Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte? Olen nähnyt teinitytön rappukäytävässä ahmimassa herkkuja jo kolme kertaa.
10.05.2016 |
Asutaan isossa kerrostalossa, meidän rapussa on 30 asuntoa. En tiedä, missä tuo tyttö asuu, en tiedä sen nimeä, en tunne vanhempia. Tässä rapussa se asuu ilmeisesti, koska alaovesta ei pääse ilman avaimia ja olen nähnyt sen rapussa monta kertaa.
Olen jo kolme kertaa tämän vuoden puolella nähnyt sen portaiden alla ahmimassa herkkuja. Ensimmäisellä kerralla pelästyin ylipäätään, kun näin jonkun rappujen alla. Kysyin, onko kaikki ok. En nähnyt mitään herkkuja ja ajattelin, että se oli siellä ihan muuten vain. Seuraavana päivänä näin portaiden alla todella paljon karkki- ja herkkupapereita ja -pakkauksia. Karkkipusseja, donitsipakkaus, suklaalevyjen kääreitä, valmiskääretorttupakkaus tyhjänä.. Meni varmaan kuukausi ja näin sen tytön taas siellä. Se käpertyi selin, enkä edes moikannut. Illalla kävin kurkkaamassa portaiden alle ja siellä oli taas hirveä määrä herkkukääreitä.
Eilen illalla kävin lenkillä joskus kymmenen aikaan ja se tyttö oli taas siellä. Aamulla portaiden alla oli muovikassi, joka oli täynnä taas kaikenlaisia karkkipapereita, puoliksi syöty sipsipussi ja munkkipakkaus ja kaikkea muutakin.
Mitä pitäisi tehdä? En tunne tyttöä, en tunne sen kotioloja. Bulimia tai BED tai joku syömishäiriö tai muu häiriintynyt tunnesyöminen sillä on, mutta miten tuollaiseen pitäisi oikeasti puuttua? Jos mietin itseäni teininä, niin tuskinpa olisin kenellekään tuntemattomalle naapurintädille avautunut syömishäiriöistäni.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
selvität ensin tytön nimen ja missä asuu. sitten postiluukusta tiputat postikortin jossa sian kuva. postikorttiin olisit kirjoittanut tytön nimen.
Mulla on parempi idea. Kerro sun nimi ja osoite. Mulla on possukortti valmiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
selvität ensin tytön nimen ja missä asuu. sitten postiluukusta tiputat postikortin jossa sian kuva. postikorttiin olisit kirjoittanut tytön nimen.
Ja mikäs sun ongelma sitten on? Alhainen älykkyysosamäärä?
Varmaan nautit lapsena työntää luokkakavereiden päitä vessanpönttöön, niinkö?
Täällä myös yksi BED-taustan omaava. Tosi vaikee juttu kyllä.. toinen teinityttö voi olla hyvinkin mielissään, jos joku vaan puuttuisi asiaan edes jollain tavalla, mutta toinen taas saattaa hävetä ns. silmät päästään ja tilanne pahentua :/ jos vanhemmat paikannat ja niille kerrot, niin sekin saattaa kallistaa taas suuntaan tai toiseen. Itsellä, tuolloin hädintuskin kakskymppisellä, oli se häpeä pahin kaikista, kun asia kumppanille alkoi selvitä kunnolla. Ja se taas pahensi tilannetta, kun oli "jäänyt kiinni" ja "mitähän sekin nyt ajattelee". Jos tätä tyttöä haluat lähestyä, niin ehkä sellainen neutraali tapa olisi alkuun ainakin parempi. Vähän katselet ja kuulostelet meininkiä.. riippuu toki myös tytön iästä, jos on jo lähempänä aikuisuutta, niin ei taida vanhemmille kertominen ainakaan auttaa :/
Vierailija kirjoitti:
selvität ensin tytön nimen ja missä asuu. sitten postiluukusta tiputat postikortin jossa sian kuva. postikorttiin olisit kirjoittanut tytön nimen.
http://mtkl.fi/tietoa-mielenterveydesta/mista-apua/
Apua mielenterveyden ongelmiin, ole hyvä!
