Miksi monet naiset eivät eron jälkeen halua enää muuttaa jonkun kanssa yhteen?

Mä muutin vaikka olin onnellinen yksin. Nyt on käynyt niin, että kustannan miehelle asumista ja ruokia eikä hän alkuinnostuksen jälkeen ole tehnyt Mitään kotitöitä. Joten siksi ilmoitin, että jatketaan suhdetta, mutta muutetaan erilleen uudestaan ainakin toistaiseksi tai tämä suhde kaatuu näihin yhteisasumisongelmiin.

Oma tupa, oma lupa. Kukaan ei määräile mitä saat tehdä, mihin aikaan ja miten. Ei tarvitse siivota kuin omat jälkensä. Maksaa vain omat laskut ja ruuat. Saa pitää omat rahat itsellään. Saa olla yksin kotona halutessaan. Nämä ainakin mulla syinä, etten enää muuta kenenkään kanssa saman katon alle. 20 vuotta muiden passaamista riitti.

Koska monissa perheissä nainen joutuu yksin hoitamaan kotityöt ja lapset. Siksi eron jälkeen on vain mukava tapailla miehiä eikä tarvitse ottaa uutta passattavaa kotiinsa.

Yhdessä asuvat vain aidosti toisistaan pitävät ja toimivan yhteiselämän omaavat sekä taloudellisesti tai muista olosuhteista riippuvaiset. Yksi järkyttävä kokeilu nosti minulla rimaa aika korkealle. 

Olen asunut vain siistin ja itsestään huolehtivan miehen kanssa, joten voisin asua uudelleenkin jonkun siistin ja itsestään huolehtivan miehen kanssa. Mutta monet miehet ovat sen tason porsaita tai loisia, ettei yhteisasumista voi edes harkita.

N30

Jos nykyisestä eroaisin niin en kyllä kovin äkkiä päästäisi uutta miestä nurkkiin pyörimään. Käyn töissä, mies ei. Silti valittaa siitä, että minä en yleensä käytä koiria lenkillä töiden jälkeenkään, kun en jaksa. Varsinkin, kun vielä käyn töiden jälkeen kaupassa ja siivoan (tai ainakin yritän) kämppää. Mies toisinaan pistää astiat pesukoneeseen, siinä hänen osuutensa kotitöistä. Monta vuotta yhdessä ja yhden käden sormet riittää laskemaan hänen suorittamat pyykinpesukerrat ja aina kun tekee ruokaa niin jättää kaikki sipulin kuoret ym. pitkin keittiön tasoja vaikka minusta helpointa olisi pistää ne suoraan roskiin. Niin ja silloin kun käyn kaupassa niin kysyn aina tarviiko hän jotain ja yleensä aina tarvii. Sitten kun hän käy omin päin kaupassa niin ei juurikaan muista kysellä tekisikö minun mieli jotain... Huoh!

Moni nainen ei ole koskaan asunut yksin. Nyt kun on päässyt vapauden makuun, niin ei halua enää luopua itsemääräämisoikeudestaan. Moni on avioliiton aikana pelännyt yksinäisyyttä, mutta huomannut nyt, että ei ole mitään pelättävää.

Vierailija kirjoitti:

Oma tupa, oma lupa. Kukaan ei määräile mitä saat tehdä, mihin aikaan ja miten. Ei tarvitse siivota kuin omat jälkensä. Maksaa vain omat laskut ja ruuat. Saa pitää omat rahat itsellään. Saa olla yksin kotona halutessaan. Nämä ainakin mulla syinä, etten enää muuta kenenkään kanssa saman katon alle. 20 vuotta muiden passaamista riitti.

Tässäpä ne tulikin.

Älä koskaan muuta koska mies haluaa. Muuta sitten kun sitä haluat oikiasti itse ja mies myös

Allekirjoitan nuo kotityötongelmat. Lisäksi seksi kuivui hiljalleen kokoon yhteisasumisessa. Miestä alkoi haluttaa vähemmän. Ehkä oltiin liian tuttuja ja arkisesti aina saatavilla. Odotan parannusta tähänkin, kun muutetaan tilapäisesti erilleen. Ehkä mies alkaa nähdä mut taas enemmän 'valloitettavana' eikä itsestäänselvyytenä.

Nro 1