Kannattaako ammatti/työpaikka valita ensisijaisesti kiinnostuksen vai sen, että mihin olisi helpoin työllistyä, perusteella?

Kai siinä on vähän pakko katsoa taipumuksiakin. Jos on käsistään tumpelo niin tuskin kannattaa verisuonikirurgiksi ruveta, vaikka ala kuinka kiinnostaisi ja sille olisi helppo työllistyä.

Omien taipumusten, riittävän mielenkiinnon ja ensisijaisesti työllistymisen kannalta

Minä valitsin alan työllistymisen perusteella eikä ikinä ole tarvinnut olla työttömänä tähän mennessä ja ikääkin on jo 44 vuotta. Päinvastoin mua kysellään töihin sinne sun tänne jatkuvasti ja uudet työnantajat yrittää rekrytoida nykyisestä paikasta. Logistiikka-alalla ei suunnittelupuolen hommat lopu koskaan. Ei mulla tähän taipumuksia ollut sen paremmin kuin kenelläkääm muullakaan keskitason todistuksella koulunsa selvittäneestä nuoresta, mutta eipä opintoihin yleensä tarvitakaan kuin ahkeruutta ja kestävää persettä että jaksaa lukea.

Lapseni alkoi opiskella alaa, jossa oli hyvät työllisyysnäkymät. Viiden opiskeluvuoden aikana tilanne muuttui laman takia ihan toiseksi. Hän on nyt valmistumassa alalle, jossa on vaikea työllisyystilanne ainakin juuri nyt.

Nuo taipumukset on tietysti hyvä ottaa huomioon ja kiinnostuskin toki. Silti on nykypäivänä pakko pohtia, voiko alalla ylipäätään työllistyä. Kai se on jonkinlainen kompromissi, jossa yhdistyvät nämä kaikki.

Jotkut onnelliset tietysti onnistuvat saamaan leipänsä siitä, mikä eniten kiinnostaa, mutta jos kaikki suuntautuisivat sen mukaan, ei kaikille riittäisi töitä eikä kaikkiin töihin tekijöitä. En tiedä, kuka olisi intohimoinen roskakuski tai pysäköinninvalvoja, mutta jonkun nekin hommat on tehtävä. Uskon, että työ voi tuottaa silti tyydytystä, jos vaikka työyhteisö, työolot ja -ajat ovat itselle sopivat.

Aika hullua valita ammattiaan yhden ominaisuuden perusteella. Valinta on tietysti kompinaatio omist vahvuuksista, mielenkiinnosta, työllisyysnäkymyksistä, palkakuksesta ja työn luonteesta jne. Valitettavasti nuorilla ei ole kovin paljon kokemusta ammateista, joten aika pitkälti se valinta ja oikeaan ohjaaminen jää vanhemmille.

Ensisijaisesti omien kykyjen ja taipumusten perusteella, toissijaisesti työllistymismahdollisuuksien ja palkkauksen perusteella.

Jos homma vielä kiinnostaakin, se on hyvä bonus.

Ei vanhemmillakaan ole usein kokemusta ammateista kovin laajasti. Miten vaikkapa kaupanmyyjä-isä ja rekkakuski-äiti voisivat lastaan kovin monipuolisesti ohjata? Tai vaikka voimistelunopettaja-isä ja toimistovirkailija-äiti? Jne. Ihmisillä ei ole loppujen lopuksi kovin paljoa kokemusta ammateista. Ammatinvalinta on aina tosi vaikea juttu ja varmaan ainakin 75%:ta ammateista ihmisillä ei ole oikein mitään käsitystä tai ainakaan realistista sellaista.

Kannattaa miettiä, mitä maailma tarvitsee. Se ei ole velkaa työpaikkaa sinulle. Jos et tuota mitään tarpeellista (materiaalista tai palvelua), jota tulevaisuudessa tarvitaan niin älä odota työpaikkaa saavasi. Valitse väheksytty mutta tarpeellinen ala, ja töitä riittää. Kuten ruuantuotanto, hautaustoimistot, turvallisuus, kuljetukset, välttämättömyystarvikkeet. Mitään ns "muotialaa" en ikinä valitsisi enää, ellen olisi todistetusti kansainvälisen tason huippulahjakkuus. Älä luota siihen, että ns. valtion ja kunnan paikat tulevat säilymään.

Älä mene valinnoissa lauman mukana, tai sinulla on lauman kohtalo.

Jonkinlainen kompromissi noista. Sulkee ensin pois ne ammatit, joilla on taatusti huonot työllistymismahdollisuudet, sitten ne ammattit, joitten käytännön työtä ei vain voi kuvitella tekevänsä ja jäljelle jääneistä miettii, että mihin taipumukset riittävät ja mikä voisi olla siedettävää pitkällä tähtäimellä.

Ei kaikilla ole sitä "omaa alaa" tai intohimoista suhdetta omaan työhön, vaikka lehtijutuista sellaisen kuvan voisi saadakin. On ihan ok suuntautua johonkin järkiperustein ja sillä ajatuksella, että työ mahdollistaa muun elämän elämisen siten kuin haluaa. Helposti tulee tuhlattua välivuosia sen oman jutun etsimiseen, vaikka voikin olla, että se juttu ei ikinä löydy työstä, vaan harrastuksista ja vapaa-ajalta.