Tuo roskaaminen saa epäilemään tarinan todenperäisyyttä. Yleensä syömishäiriöiset pyrkivät kaikin tavoin piilottelemaan ja salailemaan syömishäiriötään. Tuo roskien jättäminen ympäriinsä ihmetyttää. Minulle entisenä syömishäiriöisenä olisi ollut maailmanloppu jos olisin jäänyt kiinni, ja todellakin olisin pitänyt huolen että kerään kaikki roskat pois eikä mitään todistusaineistoa jää. Mutta jos tarina on totta, niin ap:n asemassa menisin suoraan juttelemaan tytölle ja kysymään, miksi syö rappujen alla. Tytölle voisi antaa vaikka syömishäiriöliiton yhteystiedot tai MLL:n auttavan puhelimen jos se on vielä olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
26, jos se jättää ne siksi, koska ei usko että kukaan ap:ta lukuun ottamatta tiedä kuka ne roskat on jättäny, ja ei usko ap:n häntä tunnistaneen.
Tai sitten on avunpyyntö. Tietää että tarvii apua, eikä kehtaa muuten hakea, toivoo että joku tajuaisi kysyä että mikä hätänä.
En menisi kovin lähelle. Karkkia ahmiva ihminen, varsinkin julkisesti ja tolkuttomia määriä on aika suurella todennäköisyydellä narkomaani.
Makeanhimo kasvaa kun käyttää tiettyjä aineita.
Kannabiskäyttäjä tuskin menisi kuitenkaan portaiden alle, joten epäilisin jotain kovempaa kamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
26, jos se jättää ne siksi, koska ei usko että kukaan ap:ta lukuun ottamatta tiedä kuka ne roskat on jättäny, ja ei usko ap:n häntä tunnistaneen.
Tai sitten on avunpyyntö. Tietää että tarvii apua, eikä kehtaa muuten hakea, toivoo että joku tajuaisi kysyä että mikä hätänä.
Silloin, kun itse teini-ikäisenä ahmin, lähdin usein "kävelylenkille" korttelia ympäri. Meninkin ihan ensin lähimpään kauppaan, ostin kassillisen ahmittavaa ja söin niitä kassi käsivarrella muina miehinä kadulla. Ostin siis sellaista, minkä syöminen ei herättänyt kadulla huomiota. Ostin vaikka kuuden jätskituutin pakkauksen ja söin siitä yhden kerrallaan - ei ketään kiinnosta yhtä jäätelöä syövä tyttö kadulla. Jätskien lisäksi oli sitten vaikka neljä berliininmunkkia, keksipaketti, kolme karkkipussia ja suklaalevyjä. Kun olin saanut kaiken syötyä, laitoin muovipussin solmuun ja vein taloyhtiön roskikseen.
Voi olla, että ap:n rapussa syövä tyttö on ajatellut siivoavansa paperit myöhemmin. Ilmeisesti se kuitenkin on sellainen paikka, johon ei näe, eikä ohikulkijoita sanottavasti ole. Oma, salainen ahmimisluola. Itse haaveilin teininä sellaisesta lukollisesta paikasta, johon olisin voinut mennä vain syömään ihan rauhassa. Oma huone ei ollut sellainen, mutta ihan varmasti olisin voinut rapussa ahmia, jos kiinnijäämisen riski olisi ollut olematon.
Kyseessä voi olla myös pahansortin sokeririippuvuus, ja jos esim. vanhemmat ovat sokerinkulutusta ruvenneet vähentämään, niin tyttö käy nytten päivittäisen annoksensa syömässä piilossa. Poikkeaa ahmimishäiriöstä siten, ettei välttämättä juonnu mistään ahdistuksesta tai vastaavasta.
Itse menettelisin niin, että puhuisin tytölle. Jos tällä ei vaikuta olevan hätä, niin sitten yrittäisin saada tytön vanhemmat käsiini, jos kyseessä onkin tuo esittämäni vaihtoehto.
selvität ensin tytön nimen ja missä asuu. sitten postiluukusta tiputat postikortin jossa sian kuva. postikorttiin olisit kirjoittanut tytön nimen.