Haaveilen alkoholittomasta elämästä

Älä haaveile. Aloita se tänään.

http://www.a-klinikka.fi/haetko-apua

Pohdin samaa. En juo itseäni humalaan juuri koskaan, mutta pieni tissuttelu on lähes jokapäiväistä.

Jonkinsortin päihdehoitaja tai -ryhmä voisi olla hyvä vaihtoehto. Koska ei tarvitse olla ojassa lasolia kittaava räkäjuoppo näitä palveluja käyttääkseen, riittää jo kun olet itse huolissaan käytöstä. Se toki on eri asia riittääkö nykyresurssit ns. pienemmille ongelmille.

Noh, voin kertoa lapsen näkökulman. Isäni oli samanlainen kuin sinä, hoiti aina työnsä ja muut velvollisuudet, mutta joi useita oluita joka ilta kotona. Hän ei ikinä ollut mitenkään inhottava humalassa, lähinnä istui koneella ja kuunteli musiikkia, mutta se oli TODELLA ahdistavaa aikaa koko perheelle. Viikonloppuisin ja juhlissa isä joi ihan kunnon kännit, eikä taaskaan törttöillyt mitenkään ihmeemmin, mutta lähes jatkuvasti humalassa olevan ihmisen kanssa eläminen on vain todella kuormittavaa. Mun isäni oli siitä jännä, että alkoholin käyttö paheni talvisin ja hellitti kesäisin, koska hän kärsii kaamosmasennuksesta. Alkoholi ei kuitenkaan oikeasti ole ratkaisu yhtään mihinkään, se vain pahentaa kaikkea.

Jos isäni olisi juonut parikin vuotta kauemmin, hän olisi menettänyt vaimonsa ja välit olisivat varmasti viilenneet myös meihin lapsiin. Meillä juomisesta ei ikinä puhuttu, vanhempani olivat niin tolloja, etteivät tajunneet meidän lasten tajuavan KAIKEN. Kun juominen loppui, huomasin heti. Meille lapsille kerrottiin siitä puoli vuotta myöhemmin, että isä ei juo enää ikinä tippaakaan, koska hänellä on ollut alkoholiongelma. Silloin sanoin että joo se loppui silloin maaliskuun viides päivä ja purskahdin itkuun, koska se oli eka kerta kun ikinä puhuin siitä kenellekään. Varmaan vasta silloin isäni tajusi, mitä tuskaa oli meille lapsille aiheuttanut, vaikkei ollut ikinä aggressiivinen tai ilkeä humalassa. Lasten ei tulisi joutua olemaan humalaisen seurassa ikinä, eikä varsinkaan päivittäin.

Suosittelen. Alkoholi ei vaan kuluta terveyttäsi vaan se vie rahaa ja aikaa, jonka voisit käyttää muuhun. Lisäksi jo nyt alkoholi on alkanut murentaa parisuhdettasi ja entäs lapset? Anna lapsillesi päihteetön lapsuus.

Kannattaa!

Itse tein tuon päätöksen, enkä ole katunut. Olen laihtunut, kiinteytynyt, pöhöttyneisyys, jota en ollut huomaavinani, katosi ja elämänlaatu parani huomattavasti. Ilman lisäliikuntaa minusta tuli jaksavampi ja puuskutus jäi pois, höyhenenkevyesti nousen portaat ylös ja elämä maistuu paremmalta, itsetunto on parempi, ei ole enää epämääräistä häpeäntunnetta eikä itseinhoa tms. Sellainen reipas ja urheilullinen yleistunne, johon saa joka aamu herätä, oli vappu tai juhannus.

