Lue keskustelun säännöt.
Mikä/kuka mua seurasi?
09.05.2016 |
Olin muutama viikko sitten ahdistunut, TOSI ahdistunut. En nyt puhu mistään kevyesti epämukavasta olosta, vaan järkyttävästä puristuksesta, niin että oli melkein mahdoton hengittää ja pelkkä olemassaolo oli niin tuskaisaa, että aattelin jo kuolemankin olevan helpompi vaihtoehto. Pahimmalla hetkellä huomasin viereeni ilmestyneen oudon hahmon. Se oli hatara, hauras ja miltei läpinäkyvä, enemmän feminiininen hahmo, noin metrin mittainen, lapsenomainen. En jaksanut, enkä pystynyt sitä sen kummemmin silloin miettimään,kattelin vaan, että tossa on tommonen, mikä lie... Se seurasi perässä vajaan metrin päässä minne meninkin, istui pöytäänkin seuraksi kun söin. Viikon verran kulki mukana, sitten häippäsi, kun ahdistus alkoi laueta. Nyt vasta aivot selkesi ja rupesin oikeen miettinämään, että hetkinen, mikä se oikeen oli? Onko kellään samantapaista kokemusta?
Kommentit (29)
Kauanko skitsofrenian alkamiseen menee, siis niin, että se voidaan diagnosoida? Olen epäillyt itsekin aikanani sitä, eri oireiden vuoksi kylläkin. Ekoja kertoja tämäntapaisia oli jo lapsena, yli nelkyt vuotta sitten. Aika monella psykiatrilla olen käynyt, eikä kukaan skitsofreniaa, alkavaakaan, ole tunnistanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuolla siipiä ollut, mutta jos ne onkin tarua. Enkeleistä en juuri mitätään tiedä, kai nekin voi ottaa näkyvän hahmon. Se ainakin ois loogista, että vahtimismielessä seurasi.
Tuli mieleen oma kokemus yli 10-v. takaa. Olin parikymppinen ja umpirakastunut. Olin täysin hukassa elämässäni, ja sinä iltana pyörin kaupungilla siinä toivossa että näkisin tuon rakastettuni, ja näinkin mutta hän lähti pian omille teilleen. Minut valtasi yhtäkkiä sanoinkuvaamaton ahdistus ja suru. Tunsin itseni niin torjutuksi ja lähdin kävelemään kotiin päin, matkaa oli useita km. Kävelin pitkää valtatien siltaa, itkin ääneen enkä piitannut vastaantulijoista. Olin sillan päässä menossa siltaa kohti, kun puolivälissä siltaa seisoi hahmo ja ikäänkuin odottamassa jotain. Kuulin hiljaisen äänen joka jutteli rauhoittavasti, en muista mitä ääni sanoi.. Tuo hahmo vain seisoi ja mitä lähempänä olin sillan puoliväliä, tajusin että hän odottaa minua, hän katsoi vain minuun päin koko ajan. Kun olin kohdalla hän siitä kääntyi ja lähti kävelemään rinnalla. Kysyi jotain kohteliaasti että saako kulkea hetken mukana. Ulkomuoto.. Hintelä hyvin linnunluinen erikoisen vaalea ihoinen nuori mies, itseäni nuorempi, silmät olivat niin kauniin siniset etten ollut koskaan nähnyt.. Liikkui jotenkin vaivattoman kepeästi. Ja hän jutteli kaikenlaista, kyseli miksi teen niin ja niin.. Kulki siinä noin 2 km mukana, kunnes sanoi että nyt hänen pitää jatkaa matkaa. Tuo kokemus oli hyvin erikoinen. Minulle jäi vahvasti tunne että siihen oli joku johdateltu pelastamaan minut siihen hetkeen, että pääsin kotiin, olin niin rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauanko skitsofrenian alkamiseen menee, siis niin, että se voidaan diagnosoida? Olen epäillyt itsekin aikanani sitä, eri oireiden vuoksi kylläkin. Ekoja kertoja tämäntapaisia oli jo lapsena, yli nelkyt vuotta sitten. Aika monella psykiatrilla olen käynyt, eikä kukaan skitsofreniaa, alkavaakaan, ole tunnistanut.
Ei sinulla nyt enää yli 40-vuotiaana mitään skitsofreniaa diagnosoida. Mielesi ulkoisti ahdistuksen hahmoksi, joka oli aistiharha. Ihmisillä, joilla ei ole skitsofreniaa, voimakas stressi ja ahdistus voi saada aikaan tilapäisiä psyykoottisia oireita, esim. aistiharhoja tai omituisia ajatuskuvioita. Oireet poistuvat spontaanisti, ilman lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pekkarisen Maurihan se on ollut...tai Ben Zyskowicz...tai molemmat vuorollaan.
Alkava skitsofrenia.