Työllistymisen varaan ei kannata kouluttautumista nyt edes laskea. Eläinlääkäriksi nyt ei kaikki voi silti ruveta.

Muuten kirugeina on käsistään uskomattoman tumpeloita lääkäreitä.

Jos raha on tärkeää, eikä ole pienintäkään kiinnostusta tehdä niitä väheksytympiä hommia, kuten vaikka nuo siivous ja roskakuski, valitse sellainen ala, jolla työllistyy.

Jos taas koet intohimoa jotain alaa kohtaan, ja olet valmis tekemään odotellessasi myös muita hommia, opiskele sitä, mitä haluat.

Jos olet todella hyvä, niin töitä löytyy ihan miltä alata vaan. Mutta tämä vaatii sitten lahjakkuutta, tosi paljon harjoittelua ja oikeanlaista asennetta, että osaa myydä osaamistaan. Normi-ihmisen kannattaa valita ala, joka sopii omiin taipumuksiin ja jolla on mahdollista työllistyä.

Mäkin valitsisin työllistymisen kannalta, kunhan ala ei täysin töki. Taipumuksia on ennalta vähän vaikeaa monesti hahmottaa. Tai siis tietenkin isot linjat tajuaa, kukapa haluaisi mennä tekemään sellaista, missä ei ole yhtään hyvä? Mutta itselleni kävi sattumalta hyvin, ajauduin muka välivuosityyppisesti opiskelemaan farmasiaa ja olin ihan että pyh, en ole tippaakaan sen tyyppinen ylitarkka ja rutiineista kiinnostunut ihminen, mitä siinä vaaditaan. Mutta töitä tehdessäni apteekissa olen huomannut, että tarkkuus on vain osa työtä, paljon tärkeämpiä ovat tietynlaiset vuorovaikutustaidot, palveluasenne, ammatillisuus ja hyvä muisti, jotka ovat mielestäni ainakin ihan vahviuksiani. Tykkään siis asiakkaiden kanssa tekemisissä olemisesta, neuvomisesta ja asiakaspalvelusta ja ammatti on sopinut mulle hyvin. Plussana tietty se hyvä työtilanne.

Voisiko joku tulla nimeämään niitä hyvin työllistäviä matalan profiilin aloja tänne? Muitakin kuin hoitoalan töitä. Mielenkiinnolla, hlö, jolla jo kaksi koulutusta, assipiirteitä, kouristustaipumus ja ilmatieallergiaa.

Jos olet tavallinen köyhä, jonka on itsensä elätettävä, kuten suurin osa ihmisistä on, niin ensin työllistymisnäkökulma kannattaa huomioida niihin itselle realistisesti mahdollisiin ammatteihin, sitten kaikki muu .

Harrastaa voi kaikkea kivaa ja harrastuskin voi muuttua työksi, jos siinä lahjakas on.

Työn kiinnostavuus olisi bonusta, mutta kuinka moni oikeasti elättää itsensä tekemällä juuri sitä, mikä eniten kiinnostaa ? Minulle riittää se, että työni on vähän sinne päin kiinnostukseni osalta.

Siitä mielenkiintoisesta ammatista ei ole paljonkaan iloa jos kukaan ei halua palkata sellaista. Esimerkiksi taidealat pitäisin pelkkänä harrastuksena, ellet satu olemaan aivan huippulahjakkuus.

Ei kai sen tarvitse olla joko-tai, kai nyt joku edes vähän kiinnostava ala löytyisi, jolla on jonkinlaisia työllistymismahdollisuuksiakin?

No ammatinvalinta on aika syvällinen valinta, koska siinähän oikeastaan etsitään vastausta kysymyksiin: Kuka olen? Minkälainen ihminen haluaisin olla? Miten haluan elämäni elää?

Siksi kukaan ei voi sanoa sinulle mikä ala sinun pitäisi valita. Sinun pitää ensin pystyä vastaamaan noihin kysymyksiin.

No olis kamalaa tehdä työtä, josta ei nauti. Uskon että elämä vie. Jokainen munkin elämän varrelle sattunut työpaikka on ollut vähän sattumankauppaa.

Ensisijaisesti mistä tykkää ja missä on edes jotain lahjoja. Rahan takia ei alaa kannata valita.

Valitsin alan sen kummemmin miettimättä. Tarkoitus oli jättää koulu kesken ennen valmistumista. Valmistuin silti ja sain tietää alalla olevan hyvin töitä. Nyt olen töissä, mutta olen jo nyt kyllästynyt, enkä tiedä, miten jaksan tätä koko loppuelämäni. Mielestäni minulla ei ole edes mitään luontaista lahjakkuutta alalle. Alanvaihto on mielessä, mutta nykytilanteessani se on hankalaa, sillä jos alkaisin lukea pääsykokeisiin haluamalleni alalle, olisi hankalaa yhdistää työt ja pääsykoe.