Olen itsekin ajatellut viime kuukausina omaa alkoholin käyttöäni. Juon usein, määrät eivät niinkään huolestuta, enemmänkin se, miten paljon alkoholi on mielessäni. Lisäksi juon toisinaan, vaikka ei tekisi erityisemmin mieli, mutta kun on mahdollisuus niin "pitäähän se hyödyntää". Ja joo, alkoholinkäyttöni on humalahakuista. Saatamme käydä parilla, ei minulla ole vaikeuksia siitä lähteä ajoissa kotiin, mutta tuona aikana pyrin pääsemään humalaan. Haen esim. tiskiltä minulle ja kaverille tuopit, ja samalla tilaan itselleni jonkun shotin, jonka juon siinä paikalla (ettei kaveri näe). Tai jos en pääse tällaista tilaisuutta hyödyntämään, niin ainakin juon mahdollisimman nopeasti.

Olen jotenkin onnistuneesti perustellut itselleni miksi kussakin tilanteessa on sopivaa juoda. On lämmintä, on vappu, on vapaata, terassikeli lopultakin, ruoanlaitto- ja siivoussiideriä, saunakaljaa (joskus lämmitän saunan vain että voisin juoda pari kaljaa!)....... Jokainen tilanne on ikään kuin huutanut alkoholia, vaikka totta puhuen ei ole joka kerta tehnyt edes mieli sitä ensimmäistä. Mutta kun olen ottanut sen ensimmäisen, niin haluan tietysti toisen.

Halusin viettää alkottoman toukokuun, kun ahdistuin tästä juomisestani niin paljon. Otin selvää kaiken maailman AA-kerhoista sun muista, mutta ensin halusin koittaa edes kerran omin päin. Nyt on 9. päiväni juomatta ja eilen lenkillä ajattelin, miten helppoa tämä onkaan, kun olen vain päättänyt! Miksen ole aiemmin päättänyt? Koska ihan tosiaan olen juonut monet kerrat "vastentahtoisesti", siis monet kerrat niin että himottaa päästä humalaan, mutta monet kerrat myös ihan vain koska voin. Nyt kun olen päättänyt etten juo, niin ei ole tarvinnut edes kuulostella, että haluanko juoda vai en, kun en vaan juo. Ja yllättävän vähän oikeasti haluan juoda, siitä on vain tullut tapa.

Totta kai monta kertaa nytkin pitkän viikonlopun aikana kävi mielessä, miten kiva olisi taas biitsillä juoda kylmää kaljaa tai avata illalla punkku, mutta koska se ei ole nyt ollut vaihtoehto, niin äkkiä se on mielestä mennyt. Aitoa mielitekoa vastaan ei siis ole tarvinnut taistella, vain sitä tottumusta vastaan.

9 päivää alkotta ei varmaan kuulosta ihmeelliseltä, mutta rehellisesti en ole koko tämän vuoden aikana ollut näin pitkää aikaa ilman ensimmäistäkään huikkaa. Enkä oleta että tämä jatkuu näin helppona, koska olen rehellisesti kyllä alkoholisti (joo, työssä käyvä ja kahden teinin äiti minäkin; kyllä, hävettää), mutta jotenkin surullisenhassusti tajusin myös, ettei mulle ole vaikeinta kieltäytyä siitä ensimmäisestä huikasta. Siitä toisesta, kolmannesta jo onkin, joten paras että kieltäydyn kokonaan siitä helpoimmasta. Ensimmäisestä.

Tsemppiä sulle ap, TEE PÄÄTÖS ja kokeile edes!!

Hei !

Kannustan vilpittömästi kokeilemaan alkoholittomuutta ! En siksi, että soo soo sormi pystyssä opettaisin elämän totuuksia, vaan olet kertomasi perusteella jo oikealla tiellä kohti raittiutta. Minulle kävi aikanaan vahingossa seuraavaa. Juomatottumukset olivat kertomasilaiset nuoruudessani, enkä koskaan ollut ajatellut, että juomattomuus olisi ollut edes vaihtoehto. Siinä sitä juhlahetket eli juomaillat kuljettivat elämää bileistä seuraaviin jne.....lopulta hiljaiseen tissutteluun ihan ilman juhlintaakin. Päätin kerran erään kamalan keuhkokuumeen jälkeen, että nyt loppuu tupakanpoltto. Huomasin heti, että alkoholin kanssa lopettaminen olisi ollut minulle mahdotonta, joten päätin sitten olla juomatta sen aikaa, että vaara on ohi. Homma "riistäytyi käsistä" siinä mielessä, että mitä enemmän aikaa kului, sitä suurempia positiivisia muutoksia tuli elämääni. Alkoi olla energiaa vaikka mihin. Aika myös lisääntyi huimasti, sillä juominen oli vienyt krapulapäivineen yllättävän paljon aikaa. Ja tuo raha, säästöön jäi huomattavia summia niin tupakasta kuin alkoholistakin. Mitä pitempään raittius kesti, sitä tarpeettomammalta tuntui palaaminen alkoholin pariin. Nyt suorastaan ällöttää koko touhu, enkä tunne mitään tarvetta enää palata sen pariin. Suosittelen antamaan itsellesi mahdollisuuden ainakin kokeilemaan raittiutta.......sitten tiedät !!!!

