisilla asioilla loppujen lopuksi ole mitään väliä. Ei ne määritä sitä mitä ihmisestä tulee, eikä rajoita. Itsekin hankin akateemisen koulutuksen ja hyvän työn huolimatta duunariperheen taustasta. Minusta sen lapsuudenkodin varattomuuden surkuttelu on suunnilleen yhtä tyhmää ja tarkoituksetonta kuin surra sitä että miksi olen vaalea enkä tumma, tai miksi olen pitkä enkä siro ja pieni. Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia, myös varakkuuden suhteen, ja jokaisen pitää elää niistä lähtökohdista lähtien mitkä nyt on.