Me voitais perustaa tänne av:lle tsemppiryhmä, kuulostaisko kivalta ajatukselta? Meitä on täällä aika monta. Toiset harkitsee, toiset ovat jo alkaneet.

Olet oikeassa, ja oikealla tiellä/suunnalla, kun mietit alkoholinkäyttöäsi. Etenkin loma ja tissuttelu on vaaran paikka. Koska olet huolissasi juomisestasi ja lisääntyneistä määristä, on aika vähentää. Tarkistaa määrä, tapa, tilanteet, jne. Mieti, miksi juot. Mihin tarvitset alkoholia?

Loman kynnyksellä, terassikauden alkaessa, mietin minäkin, entinen suurkuluttaja ja jonkinsortin alkoholisti, alkoholinkäyttöäni. Tosin uudesta vinkkelistä: takana on useamman kuukauden raitis elämä. Tavoitteena on päästä eroon alkoholista, ainakin niin, etten sorru tissutteluun. (Se vei minut alkoholismiin).

Ensi kertaa aikuisiällä on edessä tipaton kesä. Poistin omakotitalon terassiltani ryyppypaikkani; lepotuolin, jossa vuosikaudet istuin ja tissuttelin kesäkuumalla. Vuosikausia kesäisin loma-aikaan ryyppäsin kotiterassilla, sammuen ja nukahtaen. Tasainen humala aamusta iltaan loman ajan. Nyt keväällä terassia siivotessani olin ärtyinen ja kiukkuinen jostain syystä. Ihmettelin oloani, kunnes tajusin, että kuukausienkin raittiuden jälkeen minuun iski jonkinlaiset henkiset alkoholin vieroitusoireet. Olinhan tottunut juomaan runsaasti kesäisin lomalla, juuri siinä lepotuolissa. En laita esille  typerää aurinkotuolia, olkoon. Tarinan opetus: alkoholin vakiintuneesta, kasvavasta käytöstä on vaikea päästä eroon. 30 vuotta meni, että tajusin, ettei alkoholi sovi minulle ollenkaan.

Luulen, että onnistut vähentämään alkoholinkäyttöäsi. Pidät aineen käytön kurissa, ja saat siten ryhtiä elämään. Vinkiksi, keksi itsellesi muuta tekemistä tissuttelun tilalle. Niin kuin minä, lepotuolit pysykööt varastossa. Puuhastelen mieluummin jotain, tai lähden jonnekin. Älä sekoita kesällä janoa "viinanhimoon". Syö ja juo muita nesteitä kuin olutta, tms. Vissy auttaa!

Muuten: alkoholiton elämä on kivaa. Helpompaa. Pidän lähes kunnia-asiana, että olen ajokunnossa aina.

Hei,

minäkin kannustan alkoholittomuuteen. Surettaa että exäni ei tehnyt samaa päätöstä, vaan venytti sitä niin kauan että meille tuli ero. Minäkin huomauttelin hänelle. Ehkä hän koki että huomautin vain niistä tapauksista kuin meni överiksi. Oikeasti perhe ja meidän parisuhde kärsi siitä luottamuspulasta vuosikaudet ja otin usein puheeksi, että entä jos olisi ihan ilman. Määrät lisääntyi vuosi vuodelta, ja lopulta hän alkoi olla humalassa ilkeä, muisti pätki yms.

Kun hän myöhemmin selitti miksei osannut luopua, sanoi että heti alkoi kaivata kaikkea sitä kivaa mihin liittyy alkoholi. Suomessahan kaikkeen juhlintaan voi liittää alkoholinkäyttöä sujuvasti. On maljoja, saunaolutta, illanistujaisia, remonttioluet jne. jne. Moni kuitenkin juhlii ja viettää ne ihan alkoholittomana. Sitten kun siihen ryhtyy, kannattaa tukeutua sellaisiin tuttuihin jotka on kaikkialla selvinpäin, niin ei tunnu kuin putoaisi tyhjän päälle. Meitäkin on, siitä vain ei tehdä numeroa. Minunkin ystäväpiirissä on useampi, jotka on kaikissa menoissa ajokunnossa. Kun sen vaan ilmoittaa eikä siitä tee sen suurempaa draamaa, niin ihmiset pian tottuu hyväksyy sen tosiasiaksi. Voihan ne pitää vähän erikoisena, mutta kaverit ovat silti pysyneet, ja juhliin ja illanviettoihin pyydetään silti samalla tavalla.

Syyksi voi antaa urheilun, tai terveelliset ruokailutottumukset, tai ettei tykkää krapulasta, tai ei viitsi ottaa taksia tms. tms. jos haluaa, ja jos joku nyt inttää että miksi. Sano vaikka että olet menossa aamulla lenkille/salille (sinnehän ei pidä mennä krapuloissa).

Itse olen parikymppinen nainen ja yhden kännisekoilun tuloksena päätin lopettaa juomisen kokonaan, kun meinasi henki lähteä. Oma isäni oli alkoholisti monta vuotta ja lopetti juomisen myös kokonaan muutamia vuosia sitten ollakseen parempi isä nuoremmille sisaruksilleni. Jos on taipumusta alkoholismiin niin varmaan vaatii sen läheltä piti tilanteen tai motivaattorin kuten perhe, terveys yms. Aluksi oli outoa, mutta ei koskaan liian vaikeaa. Ja kerroin kavereille avoimesti, miksi minun on parempi olla juomatta. Vaatii oman käytöksen ja virheiden tunnistamista, myöntämistä ja rehellistä arviointia. Ja minusta sinä olet siinä jo hyvin onnistunut, kun haluat itse muuttaa tapojasi juomisen suhteen. Kyllä sinä onnistut, kun itse sitä haluat! Tsemppiä! :)

Aivan ihania kommentteja ja tarinoita täällä. Itse olen samalla tiellä ja on tosi kiva kuulla teidän muiden kokemuksia. Tuo kesäinen ryyppypaikka on niin tuttu juttu. Ja moni muu tässä ketjussa ollut tuntemus. Nykyään tiedän, että vaikka illalla tekisi mieli (joskus edelleen) paria kolmea neljää viinilasillista, aamulla olen aina niin iloinen ja tyytyväinen siitä, että saan herätä uuteen päivään ilman viinin turruttamaa päätä. Se on lahja itselleni.

Siinä vaiheessa kun olet omastakin mielestäsi jo lyönyt laimin perhettä ja työtä, alkaa olla myöhäistä. Jos vaimo jo huomauttelee, kannattaisi herätä kuuntelemaan miten hän kokee sinun käytön. Tämä kaikella hyvällä, koska teidän perhe on vielä pelastettavissa vaikka minun ei.

11

Puolison näkökulmasta: jatkuva tissuttelu ja vähän harvemmat kännit syövät suhdetta ja luottamusta ja aiheuttavat ahdistusta. Alkoholi jättää perheen toiselle sijalle. Tissutteleva muuttuu, "katoaa" luotamme. Lapset vetäytyvät kun asiasta huomauttaa, sillä tietävät odottaa perheriitaa.

Miksi juot? Mitä pakenet?

Hyviä mietteitä täällä. Tässä omia kokemuksiani. Sen voin kertoa, että juominen EI muutu kivemmaksi vuosien varrella. Vanhempana kuin ap, ei ole enää niinkään energiaa niihin "hauskoihin tempauksiin" joita vielä nuorempana pikku hutikassa jaksoi tehdä, vaan sitä rönöttää paikallaan väsymässä. Juominen vain  väsyttää vuosi vuodelta enemmän. Keho ja mieli saattavat tottua olotilaan, jota luulee normaaliksi, mutta joka on oikeasti krapulanpoikasta ja alkoholin aiheuttamaa muuta väsymystä. Sitten ei enää olekaan alkoholin ottamisella sitä vaikutusta mikä joskus on ollut.  Olen viime aikoina monesti kokenut että "miksipä ottaisin, ei se viimeksikään hyvältä tuntunut". On oikea aika lopetella vähitellen.

Itselläni ei yhtä ajanjaksoa lukuunottamatta ole ollut alkoholiongelmaa, mutta juominen on aina ollut pelkästään humalahakuista, saunakaljaa/ruokaviiniä/yhtä olutta illalla rentoutumiseen en ole koskaan harrastanut. En myöskään osaa juoda yksin, tilanne vaatii aina kavereita ja mielellään myös baarin. Nuorempana se oli kivaa ja jokaviikonloppuinen juhlinta kuului siihen elämänvaiheeseen. Nyt olen 31 ja olen jo muutaman vuoden ajan huomannut pikkuhiljaa tympääntyneeni koko juomiseen, se että aina piti lähteä radalle (ei nyt toki enää läheskään joka viikonloppu) alkoi tuntumaan jotenkin väkinäiseltä. Ja silti tuli tilaisuuden tullen lähdettyä, juuri nämä perus "pitäähän sitä nyt ottaa ilo irti elämästä ja ku muutkin". Nyt olen ollut puoli vuotta täysin ilman alkoholia ja olo on sen puoleen parempi kuin aikaisemmin. Loppuelämää tuskin aion olla juomatta, mutta enää aion viihteillä vain sitten kun itsestä hyvältä tuntuu. Koska sitä en voi muuttaa, että juon vain humalahakuisesti ja pakko on mennä jonnekin, niin sitten teen sen vain kun itse haluan, en siksi koska muutkin tai kun aina on hyvä syy juoda.

"]Aivan ihania kommentteja ja tarinoita täällä. Itse olen samalla tiellä ja on tosi kiva kuulla teidän muiden kokemuksia. Tuo kesäinen ryyppypaikka on niin tuttu juttu. Ja moni muu tässä ketjussa ollut tuntemus. Nykyään tiedän, että vaikka illalla tekisi mieli (joskus edelleen) paria kolmea neljää viinilasillista, aamulla olen aina niin iloinen ja tyytyväinen siitä, että saan herätä uuteen päivään ilman viinin turruttamaa päätä. Se on lahja itselleni."

Että osasit pukea sanoiksi elämäni! Ihan just kun mun elämästä. "Saan herätä uuteen päivää ilman viinin turruttamaa päätä. Se on lahja itselleni" -  viisaita sanoja. Juuri aamut on parhaita. Ei väsymystä, ei vapinaa, ärtymystä, pöhnäistä oloa. Ei kiitos!

Vinkiksi kesäterasseille. Saksassa yleinen juoma, Apfelschorle, eli puolet omenamehua ja vissyä, toimii erittäin hyvin janon sammuttajana. Sekaan jäitä - ja virkistävä, raikas janojuoma on siinä. Vissy jäillä toimii myös. Aina ja kaikkialla, eikä tarvitse miettiä alkoholia, tuota hermomyrkkyä, lainkaan.

Tämä on jo nyt aivan mahtava ketju, eihän hukata tätä? Itsekin (reilu kolmekymppinen perheellinen nainen) mietin alkoholinkäytön radikaalia vähentämistä, ja pelkästään nämä vastaukset motivoivat lisää. Ihanan positiivinen ja kannustava sävy kaikilla.